Kaikki kirjoittajan Arto Luukkainen artikkelit

Euro Mini Champs 23-25.9.2019 – sekalaista spekulointia

Tässä aika vapaata ajatuksen virtaa. Kyseessä ei ole kilpailuraportti. Ei ole oikein valokuviakaan, mutta laitanpa lähinnä ne, jotka julkaisin Instagramissa  kisan aikana. Jotain muutakin.

Vierailin jo neljättä kertaa Euro Mini Champsissa (tai Eurominichamps näppärästi) Ranskan Strasbourgissa. Ennen matkaa ajattelin, että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Siltä tuntui myös alussa, kun taas oli valtava määrä uusia pelaajia, kun 2006-ikäluokka oli eläköitynyt näistä ympyröistä ja 2008-ikäluokka tullut tilalle. Vanhempi ikäluokka oli siis 2007. Ei ole ihan helppoa oppia nopeasti, kuka on kuka. Kuka on hyvä, kenellä on hyvä tekniikka tai kenellä mielenkiintoinen tekniikka. Tekniikan hyvyyshän ei ole aina suoraan mielenkiintoista. Kenessä vaikuttaisi olevan potentiaalia pitemmällekin? Aina tuntuu mahdottomalta päästä vauhtiin. Valtava määrä uusia kasvoja! Mutta kun sitten katselemisessa lopulta pääsee vauhtiin, kasvoja ja nimiä alkaa oppia hurjaa kyytiä. Siinä auttaa otteluiden videoiminen. Kun sen tekee, ottelun valintaan ja katsomiseen tulee keskityttyä paremmin, jolloin pelaajatkin jäävät mieleen. Tosin harrastin sitäkin, että katsoin eri ottelua kuin mitä videoin. Silloin katson ottelun vasta, kun laitan sen YouTubeen. Samaa harrastan jemmissä.

Täksi vuodeksi oli siirrytty uuteen halliin. Kaikki pelit olivat samassa hallissa aiempien vuosien  kahden hallin sijaan. Se teki katsomisen paljon helpommaksi, koska nuo kaksi hallia olivat aikamoisen kävelymatkan päässä toisistaan ja oli vaikeaa siirtyä niiden välillä. Pöytiä oli käytössä 45 jaettuna kolmeen saliin. Lisäksi lämmittelysalin pöydät. Saipa siinäkin ravata kerrakseen kolmen salin väliä. Onneksi olivat samassa kerroksessa. Valintoja piti kuitenkin tehdä. Kaikkea ei voinut katsoa edes syrjäsilmällä.

Tässä osallistujia rentoutumassa hallin edustalla pelien välillä:

Kilpailua piristi kovasti Japanin ja USA:n joukkueet. Kuitenkin vain 2008-tyttöjen mestaruus meni Euroopan ulkopuolelle.

Tässä USA:n joukkue:

Kyseessähän eivät ole EM-kilpailut. Siksi ainakin vuodesta 2008 alkaen mukaan on kutsuttu joukkueita ainakin Kiinasta, Japanista ja USA:sta. Ulkopuoliset kirittäjät ovat kyllä hyödyllisiä ja tuovat lisää mielenkiintoa tapahtumaan.

Venäjän deffu (tietysti) Anna Pyaterikova oli kookkain 2007-tyttö siinä missä hänen vastustajansa Luxemburgin Enisa Sadikovic oli enempi normaalia kaliiberia:

Iät ja ajat olen unelmoinut siitä, että Suomessa olisi valmentajakuntaa, joka lähtisi opintomatkalle junioreiden EM-kilpailuihin. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Oikeastaan kannattaisikin alkaa juuri tästä Euro Mini Champsista, koska siellä saa ymmärryksen, missä mennään 10-12-vuotiaiden valmennuksessa. Siellä näkee pelaajia laajalla rintamalla, huipuista ”tavallisiin” pelaajiin. Ne ”tavallisetkin” pelaajat ovat niin hyviä, että yhdenkin ottelun voittaminen on todella vaikeaa 100 pelaajan sarjassa, vaikka paikalla eivät olekaan kaikki Euroopan huiput. Kaikki maathan eivät lähetä paikalle maajoukkueitaan tai tarkemmin sanottuna ikäluokkansa parhaita. Sen sijaan mukana on myös seurajoukkueita. Lisäksi Ranskalla on paljon provinssien joukkueita, mutta tasoa riittää! Ranskallahan oli 2008-pojissa kuusi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa.

