Kaikki kirjoittajan Arto Luukkainen artikkelit

Laita ”Tietokonesivusto”-asetus päälle puhelimen Chromessa, jos ongelmia skrollauksessa tai zoomauksessa

Moni on varmaan huomannut, että SPTL:n sivujen käyttö on ollut hankalaa puhelimilla, koska skrollaus vasemmalle ja oikealle ei toimi kunnolla eikä myöskään zoomaus aina. Skrollauksen puutteen on voinut kiertää kääntämällä puhelin vaakatasoon, mutta hankalaa sekin on ollut. Itsekin luulin, että kyseessä oli SPTL:n sivujen (uusi) bugi, mutta Teemu Oinas kertoi Facebookin Pingisfoorumi-ryhmässä, että kyseessä onkin Chromen uusi asetus, joka pitää itse laittaa päälle. Sen jälkeen sivut näytetään tietokonemoodissa, jolloin skrollaus ja zoomaus onnistuvat samalla lailla kuin tietokoneellakin tai tabletilla.

Tässä ohjeet asialle, jos joku sellaisia sattuu tarvitsemaan. Ilmeisesti asetus pitää muistaa laittaa päälle aina uudelleen, kun Chrome avataan.

1. Avaa Google Chrome

2. Tökkää oikean ylänurkan kolmea pistettä

3. Laita ”Tietokonesivusto” -asetus päälle

4. Nyt sivu näytetään moodissa, jossa sivuskrollaus ja zoomaus toimivat odotetulla tavalla

 

Raportti ja jotain muutakin: 3. divisioonan D-lohkon turnaus 12-13.10.2019

Ilmeisesti ensimmäistä kertaa koskaan 3. divisioonan D-lohkon turnaus pelattiin viikonlopputurnauksena. Alusta alkaenhan eli jo yli 40 vuotta lohkot A-D ovat olleet ”ottelu/päivä” -lohkoja, koska joukkueet ovat olleet valtaosin pääkaupunkiseudulta. Tällä kertaa lohko pelattiin turnauksena ilmeisesti pitkälti Starin kahden tyttöjoukkueen vuoksi. Lämmin kiitos siitä! Järjestin turnauksen Starin puolesta Ruskeasuolla.

Starilla oli tiettyjä vaikeuksia kahden joukkueensa kanssa. Ykkösjoukkueen nelospelaaja sairastui perjantaina niin, ettei voinut tulla. Ei hän ehkä mitään tärkeitä voittoja olisi pystynyt ottamaankaan, mutta olisi auttanut tuomaroinnissa ja vähentänyt kolmen muun pelaajan taakkaa. Joukkueessa oli tapahtunut pieni muutos viime kauteen verrattuna. Anastassia Lusnikovan sijaan kakkospelaajaksi tuli Latvian juniorityttöjoukkueessa kesän Juniori-EM:ssä pelannut Diana Afanasjeva.

Kakkosjoukkue se vasta myllerryksessä olikin. Viime kaudella joukkueen nelosdivisioonasta kolmoseen nostaneen kokoonpanon ykköspelaaja Sofia Geroiskaja (Stiga Maljan naisten kaksinpelin voittaja) ei päässyt paikalle ja kakkospelaaja lopetti pöytätenniksen.  No sitten kuulin 18.9. eli 2,5 viikkoa viimeisen sallitun ulkomaalaisen pelaajan rekisteröintipäivän jälkeen, että tilalle rekrytoiduista kahdesta tytöstä toinen on saanut lääkäriltä kolmen kuukauden urheilukiellon vanhan polviongelman vuoksi. Onneksi olin kuitenkin varmuuden vuoksi rekisteröinyt viisi pelaajaa joukkueeseen, joten saatiin kuin saatiinkin kolme pelaajaa jalkeille turnaukseen ! Ei vaan ollut varaa yhteenkään sairastumiseen.

Starin joukkueet. Punaisessa paidassa ykkösjoukkue ja vihreässä kakkosjoukkue (lauantain paidat). Vasemmalta Viktorija Majorova, Diana Afanasjeva, Alexandra Sokolova, Katrin-Riina Hanson, Alesja Vardugina, Anna Morozova. Majorova ja Afanasjeva ovat Latviasta, Sokolova Venäjältä, muut kolme Virosta.

Seura ja pelaajan nimi pitää olla myös selässä ellei sitten seuran nimeä ole etupuolella:

Taso oli kova

Lohkon taso osoittautui todella kovaksi ja kovemmaksi, mitä rating-pisteet kertovat. Alla olevassa taulukossa listataan yli 1700-pisteen pelaajat. Olen laittanut Afanasjevan pisteet lonkalta 1800:ksi.

Vähintään 1700 pisteen pelaajia oli siis 13 ja vähintään 1800-pelaajiakin peräti 9 kappaletta. Piti tehdä vertailu muiden 3.divisioonan t urnauslohkojen kanssa ja osoittautui, että 3D oli ylivoimaisesti kovin lohko. Se näkyy erityisesti vähintään 1800-pelaajien määrässä:

Mielelläni olisin vienyt Starin joukkueet johonkin toiseen lohkoon! 😀

Kolmen kärki kävi ankaran kamppailun 

Kolme parasta joukkuetta kävivät ankaran taistelun kärkipaikoista. Lauantaiaamuna PT-Helsinki 4 voitti HIK-3:n 6-3, mutta tilanne oli vielä 3-3 ennen nelinpeliä. Nelinpeliäkin HIK johti erin 2-1. Lauantaina HIK:llä ei ollut vielä Mikael Sjöholmia riveissään. Kolmannella kierroksella sitten Star voitti PT-Helsinki 4:n 6-4. Pahalta kyllä näytti nelinpelin jälkeen PT-Helsingin johtaessa 4-3. Sen jälkeen tulikin kaikki pelit kotiin:

Terho Pitkänen tosin laittoi kovasti hanttiin viimeisessä ottelussa ja johti erin 2-1 Majorovaa vastaan.

Kuva Starin ykkösjoukkueesta lauantai-illan päätteeksi PT-Helsinki 4 -ottelun pöytäkirjan kera. 

Starille ei lopulta riittänyt voitto PT-Helsinki 4:sta, koska Star hävisi sunnuntaiaamun ottelussaan HIK 3:lle selvästi 1-6. Hanko oli saanut uskomattoman kovan vahvistuksen Mikael Sjöholmin muodossa ja kun myös Stefan Långström oli Sergey Moisseevin tavoin liekeissä, käsittämätön tulos oli selviö.

