Kevään viimeisen ykkösdivisioonaturnauksen yhteydessä nousi esiin episodi, jonka tiimoilta on vaihdettu meilejä, soittoja ja mielipiteitä niin paljon, että edes niiden referoiminen ei ole tässä mahdollista. Kyse oli Oulun ja Tikkurilan ottelusta, jonka lopputuleman sijaiskärsijäksi MBF koki jääneensä. Sarjajaoston, liittohallituksen ja Urheilun oikeusturvalautakunnan käsittelyjen jälkeen asia sai teknisesti päätepisteensä.

Alla on linkki oikeusturvalautakunnan päätökseen sekä MBF:n tiivistetty käsitys tapahtuneesta. Se kuvaa tapahtuneen mielestäni neutraalisti ja täydentää näillä sivuilla aiemmin esitettyä. Lisäksi sen esille tuominen on avointa viestintää ja järjestödemokratiaa, joiden molempien puolesta haluan liputtaa kovasti. Annan itselleni jälkikritiikkiä siitä, että en hoitanut tapahtuman tiedottamista lainkaan riittävän aktiivisesti.

Asia on ollut vaikea niin ko. seuroille, liiton väelle kuin oikeusoppineillekin.  Ikävä ja monipolvinen tarina laittaa meidät ainakin pohtimaan sitä, onko säännöissämme tarvetta muutoksille. Halukkaat voivat hoitaa kommentoinnin vaikka tämän uutisen kautta.

Esko Heikkinen

Linkki Oikeusturvalautakunnan päätökseen:

http://www.oikeusturvalautakunta.fi/paatokset/vuosi-2017/11-2017-poytatennis-yhdistys-kil/

MBF:n näkemys tapahtuneesta

Oikeusturvalautakunnan päätös 1. divisioonan sopupeliasiassa OPT-86 2 – TIP-70 2

MBF teki valituksen 1. divisioonan ottelussa OPT-86 2 – TIP-70 2 tapahtuneesta sopupelistä. Sen lisäksi että MBF halusi että joukkueilta poistetaan sopimalla saavutetut edut, MBF ehdotti vaihtoehdoksi myös uusintaottelua, jotta asiaan saataisiin urheilullinen ratkaisu ja kolmas osapuoli (MBF) ei kärsisi muiden tekemisistä virheistä.

Sarjajaosto päätti rankaista seuroja 100 seuron sakolla. MBF valitti päätöksestä, koska sarjajaoston mielestä ei oltu sovittu ottelutuloksesta etukäteen. Tähän haluttiin muutos, sekä rankempi seuraamus rikkeestä, jonka seurauksesta kolmas osapuoli (MBF) menetti sarjapaikkansa. Yksi ehdotus oli uusintaottelun järjestäminen, jotta saataisiin urheilullinen ratkaisu.

Liittohallitus oli sitä mieltä, että vastavuoroiset luovutukset eivät riko liiton sääntöjä, eli sopupeliä ei ollut tapahtunut ja poisti sakkorangaistuksen. Tästä MBF valitti Oikeusturvalautakunnalle ja haki ensisijaisesti vastauksen kahteen kysymykseen:

1. Voivatko joukkueet kesken ottelun sopia keskinäisistä luovutuksista ja pisteiden jakamisesta?
2. Voiko sääntöjä rikkonut joukkue sääntörikkomuksen seurauksena saavuttaa sarjassa piste- ja sarjapaikkaedun toiseen joukkueeseen nähden ja saada rangaistukseksi nimellisen sakon, mutta piste-etu jäisi voimaan?

Oikeusturvalautakunnan päätös kysymykseen 1:

”Oikeusturvalautakunta katsoo asiassa olevan riidatonta, että OPT-86 2 ja TIP-70 2 ovat etukäteen sopineet kilpailutapahtuman lopputuloksesta sääntöjen kohdan 6.12.5 vastaisesti, siitäkin huolimatta, että seurat ilmeisesti olivat pyrkineet korjaamaan huolimattomuudesta tapahtuneen virheen ottelujärjestyksen noudattamisessa tai, että pöytätenniksessä yksittäisten pelien luovuttaminen on sinänsä sääntöjen puitteissa sallittua.”