Suomi ei tällä kertaa osallistunut, koska riittävän hyviä 2007-2008-pelaajia ei vaan ole. Merkittävistä pöytätennisvaltioista vain nämä puuttuivat Suomen lisäksi:

Bosnia ja Hertsegovina
Kroatia
Montenegro
Norja
Puola
Serbia
Turkki

Norjakin puuttui varmaan siksi, että siellä rajoitetaan alle 13-vuotiaiden osallistumista ulkomaisiin kilpailuihin tai jopa maan sisäisiin matkakilpailuihin.

Toivottavasti Suomen juniorityö nousee joskus sille tasolle, että joka vuosi syntyisi Euro Mini Champs -kelpoisia pelaajia. Se tarkoittaa pelaajia, joilla on mahdollisuus edes haastaa häntäpään pelaajia ja ehkä napsia joitakin voittojakin.  Taistelu korkeammista sijoituksista on vaikeampaa. Se vaatii poikkeusyksilöitä ja kovan tason harjoittelua. Mutta vain osallistumalla tieto leviää. Muut Euroopan maat tuottavat joka vuosi tämän tason pelaajia. Eivät välttämättä voita montaakaan ottelua jos ensimmäistäkään, mutta kuuluvat joukkoon.

Niin, siitä suomalaisvalmentajien kuvitteellisesta vierailusta kisoja seuraamaan. Tarkoitan ryhmää, jota laji kiinnostaa laajemmankin kuin pelkän oman lapsen tai valmennettavan kautta. Eli se ei opeta paljoakaan, että katsoo vain sen oman pelaajan pelit ja lähtee sitten shoppailemaan tai oluelle. Tämä kuvitteellinen vierailu tuli jälleen mieleen seuraamalla paikalla olleiden valmentajien jatkuvaa intomielistä keskustelua toistensa kanssa pöytätenniksestä ja käydyistä otteluista. Monesti myös pelaajat osallistuivat keskusteluihin sivistyneellä tavalla. Pelaajia kiinnostaa oma peli ja siihen liittyvä pohdiskelu! Samoin pelaajien vanhemmat katsovat joukolla kaikkien maansa pelaajien pelejä ja juttelevat niistä innokkaasti! Siitä en tiedä, paljonko joukossa on pöytätennisperheitä.

Se on havaittavissa, että monissa maissa pöytätennisvalmennusta ei ole päivitetty nykyaikaan. Onkin niin, että isoon saliin vilkaisemalla voi nopsaan poimia maita, joissa tuntuu olevan iäkkäitä valmentajia, jotka eivät elä aivan nykyajassa. Tämän havaitsee usein pelaajien syötöistä. Ei ole nimittäin hyvä merkki, jos pelaajien ainoat – siis ainoat – syötöt ovat kämmeneltä kyykkykirvessyöttö ja rystyltä se klassinen sivarisyöttö.

Euro Mini Champs alkoi vuonna 2005. Kun katsoo kisojen aiempien vuosien tuloksia, huomaa, että mukana on ollut valtava määrä nykyisiä huippupelaajia. Esimerkiksi vuonna 2005 Simon Gauzy voitti 1994-pojat ja vuonna 2007  Bernadette Szocs 1995-tytöt. Varmaan löytyy sellaisiakin huippupelaajia, jotka eivät ole kisoihin osallistuneet. Mutta onko sellaisia huippupelaajia, jotka eivät ole olleet Euro Mini Champs -iässä varsin kovia?

Euro Mini Champs -tason saavuttaminen ei vaadi hirmuisia harjoittelumääriä luokkaa 30 tuntia viikossa 4-vuotiaasta alkaen. Mutta paljon pitää kuitenkin harjoitella varsin  aikaisin ja harjoittelun pitää tapahtua pöytätenniksen nykytekniikan tuntevan ammattilaisvalmentajan ohjauksessa. Ei siis riitä ammattivalmentaja, joka opettaa 70-90-lukujen tekniikkaa 70-luvun harjoittelukuvioilla. Pallolaatikkoa pitää olla paljon, fysiikkaa pitää treenata, oikeaoppinen jalkatyö oppia, kansainvälisille leireille on hyvä osallistua ja terää tekee pitkät harjoitteluleirit Kiinassa (en tiedä kuinka paljon tämä on käytössä). Mutta pitää olla melko peluri jo 9-10-vuotiaana. Eikä pelkästään melko peluri (korkeahko rating) vaan melko peluri hyvällä tekniikalla.

Strasbourg on hieno paikka viettää mukava pöytätennisviikonloppu. Lämpöä riittää. On turvallista kävellä kaikkina vuorokaudenaikoina missä tahansa. Edullisia majapaikkoja riittää. Suosittelen! Mutta mielenkiintoa pöytätennikseen pitää siis olla! Muuten jyvälle ei pääse ollenkaan. Itselläni on aina seurannassa kymmeniä pelaajia.