Lopulta kolme kärkijoukkuetta oli tasapisteissä, joten peliero ratkaisi. Jos HIK olisi voittanut viimeisessä ottelussaan Atlaksen 6-1 eikä 6-2, sillä olisi ollut pelierona +28 PT-Helsingin tavoin. Silloin piste-ero olisi ratkaissut ja todennäköisesti se olisi muuttunut Hangolle edulliseksi. Nyt piste-ero oli +363 PT-Helsingillä ja +346 HIK:llä. Starilla ei ollut mahdollisuuksia päästä vertailuun Hankoa vastaan kärsityn 1-6-tappion jälkeen.

Star 2 oli odotetusti vailla mahdollisuuksia ottaa pisteitä, kun ykköspelaaja puuttui ja hänenkin paikalla ollessa se olisi ollut vaikeaa. Mutta keväällä näytetään kovien treenien jälkeen! 🙂 Tai sitten otetaan vain vauhtia 4. divisioonasta. Ykköspelaaja Sofia Geroiskaja olisi muuten ratingin mukaan ollut turnauksen toiseksi paras pelaaja.

Edit: Laskin että neljä sarjapistettä olisi tullut ja ainakin kolme boonuspistettä alempaan jatkosarjaan olisi ollut saaliinaa, jos Geroiskaja olisi pelannut.

PT-Helsinki 4, HIK 3, Star ja Atlas ylempään jatkosarjaan kevääksi. MBF 8, PT Espoo 8, HäKi ja Star 2 alempaan jatkosarjaan.

Pelaajataulukko vanhaan malliin eli pelaajat voittojen määrän mukaisessa järjestyksessä. Jos yhtä monta voittoa, se on ylempänä, kenellä vähemmän tappioita.

Uudet tulostaulut!

Ennen turnausta minulla oli kova homma tehdä uusi design ottelukohtaisille tulostauluille. Piti myös ehtiä toteuttaa design parina edeltävänä iltana eli tehdä kahdeksan joukkuekylttiä ja 16 pistetilannetaulua.

Minusta divisioonaturnauksen glamour vaatii ehdottomasti tulostaulut! Jos joku haluaa käyttää minun designia, tässä ovat ohjeet.

Tarvitaan:

  1. 240 gramman kartonkia
  2. Kahdeksan toiselta pitkältä sivulta aukeavaa muovitaskua joukkueiden nimiä varten.
  3. Kuusitoista lyhyeltä sivulta aukeavaa muovitaskua numeroita varten.
  4. Rautalankaa
  5. Leveää teippiä

Leveä teippi

Rautalanka

Leikkaa kartongista hieman muovitaskun kokoa suurempia paloja niin, että jokaiseen suuntaan jää ainakin sentin verran tyhjää.

Kiinnitä muovitasku kiinni kartonkiin jokaiselta sivulta leveällä teipillä. Taita myös kartongin toiselle puolelle, jotta tulee tukeva. Rei’ittimellä reiät. Nimikyltteihin reikä kerrallaan, jotta tulevat tarpeeksi kauaksi toisistaan.

Leikkaa metallilangasta A4:n mittaisia eli n. 30 sentin pituisia pätkiä ja taittele ne niin kuin kuvista näkyy.

Printtaa joukkueen nimet mahdollisimman isolla fontilla. Käytä lihavointia. Paperi vaakasuoraan.

Printtaa pistelaput (8 x 0-6). Itse käytin Wordin Impact-fonttia, kokoa 600 muistaakseni ja lihavointia. Paperi pystysuoraan. Leikkaa pitkiltä sivuilta sentin verran pois, jotta numerolaput saa helposti muovitaskusta pois ja takaisin.

Tässä lopullinen joukkueen nimi -kyltti:

Tässä joukkueen pistetilanne -kyltti eli numerot 0-6:

Ottelun aikana kyltit ripustetaan näin:

Yksittäisotteluina vai turnauksena?

Turnauksen aikana käytiin keskusteluita yksittäisinä otteluina pelattavan sarjan ja turnausmuotoisen sarjan tiimoilta. Vesa Lapille haluan tässä erikseen sanoa, että ilmaisin itseni varmaan huonosti. Nimittäin se on tietysti selvää, että jos kolmanteen divisioonaan löytyy kaksi lohkollista joukkueita, jotka haluavat pelata sarjan yksittäisotteluina, se on tietysti sallittava! Tietenkään en siis vastusta tätä mallia, jos halukkaita vaan löytyy. Mutta tilanne muuttuu vaikeammaksi, jos löytyykin vain kolmen lohkon tai vaikka 3,5 lohkon verran tällaisia joukkueita, ja muut haluavat ehdottomasti pelata turnausmuotoisena. Mitäs silloin tehdään? Miten pelataan kevään jatkosarjat? Miten pelataan syksyllä, jos puolet joukkueista ei halua turnausta? Tällöin tulee esiin se moraali, josta Vesalle puhuin mutta varmasti esitin asian huonosti. Vesan mielestä siis kummassakin systeemissä on puolensa ja sehän pitää paikkansa! Olen kuitenkin sitä mieltä, että kiistatilanteessa turnausmuodon kannattajat voittavat. Seuraavassa listassa olen listannut muutamia perusteluita, joista joku voi tietysti olla erikin mieltä!

  1. Turnausmuodon vastustajat ovat jo vähän ikääntyneitä 60-80-lukujen pelaajia jotka eivät jaksa pelata turnausta. Kilpaurheilun yleisen sarjan kilpailutoiminnassa päätökset pitää kuitenkin tehdä nuorten pelaajien ehdoilla.
  2. Jos on pitkämatkalaisia, heidän toiveensa turnauslohkosta menee tietysti edelle.
  3. Turnauksissa ottelut voidaan järjestää laadukkaammin kuin esim. Ruskeasuon yksittäisotteluissa. Pelataan vain kahdella pöydällä, on tuomarit ja laarissa ottelutilanne.
  4. Erityisesti nuorten pelaajien kannattaa pelata turnauksia, koska viikolla pelattavat yksittäisottelut vievät tavattomasti aikaa harjoittelulta.
  5. Myös muiden kuin pitkämatkalaisten toiveet turnauksesta menevät edelle yksittäisottelu-joukkueiden toiveista. On näet suurempi oikeus vaatia, että sarjapeleihin menee vain neljä viikonloppupäivää 14 arki-illan sijaan kuin vaatia oikeutta pelata 14 päivänä, koska muutakin kilpailutoimintaa riittää.

Viime kädessä asiasta päätetään tietysti äänestämällä, koska niin vahvasti kyseessä ovat mielipidekysymykset, eikä mitään voi ”todistaa”.

Miten pelataan kevään jatkolohkot?