Oikeusturvalautakunnan päätös kysymykseen 2:

”Rangaistus tulee kyseisen sääntökohdan mukaan määrätä ”soveltaen kohdan 6.12 määräyksiä ja liiton sääntöjen 7 §”. Kohdan 6.12.4 mukaan ”Sarjajaosto voi määrätä liiton vahvistaman sakkomaksun seuralle, jonka joukkue on rikkonut sarjasääntöjä muissa kuin kohtien 6.12.1-3 tapauksissa.” Oikeusturvalautakunta katsoo, että käsillä olevassa asiassa on kysymys muusta kuin kohtien 6.12.1-3 mukaisesta sääntörikkomuksesta. Tällöin sovellettava sääntökohta on 6.12.4 ja soveltuva rangaistus sakkomaksu. Sen sijaan MBF:n vaatima seuraamus, eli että OPT-86 2 ja TIP-70 2 määrättäisiin menettämään keskinäisessä ottelussaan 1.4.2017 saamansa pisteet, tai tuomittaisiin hävinneeksi ne pelit, jotka oli ratkaistu luovutusvoitoilla, ei Pöytätennisliiton sääntöjen perusteella ole mahdollista määrätä”.

Rangaistuksen osalta Oikeusturvalautakunta katsoi, että sarjajaoston päätös 100 euron sakoista noudattaa liiton sääntöjä.

Kuluvan kauden aikana liitto on pyrkinyt järjestämään leirejä junioripelaajille n. kerran kuukaudessa ja tapahtumilla näyttää olevan lisääntyvässä määrin kysyntää.

Viime viikonloppuna Ruskeasuolla ja Tuulimäessä järjestetyllä leirillä oli mukana yhteensä yli kolmekymmentä pelaajaa. Hieman normaalia suurempi osallistujamäärä oli mahdollista hoitaa ilman suurempia erityisjärjestelyitä, koska osa pelaajista ei ollut mukana kaikissa harjoituksissa erilaisten päällekkäisyyksien vuoksi.

Lauantaina Tuulimäen pöydät riittivät pelaajille vielä hyvin, kun osa pelaajista oli samaan aikaan divari- ja mestaruussarjakarsinnoissa. Sunnuntaina Ruskeasuolla jouduttiin kuitenkin kasvattamaan normaalia pöytämäärää kahdella, jotta kaikki 28 pelaajaa mahtuivat samaan aikaan harjoittelemaan. Normaalia tiiviimpi pöytäjärjestely ei pelaajia häirinnyt, vaan kaikki osallistujat keskittyivät harjoittelemiseen hyvin. Muutaman juniori-iän ohittaneen pelaajan osallistuminen treeneihin viikonlopun aikana toi myös oman hyvän lisän harjoitteluun.

Leirin vetovastuu oli päävalmentaja Bergkvistin harteilla. Lisäksi mukana auttamassa ja treenikuvioita suomentamassa oli Mika Räsänen, sekä liiton entinen valmentaja Johan Kratz, jolla pallolaatikon vetäminen on edelleen hyvin hallussa.   

Liiton leirejä tullaan järjestämään vielä muutamia ennen heinäkuussa koittavaa lomakautta. Toukokuun puolessa välissä järjestetään leiri mikäli kiinnostusta pelaajien ja taustajoukkojen suunnalta löytyy, kesäkuun alussa järjestetään koulun päättymisen jälkeen leiri Ruskeasuolla ja Kosken kesäleiri on vuorossa 12-16.6.

Koskelle on jo ilmoittautunut yli 50 pelaajaa, joka aiheuttaa järjestelyihin pieniä muutoksia aikaisempaan verrattuna. Leirillä pelaajat tullaan jakamaan kolmeen ryhmään ja treenejä rytmitetään ryhmien kesken, jotta Kosken pöytäkapasiteetti saadaan riittämään järkevästi.