Alla kilpailujen jälkeinen juhlaillalliseni. Kyllä maittoi!

 

 

Starin syksyn startti 7.9.2019 – raportti

M-700-luokka oli ilahduttavan tai pelottavan kovatasoinen!

Lisätty  pari kappaletta alkuosaan.

Nämä kisat aina yllättävät kesän jälkeen.  Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että kesken mukavien kesämökkipäivien pitää ruveta puuhaamaan kisoja. No, kyllä se siitä taas vaikka vähän kankeaa oli, kun pitikin olla niin kesäinen edeltävä viikko.

Pelaajia oli poisjääntienkin jälkeen mukavat 97 ja startteja 155. Näissä luvuissa jäätiin jälkeen vuoden takaisista luvuista 103/204 mutta ei se mitään. Asiaan vaikutti osaltaan Viru Cup ja Kuopion kisat lauantaina ja Seinäjoen sunnuntaina.  Hyvä vaan että kilpailuja on kauden alusta alkaen useammallakin paikkakunnalla!

Sen verran pelaajia oli jälleen, että oli otettava käyttöön 14 pöytää. Kolmen ryhmän systeemistä piti hieman tinkiä, koska viime tipassa keskimmäiseen ryhmään tuli turvoksiin asti väkeä. Kun tilaa oli aiemmin ja myöhemmin, ei karsiakaan viitsinyt. Hankaluuksiahan tämä kyllä aiheutti, kun aikataulua piti rukata kilpailukutsussa annetusta.

Ruskeasuon kovaääniset saadaan korjattua aikaisintaan ensi vuonna mutta toivottavasti joskus kuitenkin. Sitä ennen pitää vaan tulla toimeen väliaikaisilla moporatkaisuilla. Käytössä oleva yhden kaiuttimen systeemi toimitsijanpöydän ääressä on teholtaan vaatimaton. Minua kiinnostaa kuitenkin ainoastaan ja vain se, menevätkö pelaajat ja tuomari pöydälle vai eivätkö mene. Se ei minua kiinnosta, kuuleeko Jalmari tai Yrmeli kuulutukset vaiko eivät kuule. Näin on ollut kautta vuosikymmenten. Niin kauan kuin olen kisoja järjestänyt,  Jalmari ja Yrmeli ovat tulleet kertomaan, että kuulutukset eivät kuulu.  Mutta kun sillä ei vaan ole merkitystä, jos pelaajat ja tuomari menevät pöydälle! Ja elleivät mene, heidät sitten kuulutetaan erikseen. Ihan riippumatta siitä,  kuinka monta desibeliä kaiuttimista irtoaa, osa pelaajista ei kuuntele kuulutuksia eivätkä huomaa nimeään. Aina pitää jotkut kuuluttaa uudelleen. Kun olen kuuluttamassa pooleja pöydille, haluan saada homman hoidettua nopeasti. En halua juuri kuuluttamisen aikana kuunnella neuvoja sivulta, kuinka päin mikrofonia täytyy pitää. Siitä voidaan keskustella sitten erikseen. Mutta ei silloin, kun kuulutan. Ei pidä loukkaantua, jos en kuuntele silloin, kun kuulutan. En koskaan kuuntele. Ei mahda mitään, jos joku loukkaantuu, kun en kuuntele mutta en vaan kuuntele! On totta todellakin, että nyt käytössä olleessa laitteistossa pitää puhua mikrofonin kärkeen mikrofonilla suuta osoittaen, että kuuluu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sitä ihan oikeaa neuvoa minulle tarjottiin mutta väärään aikaan. Pelaajat löysivät kuitenkin pooleihinsa aivan normaalilla tavalla, vaikka en niin tehnytkään.  Ovatpa jotkut joskus tulleet (vihaisena) sanomaan, että minun pitää huutaa kovemmin mikrofoniin. Ei kiitos, en todellakaan aio huutaa 12 tunnin ajan. Jos joku haluaa tulla huutamaan avukseni, sen kuin ilmoittautuu ennen kilpailua. Paikka on kyllä vapaana vaan ei palkkaa!

Haluaisin jälleen muistuttaa siitä, että pelaajat eivät koskaan saa hakea tuomaripöytäkirjaa jatkokaavion peleihin. Tuomari tekee sen. Jos pelaajat hakevat pöytäkirjan, toimitsijapöydällä ei voi tietää, onko tuomari paikalla. Tämä outo tapa on ehkä saanut alkunsa poolipapereiden hakemisesta. Sehän on kyllä pelaajien vastuulla.