Kaikille kerrottakoon nyt kuitenkin tässä, että keväällä C- ja D-lohkojen ylempi ja alempi loppusarja voidaan pelata yksittäisotteluina ilman, että Star vaatisi turnausta. Tämän olen jo kertonut sarjapäällikkö Veikko Lamminsalolle. Meidän joukkueet tulevat Suomeen kuitenkin mieluummin yhdeksi pitkäksi viikonlopuksi pe-su pelaamaan kaikki seitsemän otteluaan yhdellä vierailulla. Ellei löydy sellaista viikonloppua, joka kelpaisi kaikille muille joukkueille, sitten pelaajat tulevat toisen kerran pelaamaan muita vastaan. Mutta jokainen vierailu Suomeen maksaa paljon, joten kovin montaa kertaa ei ole mahdollisuutta tulla. Pelaajillamme on myös opiskelunsa ja ehkä työnsäkin. Toivon siis muilta joukkueilta hyvää yhteistyötä tässä asiassa. Me olemme hyvin pragmaattisia! 🙂

Kolmosdivisioonan turnaukset jatkossakin yhtenä viikonloppuna

Kolmosdivisioonan turnaukset pitää ehdottomasti jatkossakin pelata yhden viikonlopun turnauksena. On myönnettävä, että meidänkin ykkösjoukkueen hyökkääjäpelaajat kertoilivat, että paikat – erityisesti mailakäsi – olivat vähän jäykkinä sunnuntaiaamuna, mikä alensi suoritustasoa. Se oli osittain seurausta siitä, että vastentahtoisesti pelasimme kolmella pelaajalla. Joka tapauksessa turnauksessa mitataan myös fyysistä kuntoa ja turnauskestävyyttä. Ne joukkueet ovat tietysti silloin vahvoilla, joilla on niin paljon materiaalia, että voivat tuoda sunnuntaiksi uusia pelaajia. Kuten Kiina-tasoisen laajan materiaalin HIK. Mutta se kuuluu urheiluun!

Ulkomaalaissääntöjen helpotukset toivottavia

Meidän kokoonpanovaikeuksien vuoksi odotan innolla sitä, millaisia muutoksia ulkomaalaissääntöihin tulee hyväksyttäväksi kevään liittokokoukseen. Nykyinen sääntö on todella tiukka rekisteröinnissä, koska pelaajan ilmoittaminen ei riitä vaan on maksettava myös lisenssimaksu. Se on muutenkin kallista, mutta tulee vielä kalliimmaksi, jos pitää maksaa myös muutaman varapelaajankin lisenssimaksut:

Tarkennan tätä kommenttikeskustelun jälkeen. Ongelmana on siis se, että rekisteröinti pitää tehdä jo 31.8. ja lisenssi maksaa. Tämä on suuri ongelma turnauksissa, jotka pelataan vasta paljon myöhemmin. Viime kaudella jopa kolme kuukautta myöhemmin, Paljon ehtii tapahtua sinä aikana ja pelaajat voivat loukkaantua tai tulla muita esteitä.  Tämän kiertäminen rekisteröimällä suuren määrän pelaajia on tietysti mahdollista mutta kallista. Kyllä, kotimaiset seurasiirrot pitää tehdä myös elokuun loppuun mennessä, mutta entäpä jos tätäkin helpotettaisiin  samalla tavalla?

Toinen suuri hankaluus on sääntö, jonka mukaan ulkomaalaisen pelaajan pitää pelata syksyllä vähintään kolmessa ottelussa saadakseen pelata keväällä:

Tämä sääntö kirpaisee nyt Staria, koska kumpikin joukkueemme joutuu keväällä pelaamaan kolmella pelaajalla, vaikka ykkösjoukkueella on rekisteröitynä neljäskin ulkomaalainen pelaaja, joka ei sairauden vuoksi päässyt syksyn turnaukseen. Kakkosjoukkueella olisi kaksikin rekisteröityä pelaajaa, joista toinen jopa joukkueen ylivoimainen ykköspelaaja. Mutta eivät saa pelata keväällä! En usko, että kukaan haluaa tuoda ainakaan 2-6-divisioonissa uusia kovia ulkomaalaisia pelaajia ratkaisuotteluihin, ja että tuota sääntöä tarvittaisiin sen vuoksi. Mutta vaikka joskus näin tapahtuisikin, olisiko se niin vakavaa?

Entäpä jos lähdettäisiin parantamaan tasoa vähentämällä joukkueita?

Jotta sarjapelit olisivat motivoivampia nuorille pelaajille kilpailtaessa muiden lajien kanssa suosiosta, sarjaturnauksiin pitäisi saada enemmän glamouria. Jotta se olisi mahdollista, joukkueiden määrää olisi vähennettävä. Riittäisi ehkä kaksi 2. divisioonan, neljä 3. divisioonan ja kahdeksan 4. divisioonan lohkoa. Näin päästäisiin valitsemaan ne joukkueet, jotka täyttäisivät sarjalisenssin vaatimukset.

Joukkue saisi sarjalisenssin, jos se täyttäisi seuraavat vaatimukset (voisi niitä ehkä keksiä muitakin):

1. Joukkueella on oltava yhtenäinen pelipaita ja pöytätennissortsit tai -hame. Kesämökkisortsit eivät siis kelpaa. Ei päähineitä.

2. Joukkueeseen on nimettävä vähintään neljä pelaajaa ennen sarjaohjelman tekoa. Kolme jos seuralla on alemmalla tasolla pelaavia joukkueita, joiden pelaajia voi käyttää varamiehinä.

3. Joukkueen on maksettava 200 euron sarjalisenssimaksu ennen sarjaohjelman tekoa. Maksu katsotaan menetetyksi silloin, kun joukkue luovuttaa sarjan, tulee turnaukseen kahdella pelaajalla, tulee turnaukseen ilman yhtenäisiä pelipaitoja tai ei osallistu tuomarointiin. Sama lisenssimaksu pitää maksaa uudelleen, jos joukkue haluaa jatkaa sarjoissa. Muuten maksu kelpaa seuraavallakin kaudella.

4. Jokaisesta pelaajasta pitää lähettää videoklippi SPTL:lle ennen sarjaohjelman tekoa, jossa hän syöttää sekä rysty- että kämmensyötön. Pitää näyttää sekä 16 cm:n heitto että 50 cm:n heitto. Vain ne pelaajat saavat oikeuden pelata sarjaa, joiden syöttövideo hyväksytään. Jos pelaaja tämän jälkeen syöttää väärin huomautuksista huolimatta, hän ei voi vedota siihen, ettei osaa. Jos jatkuvista vääristä syötöistä lähetetään video SPTL:lle ja videolta voidaan nähdä väärät syötöt, pelaajan katsotaan menettäneen epärehellisyytensä vuoksi pelioikeutensa ja hän saa jatkaa saa vain 200 euron sakkomaksun maksamalla. Pelaajan kaikki ottelut mitätöidään.