Toivon myös, että lopetetaan kokonaan tapa tulla kysymään toimitsijapöydältä ”ollaanko aikataulussa?” heti hallille tulon jälkeen. Se häiritsee tavattomasti enkä ainakaan minä anna kysymykseen koskaan muuta vastausta kuin ”ollaan”. Samoin kaikki muut turhat kysymykset on syytä jättää esittämättä, jotta huomion voisi antaa níille kysymyksille, jotka koskevat esimerkiksi vääriä tuloksia tai sitä, että joku jatkokaavio on unohtunut muiden alle eikä etene.

M-700

Ilahduttavan kovatasoisessa M-700-luokassa oli 11 pelaajaa. Heidät jaettiin kahteen pooliin. TIP-70 otti kaksoisvoiton ja kolmannet palkinnot menivät HäKiin.

Kuvassa vasemmalla toiseksi sijoittunut Suphanat Chonwachirathanin ja hänen oikealla puolellaan luokkavoittaja Juho Kahlos. Kummankin seura siis TIP-70. Kolmanneksi sijoittuneet Aapo Ahola ja Aki Ruuskanen oikealla. Seura siis HäKi.

M-850

A-poolin voittaja Pate Ikola joutui taipumaan B-lohkon kakkoselle Lassi Lehtolalle semifinaalissa. Niinpä finaalissa kohtasivat B-poolin kaksi parasta vaikka Vincent Joki olikin 1-2 alla Timo Turkiaa vastaan. Finaalissa sitten jatkettiin siitä, mihin STARUMMER:in 850-finaalissa jäätiin. Lehtola voitti Vincent Joen 3-2. Tällä kertaa se oli kuitenkin Lassi Lehtola keväisen Lukas Lehtolan sijaan.

Kuvassa vasemmalta kakkonen Vincent Joki (TIP-70), voittaja Lassi Lehtola (MBF) ja kolmanneksi sijoittuneet Timo Turkia (Atlas) ja Pate Ikola (KoKu).

M-1000

Tässä luokassa oli mukavat 15 pelaajaa. Monta mielenkiintoista ottelua nähtiin. Nuno Marttinen johti poolissa 2-1 tulevaa voittajaa Lukas Lehtolaa. Kvartassa Ismo Alanko puolestaan johti Marttista 2-0, mutta Marttinen voitti 3-2. Toinen finalisti Jarno Karjalainen oli häviöllä 0-2 Levente Kadaria vastaan kvartassa mutta voitti viidennessä 12-10. Tällaiset tulokset merkitsevät sitä, että tiukkojen kamppailujen avulla moni pelaaja on saanut hyvää kilpailukokemusta.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Vincent Joki (TIP-70), voittaja Lukas Lehtola (MBF) ja toiseksi sijoittunut Jarno Karjalainen (MBF). Toinen kolmonen Nuno Marttinen (Maraton) omana kuvanaan, koska hän ei ollut salissa palkintojenjaon aikaan.

Kolmanneksi sijoittunut Nuno Marttinen (Maraton):

M-1150

Luokassa oli peräti 18 pelaajaa. Erittäin hyvä määrä!

Veera Räsänen teki todellisen läpimurron ja otti luokkavoiton komealla pelillä. Poolissa hän sentään hävisi yhden ottelun, kun Pate Ikola voitti hänet 3-1. Finaalissa Jesse Ikola johti Räsästä erin 2-1, mutta Räsänen nousi 3-2-voittoon päivän viimeisessä ottelussa.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Trung Nguyen (PT Espoo), luokkavoittaja Veera Räsänen (HIK-Pingis) ja toiseksi sijoittunut Jesse Ikola (KoKu). Toinen kolmonen Lukas Lehtola (MBF) omassa kuvassaan, koska hän lähti ennen finaalia.

Kolmanneksi sijoittunut Lukas Lehtola (MBF):

M-1300

Luokkaan osallustui 14 pelaajaa. C-poolissa tapahtui suurin yllätys, kun Veera Räsänen nousi kolmossijoitetun paikaltaan pooliykköseksi. Hän tosin hävisi ykkössijoitetulle Sanna Harjunpäälle 0-3, mutta pelit menivät sillä tavalla ristiin, että Harjunpää putosi poolin neljänneksi ja Räsänen nousi ykköseksi! Ei aivan tyypillinen skenaario.

Jiri Kuronen nousi kisojen kaksoisvoittajaksi, kun hän voitti finaalissa Samuel Westerlundin 3-2 oltuaan häviöllä erin 1-2. Samat pelaajat kohtasivat myös M-1450-luokan finaalissa, kuten saamme kohta nähdä.