Tämä vain ajattelun herättämiseksi. En ole laatimassa sääntömuutosehdotuksia SPTL:n liittokokoukselle. 😀

Kaikki kierrokset alkavat samaan aikaan

Turnauksessa kaikki kierrokset alettiin samaan aikaan, mutta päivän viimeisen kierroksen ottelun sai aloittaa, jos molemmat joukkueet olivat siihen valmiit. Minun turnaukset eivät todellakaan ole ”pelataan äkkiä matsit pois että päästään kotiin” -tapahtumia. Monille turnauslohkoihin tottumattomille oli outoa istua salisssa, vaikka olisi voinut päästä heti pelaamaankin.

Pääsyy sille, että kierroksen kaikki ottelut alkavat samaan aikaan, on glamourin lisääminen. Salissa on tunnelmaa, kun kaikilla pöydillä tapahtuu. Vaihtoehtona se, että siellä täällä pelataan ja ottelunsa päättävä saa heti käteen seuraavan kierroksen ottelun pöytäkirjan. Näin useimmat joukkueet saavat vähän lepotaukojakin otteluiden välillä. Turnauksen järjestäjä ehtii myös laittamaan otteluiden tulostaulut kuntoon ja syöttämään tuloksia SPTL:n systeemiin, kun on hetki aikaa ilman, että joku tulee kysymään jotain.

Viimeisellä kierroksella voi kuitenkin alasarjoissa hieman tinkiä tästä periaatteesta.

Mutta se glamour se glamour!

Turnauslohkot sosiaalisia

Olen sanonut tämän varmaan aiemminkin, mutta sanon uudelleen. Turnauslohkot ovat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Paikalla ovat joukkueiden kaikki pelaajat eikä vain tiettyyn yksittäisotteluun tulevat kolme pelaajaa. Turnauksissa tapaa myös kokonaan uusia joukkueita eikä vain niitä samoja 70-luvun joukkueita. Itse olen tutustunut tavattomaan moneen sellaiseen pelaajaan viime vuosien turnauksissa, joihin en olisi muuten tutustunut samalla tavalla. Rusan torstai-illan yksittäisotteluissa ei tällaista juuri tapahdu.

Kuvaaminen haasteellista

Tällä kertaa jouduin koville otteluiden videokuvaamisen kanssa, kun mukana oli omia joukkueita kaksi kappaletta. Sitä varten jouduin vielä perjantaina ennen minibussin hakemista Lohjalta poikkeamaan Postitalon Rajalassa hakemassa minulle tilattua lisäosaa, jolla puhelimen saa kiinnitetyksi videokameran jalustaan. Onneksi jalustoja oli kaksi kappaletta. Yksi videokameralle, yksi puhelimelle. Oli kuitenkin äärimmäisen haasteellista muistaa käydä käynnistämässä ja sammuttamassa kuvaus.  Tai suuntaamassa kamera uudelleen, jos sen oli laittanut kuvaamaan nelinpelipöytää. Ym ym. Niinhän siinä tietysti kävi, että jotakin jäi kuvaamatta. Mutta pääsääntöisesti Starin ottelut ovat videolla, ja laitan aikaa myöten joukkueottelu-kohtaiset videot YouTubeen.

 

Starin Suuri Helsinki – Lappeenranta – Tampere -kiertomatka 19-20.10.

Jos kilpailuinnon henget sen suovat ja kisoissa on riittävästi osallistujia, teen oheisen suuren kiertomatkan kahden Staria Suomessa edustavan tytön kanssa. Toinen heistä voitti Stiga Maljassa naisten  kaksinpelin, joten tasoakin löytyy! Matka tapahtuu junalla. Suosittelen samaa kiertomatkaa muillekin pääkaupunkiseudun pelaajille ja muut saavat tehdä matkat omia reittejään noudattaen!

Eli tarkoitus olisi mennä lauantaiksi 19.10. pelaamaan LrTU:n 90-vuotisjuhlakilpailuihin. Minusta kaikkien kynnelle kykenevien ”velvollisuus” on osallistua näihin kisoihin auttaaksemme Lappeenrannan palaamaan jälleen kilpailukartalle pitkän tauon jälkeen. Aikanaanhan siellä järjestettiin tähän aikaan vuosittain hyvät kilpailut, joissa oli paljon osallistujia. Olisi hienoa, että Itä-Suomessakin olisi kilpailut vuosittain ja että sinne tultaisiin kauempaakin. Paikallisin voimin  ei kisoja kyllä vielä synny. Kuten olemme saaneet kuulla, Lappeenrannan väki tekee kaikkensa, että kilpailuista tulee hienot hienossa ympäristössä.  Ja tarjoaahan Lappeenranta uutta eksotiikkaakin pelaajille tuomalla uuden kaupungin perinteisten kisakaupunkien rinnalle.

Joten kaikki nyt vaan Lappeenrantaan! Tehdään sinne yhdessä hyvät kilpailut! Star on ainakin mukana kolmen pelaajan voimin (enempään ei nyt ollut mahdollisuuksia) edellyttäen, että em. kilpailuinnon henget ovat suosiollisia ja kisoista tulee tarpeeksi suuret.

Lappeenrannasta Starin vankkurien matka jatkuu lauantai-iltana Tampereelle, jossa sunnuntaina 20.10. osallistumme PT 75:n kilpailuihin. Sinnehän on jo monen vuoden  ajan tullut reippaasti osallistujia, joten tarjolla on varmasti mukavat kilpailut.

Tervetuloa kaikille myös PT 75:n kisoihin Starin kolmen pelaajan joukkueen seuraksi!

 

Kutsu – Divisioonan 3D turnaus Helsingissä 12-13.10.2019

Divisioonan 3D turnaus Helsingissä 12-13.10.2019

(Uudelleen paljaana tekstinä, kun upotettu PDF-tiedosto ei tahdo näkyä-)

Pöytätennisseura Star järjestää 3D-divisioonan turnauksen Ruskeasuon liikuntahallissa osoitteessa Ratsastie 10, Helsinki.

Aloitamme sekä lauantaina että sunnuntaina klo 10.00. Sali aukeaa ainakin tuntia ennen.

Kukin ottelu pelataan kahdella pöydällä. Nelinpelin jälkeen pelataan yhdellä pöydällä, jos toinen joukkue niin vaatii. Kunkin kierroksen kaikki ottelut aloitetaan samanaikaisesti lukuun ottamatta mahdollisesti päivän viimeistä kierrosta.

Pelipallona on Nittaku Premium. Jos yksikin joukkue ilmoittaa viimeistään viikkoa ennen turnausta, että näiden pallojen hankkiminen on ongelma, järjestäjä tarjoaa pallot.

Käytämme tuomareita otteluissa. Kumpikin joukkue asettaa otteluun yhden tuomarin vapaista pelaajista tai muista henkilöistä.

Toivomme, että kaikki joukkueet tulevat hyvällä urheiluhengellä turnaukseen ja harjoittelevat syötön, jossa heitto on ainakin 16 cm korkea eikä heitto suuntaudu taaksepäin. Jos tämä on tekninen ongelma, aikaa oikean syötön opetteluun on vielä 2,5 viikkoa. Tämä on yleinen toivomus, eikä kohdistu kehenkään henkilökohtaisesti.

Seuraavat joukkueet ovat mukana:

Atlas

HIK 3
MBF 8
PT Espoo 8
PT-Helsinki 4
Star
Star 2
HäKi

Sarjaohjelma löytyy SPTL:n sivuilta. Kaikki ottelut pelataan turnauksessa.

Lisätietoja:

Arto Luukkainen

Puhelin: 040 506 6944

email: arto_luukkainen@elisanet.fi

 

 

 

Pari esimerkkiä PT-60:n takavuosien paikallislehdistä seuran uudelleen perustamisen kunniaksi

Rovaniemen kunniakas PT-60 on perustettu uudelleen! Laitanpa tännekin sen kunniaksi vähän nostalgiaa vanhojen PT-60:n julkaisemien pöytätenniksen paikallislehtien muodossa. Seura tienasi varmaan aika mukavasti näillä lehdillään.

 Pingis-lehden numero 1/1986

Tämä oli neljäsivuinen tabloidkokoinen lehti. Muuten lehdessä oli valtavasti ilmoituksia mutta myös oheiset kolme juttua. Laitetaan vain jutut tänne.

Pöytätennislehti” -lehden syyskuun 1988 numero

Tämäkin lehti oli tabloidkokoinen. Koska joka sivulla oli juttua, laitan mukaan koko lehden. Suurentamalla pitäisi kaikkien tekstien olla luettavissa.

Sivu 1

Sivu 2

Sivu 3

Sivu 4

Sivu 5

Sivu 6

Sivu 7

Sivu 8

 

Euro Mini Champs 23-25.9.2019 – sekalaista spekulointia

Tässä aika vapaata ajatuksen virtaa. Kyseessä ei ole kilpailuraportti. Ei ole oikein valokuviakaan, mutta laitanpa lähinnä ne, jotka julkaisin Instagramissa  kisan aikana. Jotain muutakin.

Vierailin jo neljättä kertaa Euro Mini Champsissa (tai Eurominichamps näppärästi) Ranskan Strasbourgissa. Ennen matkaa ajattelin, että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Siltä tuntui myös alussa, kun taas oli valtava määrä uusia pelaajia, kun 2006-ikäluokka oli eläköitynyt näistä ympyröistä ja 2008-ikäluokka tullut tilalle. Vanhempi ikäluokka oli siis 2007. Ei ole ihan helppoa oppia nopeasti, kuka on kuka. Kuka on hyvä, kenellä on hyvä tekniikka tai kenellä mielenkiintoinen tekniikka. Tekniikan hyvyyshän ei ole aina suoraan mielenkiintoista. Kenessä vaikuttaisi olevan potentiaalia pitemmällekin? Aina tuntuu mahdottomalta päästä vauhtiin. Valtava määrä uusia kasvoja! Mutta kun sitten katselemisessa lopulta pääsee vauhtiin, kasvoja ja nimiä alkaa oppia hurjaa kyytiä. Siinä auttaa otteluiden videoiminen. Kun sen tekee, ottelun valintaan ja katsomiseen tulee keskityttyä paremmin, jolloin pelaajatkin jäävät mieleen. Tosin harrastin sitäkin, että katsoin eri ottelua kuin mitä videoin. Silloin katson ottelun vasta, kun laitan sen YouTubeen. Samaa harrastan jemmissä.

Täksi vuodeksi oli siirrytty uuteen halliin. Kaikki pelit olivat samassa hallissa aiempien vuosien  kahden hallin sijaan. Se teki katsomisen paljon helpommaksi, koska nuo kaksi hallia olivat aikamoisen kävelymatkan päässä toisistaan ja oli vaikeaa siirtyä niiden välillä. Pöytiä oli käytössä 45 jaettuna kolmeen saliin. Lisäksi lämmittelysalin pöydät. Saipa siinäkin ravata kerrakseen kolmen salin väliä. Onneksi olivat samassa kerroksessa. Valintoja piti kuitenkin tehdä. Kaikkea ei voinut katsoa edes syrjäsilmällä.

Tässä osallistujia rentoutumassa hallin edustalla pelien välillä:

Kilpailua piristi kovasti Japanin ja USA:n joukkueet. Kuitenkin vain 2008-tyttöjen mestaruus meni Euroopan ulkopuolelle.

Tässä USA:n joukkue:

Kyseessähän eivät ole EM-kilpailut. Siksi ainakin vuodesta 2008 alkaen mukaan on kutsuttu joukkueita ainakin Kiinasta, Japanista ja USA:sta. Ulkopuoliset kirittäjät ovat kyllä hyödyllisiä ja tuovat lisää mielenkiintoa tapahtumaan.

Venäjän deffu (tietysti) Anna Pyaterikova oli kookkain 2007-tyttö siinä missä hänen vastustajansa Luxemburgin Enisa Sadikovic oli enempi normaalia kaliiberia:

Iät ja ajat olen unelmoinut siitä, että Suomessa olisi valmentajakuntaa, joka lähtisi opintomatkalle junioreiden EM-kilpailuihin. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Oikeastaan kannattaisikin alkaa juuri tästä Euro Mini Champsista, koska siellä saa ymmärryksen, missä mennään 10-12-vuotiaiden valmennuksessa. Siellä näkee pelaajia laajalla rintamalla, huipuista ”tavallisiin” pelaajiin. Ne ”tavallisetkin” pelaajat ovat niin hyviä, että yhdenkin ottelun voittaminen on todella vaikeaa 100 pelaajan sarjassa, vaikka paikalla eivät olekaan kaikki Euroopan huiput. Kaikki maathan eivät lähetä paikalle maajoukkueitaan tai tarkemmin sanottuna ikäluokkansa parhaita. Sen sijaan mukana on myös seurajoukkueita. Lisäksi Ranskalla on paljon provinssien joukkueita, mutta tasoa riittää! Ranskallahan oli 2008-pojissa kuusi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa.

Suomi ei tällä kertaa osallistunut, koska riittävän hyviä 2007-2008-pelaajia ei vaan ole. Merkittävistä pöytätennisvaltioista vain nämä puuttuivat Suomen lisäksi:

Bosnia ja Hertsegovina
Kroatia
Montenegro
Norja
Puola
Serbia
Turkki

Norjakin puuttui varmaan siksi, että siellä rajoitetaan alle 13-vuotiaiden osallistumista ulkomaisiin kilpailuihin tai jopa maan sisäisiin matkakilpailuihin.