Pääkuvassa vasemmalta kolmanneksi sijoittunut Ilkka Marttinen (LrTU), voittaja Jiri Kuronen (Stara) ja toiseksi sijoittunut Samuel Westerlund (MBF). Erillisessä kuvassa kolmannen palkintonsa aiemmin saanut Valtteri Taive (TIP-70).

Kolmanneksi sijoittunut Valtteri Taive (TIP-70):

M-1450

Mukaan tuli vain yhdeksän pelaajaa ilmeisesti siksi, että luokka alkoi keskellä yötä eli klo 09.00.

B-poolissa käytiin kireät kamppailut. Samuel Westerlund oli häviöllä erin 0-2 (11-13, 10-12) Sanna Harjunpäätä vastaan, mutta nousi viidennessä voittoon 12-10! Vastaavasti Yang Yixin voitti Westerlundin 3-2 ja Timo Akkanen voitti Yang Yixinin 3-2. Pooli kesti aika kauan!

Jiri Kuronen oli semifinaalissa häviöllä Yang Yixiniä vastaan erin 0-2 mutta nousi 3-2-voittoon. Finaalissa hän kohtasi (tulevan) M-1300-luokan finaalivastustajansa eli Samuel Westerlundin ja voitti 3-2, viides 11-9!

Ensimmäisessä kuvassa luokkavoittaja vasemmalta Jiri Kuronen (Stara) ja kakkonen Samuel Westerlund (MBF). Muissa kuvissa kolmoset Terho Hiltunen (KuPTS) ja Yang Yixin (PT Espoo).

Kolmanneksi sijoittunut Terho Hiltunen (KuPTS):

Kolmanneksi sijoittunut Yang Yixin (PT Espoo):

M-1600

17 pelaajaa lähti tavoittelemaan 1600-luokan voittoa. Poolien ykkössijoitetuilla ei pyyhkinyt hyvin. Viidestä ykkössijoitetusta ainoastaan Jarmo Itkonen onnistui pitämään ykköspaikkansa, mutta hänkin oli erin 0-2 tappiolla Pertti Kainulaista vastaan.

Valitettavasti Itkonen joutui antamaan wo:n Riku Anderssonille semifinaalissa, koska hänen oli kiirehdittävä junalle. Asiaan vaikutti sekin, että Andersson ja Leevi Hyytiäinen pelasivat kammottavan pitkän kvartan: 12,-6,-22,9,11. Hyytiäinen pelasi muutenkin koko rahalla, mikä sai luokan etenemisen hyytymään aika tavalla. Tässä hänen aiemmat ottelunsa:

3-2 (-10,-12,5,5,3)
3-1 (-6,8,6,9)
3-2 (10,-5,9,-12,8)
3-2 (-9,8,8,-9,7)

Kuvassa vasemmalla luokkavoittaja Stefan Friman (BK) ja toiseksi tullut Riku Andersson (LeVi). Kolmanneksi sijoittuivat Miika Berghäll (LPTS) ja Jarmo Itkonen (LrTU), mutta heistä ei ole valokuvaa valitettavasti.

M-1750

Aamutuimaan 15 pelaajaa lähti tavoittelemaan 1750-luokan kruunua. A-poolissa nähtiin suuri yllätys, kun Eerik Kivelä voitti ykkössijoitetun Janne Relanderin puhtaasti 3-0 ja valtasi poolin ykköspaikan. Kakkossijoitettu Antti Marjamäki puolestaan hävisi B-poolissa hankalatyyliselle Kimmo Pohjosella 2-3 (viides 10-12). Niin siinä kuitenkin kävi. että Marjamäki meni jatkoon poolikakkosena ja Pohjonen tippui jatkosta, kun pelit menivät ristiin.

Neljä pooliykköstä menivät myös semifinaaleihin. Tosin Ildiko Kadar joutui tekemään kovasti työtä Janne Relanderin kanssa (8,13,-10,-3,9).

Finaalissa Viatcheslav Abramov voitti Ildiko Kadarin 3-2 oltuaan erissä tappiolla 0-2.

Luokan jatkokaavio kesti ja kesti, koska seitsemästä jatko-ottelusta viisi oli piiiiit-kiiiiä viisieräisiä! Aikataulun kannalta on todellakin merkitystä, pelataanko kolmella perättäisellä kierroksella kolme viisieräistä vai kolme kolmieräistä ottelua.

Vasemmalta kolmenneksi tulleet Vadim Vyrzhikovskiy (SS) ja Eerik Kivelä (PT 75), kakkonen Ildiko Kadar (MBF) ja voittaja Viatcheslav Abramov (TIP-70).

M-1900

Peräti 25 pelaajaa oli mukana tässä luokassa. Ykkössijoitettuna kisaan lähti petroskoilainen Ksenia Adasenko. Hän piti poolinsa ykköspaikan kuten kaikkien muidenkin seitsemän poolin ykkössijoitetut. Tosin Toni Ruokanen hoiti hommansa mahdollisimman niukalla tavalla. Kolmella parhaalla meni pelit ristiin, kaikilla keskinäiset erät 4-4 mutta Ruokasella keskinäiset pisteet 75-74 siinä missä Vadim Vyrzhikovskiyillä 76-76 ja Antti Marjamäellä 73-74.

Semifinaaleihin menivät neljä kärkisijoitettua. Semifinaalissa 1894 ratingpisteen mies Esa Kanasuo kuitenkin ”yllätti” 1900 pisteen Jussi Rahikaisen 3-2 valtavan komeassa ottelussa. Valitettavasti olin kiireen vuoksi kuvannut kilpailuvideota liian suurella resoluutiolla ja kameran muisti oli täyttynyt tätä ennen. Olisin halunnut ehdottomasti kuvata tämän häkellyttävän hyvän ottelun (ainakin viimeisten pallojen mukaan). Hienoa spinnitaistoa! On pakko ostaa toinen muistikortti, ettei moista tapahdu enää uudelleen.

Finaalissa Kanasuolta olivat ilmeisesti voimat jo vähissä, koska Adasenko paukutteli voiton itselleen selvin numeroin 3-0. Ottelua en ehtinyt katsoa. Adasenko ei hävinnyt luokan viidessä ottelussaan erääkään.

Adasenko olisi halukas muuttamaan Suomeen miehensä ja pikkuvauvansa kanssa. Hän haluaisi toimia pöytätennisvalmentajana tuntityönä kuten hän on tehnyt Petroskoissakin. Hän osaa englantia ja on erittäin miellyttävä. Hän voisi vetää monen seuran harjoituksia esim. pääkaupunkiseudulla. Minuun voi ottaa yhteyttä, jos kiinnostaa. Ksenia kertoi, ettei ole voinut harjoitella pitkään aikaan vauvan vuoksi ja siksi peli ei oikein sujunut. Aika hyvin se sujui kuitenkin! Hän on osallistunut myös Finlandia Openiin ainakin kahteen kertaan eli Ruskeasuolla ja Lohjalla.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Viatcheslav Abramov (TIP-70), voittaja Ksenia Adasenko (Petroskoi, Venäjä) ja kakkonen Esa Kanasuo (KoKa). Toinen kolmonen Jussi Rahikainen sai palkintonsa jo aiemmin (erillinen valokuva).

Kolmanneksi sijoittunut Jussi Rahikainen (PT Espoo):

MK

Miesten kaksinpeliin osallistui peräti 23 pelaajaa! Kuinkahan kauan aikaa onkaan on kulunut siitä, kun Starin kisojen MK:ssa on ollut viimeksi näin paljon pelaajia. Luokkahan ei ole koskaan ollut kisojemme painopisteluokka. Eihän mukana nytkään ollut kuin viisi sellaista pelaajaa, jotka eivät mahtuneet M-1900-luokkaan. Huy Chau oli ykkössijoitettu ja hänen 2179 pistettään ovat varmasti kisojemme kaikkien aikojen ennätys! Ratingpisteitä edeltävään aikaan ei voi tietenkään verrata.

Luokan osallistujien suuri määrä aiheutti vaikeuksia aikataululle, koska max kahdeksaa pelaajaa odoteltiin.

Pooleissa tapahtui pari suurempaa yllätystä ratingin valossa. Antti Marjamäki voitti Toni Ruokasen 3-1 ja Kaarina Saarialho voitti Esa Kanasuon 3-1.

Janne Jokisen Starin kisojen MK-luokan ykköstiloille tuli nyt karu loppu, kun hän hävisi kvartassa Toni Pitkäselle 2-3. Paul Jokinen oli valmis puolustamaan Jokisten perheen kunniaa. Ensin hän voitti Patrik Boxströmin 3-1 ja sitten kakkossijoitetun Jussi Mäkelän 3-1. Semifinaalissa hän voitti Toni Pitkäsen 3-2, vaikka Pitkänen johti jo erin 2-0. Finaalissa Huy Chau oli kuitenkin parempi 3-0 ja siihen päättyi toistaiseksi Jokisten taru MK-luokan ykkösenä.

Petroskoin Ksenia Adasenko hävisi kvartassa tärkeän toisen erän Meelis Kärnerille 12-14 ja sitä myötä koko ottelun 1-3.