Toivottavasti Suomen juniorityö nousee joskus sille tasolle, että joka vuosi syntyisi Euro Mini Champs -kelpoisia pelaajia. Se tarkoittaa pelaajia, joilla on mahdollisuus edes haastaa häntäpään pelaajia ja ehkä napsia joitakin voittojakin.  Taistelu korkeammista sijoituksista on vaikeampaa. Se vaatii poikkeusyksilöitä ja kovan tason harjoittelua. Mutta vain osallistumalla tieto leviää. Muut Euroopan maat tuottavat joka vuosi tämän tason pelaajia. Eivät välttämättä voita montaakaan ottelua jos ensimmäistäkään, mutta kuuluvat joukkoon.

Niin, siitä suomalaisvalmentajien kuvitteellisesta vierailusta kisoja seuraamaan. Tarkoitan ryhmää, jota laji kiinnostaa laajemmankin kuin pelkän oman lapsen tai valmennettavan kautta. Eli se ei opeta paljoakaan, että katsoo vain sen oman pelaajan pelit ja lähtee sitten shoppailemaan tai oluelle. Tämä kuvitteellinen vierailu tuli jälleen mieleen seuraamalla paikalla olleiden valmentajien jatkuvaa intomielistä keskustelua toistensa kanssa pöytätenniksestä ja käydyistä otteluista. Monesti myös pelaajat osallistuivat keskusteluihin sivistyneellä tavalla. Pelaajia kiinnostaa oma peli ja siihen liittyvä pohdiskelu! Samoin pelaajien vanhemmat katsovat joukolla kaikkien maansa pelaajien pelejä ja juttelevat niistä innokkaasti! Siitä en tiedä, paljonko joukossa on pöytätennisperheitä.

Se on havaittavissa, että monissa maissa pöytätennisvalmennusta ei ole päivitetty nykyaikaan. Onkin niin, että isoon saliin vilkaisemalla voi nopsaan poimia maita, joissa tuntuu olevan iäkkäitä valmentajia, jotka eivät elä aivan nykyajassa. Tämän havaitsee usein pelaajien syötöistä. Ei ole nimittäin hyvä merkki, jos pelaajien ainoat – siis ainoat – syötöt ovat kämmeneltä kyykkykirvessyöttö ja rystyltä se klassinen sivarisyöttö.

Euro Mini Champs alkoi vuonna 2005. Kun katsoo kisojen aiempien vuosien tuloksia, huomaa, että mukana on ollut valtava määrä nykyisiä huippupelaajia. Esimerkiksi vuonna 2005 Simon Gauzy voitti 1994-pojat ja vuonna 2007  Bernadette Szocs 1995-tytöt. Varmaan löytyy sellaisiakin huippupelaajia, jotka eivät ole kisoihin osallistuneet. Mutta onko sellaisia huippupelaajia, jotka eivät ole olleet Euro Mini Champs -iässä varsin kovia?

Euro Mini Champs -tason saavuttaminen ei vaadi hirmuisia harjoittelumääriä luokkaa 30 tuntia viikossa 4-vuotiaasta alkaen. Mutta paljon pitää kuitenkin harjoitella varsin  aikaisin ja harjoittelun pitää tapahtua pöytätenniksen nykytekniikan tuntevan ammattilaisvalmentajan ohjauksessa. Ei siis riitä ammattivalmentaja, joka opettaa 70-90-lukujen tekniikkaa 70-luvun harjoittelukuvioilla. Pallolaatikkoa pitää olla paljon, fysiikkaa pitää treenata, oikeaoppinen jalkatyö oppia, kansainvälisille leireille on hyvä osallistua ja terää tekee pitkät harjoitteluleirit Kiinassa (en tiedä kuinka paljon tämä on käytössä). Mutta pitää olla melko peluri jo 9-10-vuotiaana. Eikä pelkästään melko peluri (korkeahko rating) vaan melko peluri hyvällä tekniikalla.

Strasbourg on hieno paikka viettää mukava pöytätennisviikonloppu. Lämpöä riittää. On turvallista kävellä kaikkina vuorokaudenaikoina missä tahansa. Edullisia majapaikkoja riittää. Suosittelen! Mutta mielenkiintoa pöytätennikseen pitää siis olla! Muuten jyvälle ei pääse ollenkaan. Itselläni on aina seurannassa kymmeniä pelaajia.

Alla kilpailujen jälkeinen juhlaillalliseni. Kyllä maittoi!

 

 

Starin syksyn startti 7.9.2019 – raportti

M-700-luokka oli ilahduttavan tai pelottavan kovatasoinen!

Lisätty  pari kappaletta alkuosaan.

Nämä kisat aina yllättävät kesän jälkeen.  Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että kesken mukavien kesämökkipäivien pitää ruveta puuhaamaan kisoja. No, kyllä se siitä taas vaikka vähän kankeaa oli, kun pitikin olla niin kesäinen edeltävä viikko.

Pelaajia oli poisjääntienkin jälkeen mukavat 97 ja startteja 155. Näissä luvuissa jäätiin jälkeen vuoden takaisista luvuista 103/204 mutta ei se mitään. Asiaan vaikutti osaltaan Viru Cup ja Kuopion kisat lauantaina ja Seinäjoen sunnuntaina.  Hyvä vaan että kilpailuja on kauden alusta alkaen useammallakin paikkakunnalla!

Sen verran pelaajia oli jälleen, että oli otettava käyttöön 14 pöytää. Kolmen ryhmän systeemistä piti hieman tinkiä, koska viime tipassa keskimmäiseen ryhmään tuli turvoksiin asti väkeä. Kun tilaa oli aiemmin ja myöhemmin, ei karsiakaan viitsinyt. Hankaluuksiahan tämä kyllä aiheutti, kun aikataulua piti rukata kilpailukutsussa annetusta.