Kuvassa finalistit. Vasemmalta Paul Jokinen (Por-83) ja Huy Chau (PT Espoo). Kolmanneksi sijoittuneet Meelis Kärner (PT Espoo) ja Toni Pitkänen (PT-Helsinki) lähtivät ennen palkintojenjakoa.

Syksyn startti (B) – Kilpailutulokset

Lopulliset tulokset palkintosijaluettelon kera.

(Ellei sitten rankingohjelma löydä virheitä! 🙂 )

Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille! Valitettavasti pieniä aikatauluongelmia oli, koska jälleen kerran yllättänyt suuri pelaajamäärä ei vaan mahtunut kolmeen ryhmään nätisti. Eikä suosiolla halunnut silti jättää osaa pelaajista pois.  Miesten kaksinpeli kasvoi kyllä turhan suureksi, koska siinä tuntuivat haluavan pelatata ”kaikki”.

Raporttia kuvineen tulee sitten lähiaikoina. Vielä kerran kiitosta mukavasta ilmapiiristä, jonka mukavat pelaajat loivat!

Linkki tiedostoon: Starin_Syksyn_startti_07_09_2019_tulokset.xlsx

Aina pitää taistella loppuun asti – sorry-palloissakin!

Olen vuosikaudet harmitellut sitä, että maajoukkuetasonkin harjoituksissa (seniorit ja juniorit) palloja ei pelata kunnolla loppuun saakka. Sen sijaan pallo otetaan joko suoraan käteen tai sitten tehdään jopa virnistelyiden kera joku pellelyönti. Kuitenkin vain pelaamalla kaikki pallot loppuun asti kunnolla niin tekniikkaharjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin opitaan ne refleksit ja taidot, joilla tämä onnistuu myös kilpailuotteluissa. Siinä on mahdollisuus opetella kaikenlaisia kikkoja ja leikittelyä, jota ei muuten harjoitella. Jos asiassa ei ole mitään taustaa harjoittelusaleista, ei vaikeiden ja ennen kaikkea yllättävien tilanteiden hoitaminen onnistu kilpailuotteluissakaan.

Ohessa kolme videota siitä, että verkkosorin pelastaminen onnistui pahassakin tilanteessa, koska loppuun asti pelaaminen oli verissä ja itsestään selvää. Muuta mahdollisuutta ei pelaajilla kerta kaikkiaan ollut! Eli kaikki tapahtuu ihan automaattisesti. Treenisalien luovuttajat olisivat menettäneet jokaisessa tapauksessa pisteen suorilla jaloilla seisoen ja käsiä levitellen.

Nyt viimein tämän lyhyen jutun julkaiseminen on mahdollista, kun mukaan saatiin suomalainenkin sankaritarina kahden Viron tytön JEM-esitysten lisäksi. 😀 Pekka Korva kun yltyi erinomaiseen taisteluun Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailujen M-1900-luokan jatkokaaviossa.

Näissä videoissa tehdään jotain sellaista, jonka pitäisi olla tietyissä rajoissa mahdollista tavallisille tattiaisillekin. Se vaatii vain jatkuvaa yrittämistä!

Varsinkin jos ette ole näitä aiemmin katsoneet, katsokaa nyt! Ja ottakaa mallia! 🙂

Anastassia Melnikova:

”How to save and then win a net ball like a boss (EYC 2019)”

Alina Jagnenkova:

”How to save and then win a net ball like a boss, part 2 (EYC 2019)”

Pekka Korva:

”Good save after a net ball – Pekka Korva VS. Leif Cruuka (31.8.2019)”

 

Syksyn startti (B) – Aikataulut

Aikatauluun  pujahti sittenkin virhe, kun sitä yömyöhällä tein. Eli 1000 on kahteen kertaan. Se alkaa 12.30! Nyt on korjattu!

Koska Syksyn starttiin tuli käsittämättömät 101 pelaajaa, oli pakko tehdä pieniä muutoksia aikatauluihin.  Tarkastakaa luokkienne alkamisaika oheisesta aikataulusta.

Suurin muutos on se, että M-700-luokka alkaa klo 09:00. Yksikään pelaajista ei pelaa M-850-luokkaa, joten tämä siirto oli mahdollista tehdä. Toinen vaihtoehto olisi ollut klo 15:30, mutta eiköhän tämä ole parempi. Ilmoittakaa, jos ei käy.

M/N12 -luokkaa ei pelata!