Ruskeasuon kovaääniset saadaan korjattua aikaisintaan ensi vuonna mutta toivottavasti joskus kuitenkin. Sitä ennen pitää vaan tulla toimeen väliaikaisilla moporatkaisuilla. Käytössä oleva yhden kaiuttimen systeemi toimitsijanpöydän ääressä on teholtaan vaatimaton. Minua kiinnostaa kuitenkin ainoastaan ja vain se, menevätkö pelaajat ja tuomari pöydälle vai eivätkö mene. Se ei minua kiinnosta, kuuleeko Jalmari tai Yrmeli kuulutukset vaiko eivät kuule. Näin on ollut kautta vuosikymmenten. Niin kauan kuin olen kisoja järjestänyt,  Jalmari ja Yrmeli ovat tulleet kertomaan, että kuulutukset eivät kuulu.  Mutta kun sillä ei vaan ole merkitystä, jos pelaajat ja tuomari menevät pöydälle! Ja elleivät mene, heidät sitten kuulutetaan erikseen. Ihan riippumatta siitä,  kuinka monta desibeliä kaiuttimista irtoaa, osa pelaajista ei kuuntele kuulutuksia eivätkä huomaa nimeään. Aina pitää jotkut kuuluttaa uudelleen. Kun olen kuuluttamassa pooleja pöydille, haluan saada homman hoidettua nopeasti. En halua juuri kuuluttamisen aikana kuunnella neuvoja sivulta, kuinka päin mikrofonia täytyy pitää. Siitä voidaan keskustella sitten erikseen. Mutta ei silloin, kun kuulutan. Ei pidä loukkaantua, jos en kuuntele silloin, kun kuulutan. En koskaan kuuntele. Ei mahda mitään, jos joku loukkaantuu, kun en kuuntele mutta en vaan kuuntele! On totta todellakin, että nyt käytössä olleessa laitteistossa pitää puhua mikrofonin kärkeen mikrofonilla suuta osoittaen, että kuuluu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sitä ihan oikeaa neuvoa minulle tarjottiin mutta väärään aikaan. Pelaajat löysivät kuitenkin pooleihinsa aivan normaalilla tavalla, vaikka en niin tehnytkään.  Ovatpa jotkut joskus tulleet (vihaisena) sanomaan, että minun pitää huutaa kovemmin mikrofoniin. Ei kiitos, en todellakaan aio huutaa 12 tunnin ajan. Jos joku haluaa tulla huutamaan avukseni, sen kuin ilmoittautuu ennen kilpailua. Paikka on kyllä vapaana vaan ei palkkaa!

Haluaisin jälleen muistuttaa siitä, että pelaajat eivät koskaan saa hakea tuomaripöytäkirjaa jatkokaavion peleihin. Tuomari tekee sen. Jos pelaajat hakevat pöytäkirjan, toimitsijapöydällä ei voi tietää, onko tuomari paikalla. Tämä outo tapa on ehkä saanut alkunsa poolipapereiden hakemisesta. Sehän on kyllä pelaajien vastuulla.

Toivon myös, että lopetetaan kokonaan tapa tulla kysymään toimitsijapöydältä ”ollaanko aikataulussa?” heti hallille tulon jälkeen. Se häiritsee tavattomasti enkä ainakaan minä anna kysymykseen koskaan muuta vastausta kuin ”ollaan”. Samoin kaikki muut turhat kysymykset on syytä jättää esittämättä, jotta huomion voisi antaa níille kysymyksille, jotka koskevat esimerkiksi vääriä tuloksia tai sitä, että joku jatkokaavio on unohtunut muiden alle eikä etene.

M-700

Ilahduttavan kovatasoisessa M-700-luokassa oli 11 pelaajaa. Heidät jaettiin kahteen pooliin. TIP-70 otti kaksoisvoiton ja kolmannet palkinnot menivät HäKiin.

Kuvassa vasemmalla toiseksi sijoittunut Suphanat Chonwachirathanin ja hänen oikealla puolellaan luokkavoittaja Juho Kahlos. Kummankin seura siis TIP-70. Kolmanneksi sijoittuneet Aapo Ahola ja Aki Ruuskanen oikealla. Seura siis HäKi.

M-850

A-poolin voittaja Pate Ikola joutui taipumaan B-lohkon kakkoselle Lassi Lehtolalle semifinaalissa. Niinpä finaalissa kohtasivat B-poolin kaksi parasta vaikka Vincent Joki olikin 1-2 alla Timo Turkiaa vastaan. Finaalissa sitten jatkettiin siitä, mihin STARUMMER:in 850-finaalissa jäätiin. Lehtola voitti Vincent Joen 3-2. Tällä kertaa se oli kuitenkin Lassi Lehtola keväisen Lukas Lehtolan sijaan.

Kuvassa vasemmalta kakkonen Vincent Joki (TIP-70), voittaja Lassi Lehtola (MBF) ja kolmanneksi sijoittuneet Timo Turkia (Atlas) ja Pate Ikola (KoKu).

M-1000

Tässä luokassa oli mukavat 15 pelaajaa. Monta mielenkiintoista ottelua nähtiin. Nuno Marttinen johti poolissa 2-1 tulevaa voittajaa Lukas Lehtolaa. Kvartassa Ismo Alanko puolestaan johti Marttista 2-0, mutta Marttinen voitti 3-2. Toinen finalisti Jarno Karjalainen oli häviöllä 0-2 Levente Kadaria vastaan kvartassa mutta voitti viidennessä 12-10. Tällaiset tulokset merkitsevät sitä, että tiukkojen kamppailujen avulla moni pelaaja on saanut hyvää kilpailukokemusta.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Vincent Joki (TIP-70), voittaja Lukas Lehtola (MBF) ja toiseksi sijoittunut Jarno Karjalainen (MBF). Toinen kolmonen Nuno Marttinen (Maraton) omana kuvanaan, koska hän ei ollut salissa palkintojenjaon aikaan.

Kolmanneksi sijoittunut Nuno Marttinen (Maraton):

M-1150

Luokassa oli peräti 18 pelaajaa. Erittäin hyvä määrä!

Veera Räsänen teki todellisen läpimurron ja otti luokkavoiton komealla pelillä. Poolissa hän sentään hävisi yhden ottelun, kun Pate Ikola voitti hänet 3-1. Finaalissa Jesse Ikola johti Räsästä erin 2-1, mutta Räsänen nousi 3-2-voittoon päivän viimeisessä ottelussa.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Trung Nguyen (PT Espoo), luokkavoittaja Veera Räsänen (HIK-Pingis) ja toiseksi sijoittunut Jesse Ikola (KoKu). Toinen kolmonen Lukas Lehtola (MBF) omassa kuvassaan, koska hän lähti ennen finaalia.

Kolmanneksi sijoittunut Lukas Lehtola (MBF):

M-1300

Luokkaan osallustui 14 pelaajaa. C-poolissa tapahtui suurin yllätys, kun Veera Räsänen nousi kolmossijoitetun paikaltaan pooliykköseksi. Hän tosin hävisi ykkössijoitetulle Sanna Harjunpäälle 0-3, mutta pelit menivät sillä tavalla ristiin, että Harjunpää putosi poolin neljänneksi ja Räsänen nousi ykköseksi! Ei aivan tyypillinen skenaario.

Jiri Kuronen nousi kisojen kaksoisvoittajaksi, kun hän voitti finaalissa Samuel Westerlundin 3-2 oltuaan häviöllä erin 1-2. Samat pelaajat kohtasivat myös M-1450-luokan finaalissa, kuten saamme kohta nähdä.