Linkki tiedostoon: Starin_Syksyn_startti_07_09_2019_aikataulu.pdf

Sarjojen on siirryttävä hiljalleen kohti turnauslohkoja 2. ja 3. divisioonassa

Tähän alkuun kertomus siitä, kuinka hankalaksi SPTL:n espanjalaisen sarjapäällikön Viggo Landaverden työ on osoittautunut hänen houkutellessa pääkaupunkiseudun joukkueita 3. divisioonan turnauslohkoon.

Helsingin alueellahan sarjat on pelattu kautta aikojen yksi ottelu illassa -systeemillä treenivuorojen yhteydessä.

(Videon keskustelu perustuu täysin omaan mielikuvitukseeni perustuen siihen, miten olen nähnyt 3. divisioonan D-lohkon kehittyvän.)

Kirjoitin melkein saman erääseen kommenttiin, mutta nostanpa asian esille omana artikkelinaan.

Turnauslohkojen suosio kasvaa koko ajan, koska joukkueiden maantieteellinen painopiste siirtyy pois pääkaupunkiseudulta. Helsingissähän joukkueissa on suurin piirtein samat pelaajat kuin 70-luvullakin eli uusia pelaajia tulee sarjoihin vain vähän. Joten jospa tehtäisiin lopulta niin, että pääkaupunkiseudun sarjamuotoisia lohkoja muutettaisiin vähitellen turnauslohkoiksi? Se olisi OK, että lohko pelataan sarjamuotoisena, jos kaikki lohkon joukkueet sitä tahtovat. Siten sarjalohkoja jäisi edelleen 70-luvun sotureille ja nuoremmat saisivat pelata mukavan viikonlopputurnauksen. Erityisesti nuorelle pelaajalle viikolla pelattavat sarjaottelut vievät sitä paitsi turhan paljon hyvää harjoitteluaikaa. 14 pelipäivää vastaa 3,5 viikkoa harjoituksia jos neljä kertaa/viikko. Se on paljon se! Paljon tehokkaampaa olisi saada otteluiden tuoma pelikokemus viikonlopputurnauksissa.

Turnauslohko helpottaa myös sitä, että pääkaupunkilaisseurassa pelaa joku kaukana asuva tai jopa ulkomaalainen pelaaja.

Tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja valmiutta hyväksyä se, että jotkut veteraanijoukkueet jopa luopuvat sarjasta.

Mitään muutoksia ei tarvitse tehdä nelosdivisioonaan tai alempiin, vaikka pääkaupunkiseudullekin voisi olla jossan vaiheessa hyvä saada yksi turnauslohko neloseen.

Kauden 2018/2019 starttimäärä kasvoi 6,0 % edelliskauteen verrattuna

Kansallisten kilpailujen yhteinen starttimäärä jatkoi jälleen kasvuaan päättyvällä kaudella 2018/2019. Starttimäärä kasvoi jo neljättä vuotta peräkkäin. Startteja oli 5904.

Kilpailupäiviä oli 45 (19+26). Se on yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella (46 = 20+26).

Starttien kokonaismäärä kasvoi 332 startilla eli kisajärjestäjien kassaan tipahti lisää rahaa noin 4000 euroa luokkamaksulla 12 euroa.

Eniten lisäsivät kokoaan seuraavat kilpailut:

Tässä koko kauden tilasto:

Tietoa starttimäärätilastoista

Jonkin kilpailun starttimäärä on kaikkien kilpailuluokkien yhteinen osallistujamäärä, jolloin ne pelaajat lasketaan mukaan, jotka ovat pelanneet ainakin yhden ottelun.

Huom: SM-kilpailut ja piirinmestaruuskilpailut eivät ole mukana starttiluvuissa historiallisten syiden vuoksi. Eli ne eivät ole mukana, jotta vertailu aiempien vuosien lukemiin olisi mahdollista. Kun aloin tehdä tilastoja ensimmäisen kerran joskus 1990, laskentaurakan pienentämiseksi päätin jättää nuo kilpailut pois. Olin muutenkin eniten kiinnostunut siitä, miten paljon pelaajia on kansallisissa kisoissa, koska se kuvasi parhaiten kilpapöytätenniksen vireyttä. Tämä ratkaisu kaunistaa nykyisiä lukemia noiden aikojen lukemiin, koska SM-kisoissa, pm-kisoissa, TUL:n pm-kisoissa, TUK:n mestaruuskilpailuissa ja aluemestaruuskisoissa oli silloin tosi paljon strartteja,

Oheisessa Excel-tiedostossa on myös aiempien kausien tiedot siitä lähtien, kun aloin tietoja taas kerätä (aion täydentää taaksepäin mutta 2007/2008 on vielä kesken):

Kilpailuaktiivisuustutkimus – 2018-2019