Pääkuvassa vasemmalta kolmanneksi sijoittunut Ilkka Marttinen (LrTU), voittaja Jiri Kuronen (Stara) ja toiseksi sijoittunut Samuel Westerlund (MBF). Erillisessä kuvassa kolmannen palkintonsa aiemmin saanut Valtteri Taive (TIP-70).

Kolmanneksi sijoittunut Valtteri Taive (TIP-70):

M-1450

Mukaan tuli vain yhdeksän pelaajaa ilmeisesti siksi, että luokka alkoi keskellä yötä eli klo 09.00.

B-poolissa käytiin kireät kamppailut. Samuel Westerlund oli häviöllä erin 0-2 (11-13, 10-12) Sanna Harjunpäätä vastaan, mutta nousi viidennessä voittoon 12-10! Vastaavasti Yang Yixin voitti Westerlundin 3-2 ja Timo Akkanen voitti Yang Yixinin 3-2. Pooli kesti aika kauan!

Jiri Kuronen oli semifinaalissa häviöllä Yang Yixiniä vastaan erin 0-2 mutta nousi 3-2-voittoon. Finaalissa hän kohtasi (tulevan) M-1300-luokan finaalivastustajansa eli Samuel Westerlundin ja voitti 3-2, viides 11-9!

Ensimmäisessä kuvassa luokkavoittaja vasemmalta Jiri Kuronen (Stara) ja kakkonen Samuel Westerlund (MBF). Muissa kuvissa kolmoset Terho Hiltunen (KuPTS) ja Yang Yixin (PT Espoo).

Kolmanneksi sijoittunut Terho Hiltunen (KuPTS):

Kolmanneksi sijoittunut Yang Yixin (PT Espoo):

M-1600

17 pelaajaa lähti tavoittelemaan 1600-luokan voittoa. Poolien ykkössijoitetuilla ei pyyhkinyt hyvin. Viidestä ykkössijoitetusta ainoastaan Jarmo Itkonen onnistui pitämään ykköspaikkansa, mutta hänkin oli erin 0-2 tappiolla Pertti Kainulaista vastaan.

Valitettavasti Itkonen joutui antamaan wo:n Riku Anderssonille semifinaalissa, koska hänen oli kiirehdittävä junalle. Asiaan vaikutti sekin, että Andersson ja Leevi Hyytiäinen pelasivat kammottavan pitkän kvartan: 12,-6,-22,9,11. Hyytiäinen pelasi muutenkin koko rahalla, mikä sai luokan etenemisen hyytymään aika tavalla. Tässä hänen aiemmat ottelunsa:

3-2 (-10,-12,5,5,3)
3-1 (-6,8,6,9)
3-2 (10,-5,9,-12,8)
3-2 (-9,8,8,-9,7)

Kuvassa vasemmalla luokkavoittaja Stefan Friman (BK) ja toiseksi tullut Riku Andersson (LeVi). Kolmanneksi sijoittuivat Miika Berghäll (LPTS) ja Jarmo Itkonen (LrTU), mutta heistä ei ole valokuvaa valitettavasti.

M-1750

Aamutuimaan 15 pelaajaa lähti tavoittelemaan 1750-luokan kruunua. A-poolissa nähtiin suuri yllätys, kun Eerik Kivelä voitti ykkössijoitetun Janne Relanderin puhtaasti 3-0 ja valtasi poolin ykköspaikan. Kakkossijoitettu Antti Marjamäki puolestaan hävisi B-poolissa hankalatyyliselle Kimmo Pohjosella 2-3 (viides 10-12). Niin siinä kuitenkin kävi. että Marjamäki meni jatkoon poolikakkosena ja Pohjonen tippui jatkosta, kun pelit menivät ristiin.

Neljä pooliykköstä menivät myös semifinaaleihin. Tosin Ildiko Kadar joutui tekemään kovasti työtä Janne Relanderin kanssa (8,13,-10,-3,9).

Finaalissa Viatcheslav Abramov voitti Ildiko Kadarin 3-2 oltuaan erissä tappiolla 0-2.

Luokan jatkokaavio kesti ja kesti, koska seitsemästä jatko-ottelusta viisi oli piiiiit-kiiiiä viisieräisiä! Aikataulun kannalta on todellakin merkitystä, pelataanko kolmella perättäisellä kierroksella kolme viisieräistä vai kolme kolmieräistä ottelua.

Vasemmalta kolmenneksi tulleet Vadim Vyrzhikovskiy (SS) ja Eerik Kivelä (PT 75), kakkonen Ildiko Kadar (MBF) ja voittaja Viatcheslav Abramov (TIP-70).

M-1900

Peräti 25 pelaajaa oli mukana tässä luokassa. Ykkössijoitettuna kisaan lähti petroskoilainen Ksenia Adasenko. Hän piti poolinsa ykköspaikan kuten kaikkien muidenkin seitsemän poolin ykkössijoitetut. Tosin Toni Ruokanen hoiti hommansa mahdollisimman niukalla tavalla. Kolmella parhaalla meni pelit ristiin, kaikilla keskinäiset erät 4-4 mutta Ruokasella keskinäiset pisteet 75-74 siinä missä Vadim Vyrzhikovskiyillä 76-76 ja Antti Marjamäellä 73-74.

Semifinaaleihin menivät neljä kärkisijoitettua. Semifinaalissa 1894 ratingpisteen mies Esa Kanasuo kuitenkin ”yllätti” 1900 pisteen Jussi Rahikaisen 3-2 valtavan komeassa ottelussa. Valitettavasti olin kiireen vuoksi kuvannut kilpailuvideota liian suurella resoluutiolla ja kameran muisti oli täyttynyt tätä ennen. Olisin halunnut ehdottomasti kuvata tämän häkellyttävän hyvän ottelun (ainakin viimeisten pallojen mukaan). Hienoa spinnitaistoa! On pakko ostaa toinen muistikortti, ettei moista tapahdu enää uudelleen.

Finaalissa Kanasuolta olivat ilmeisesti voimat jo vähissä, koska Adasenko paukutteli voiton itselleen selvin numeroin 3-0. Ottelua en ehtinyt katsoa. Adasenko ei hävinnyt luokan viidessä ottelussaan erääkään.

Adasenko olisi halukas muuttamaan Suomeen miehensä ja pikkuvauvansa kanssa. Hän haluaisi toimia pöytätennisvalmentajana tuntityönä kuten hän on tehnyt Petroskoissakin. Hän osaa englantia ja on erittäin miellyttävä. Hän voisi vetää monen seuran harjoituksia esim. pääkaupunkiseudulla. Minuun voi ottaa yhteyttä, jos kiinnostaa. Ksenia kertoi, ettei ole voinut harjoitella pitkään aikaan vauvan vuoksi ja siksi peli ei oikein sujunut. Aika hyvin se sujui kuitenkin! Hän on osallistunut myös Finlandia Openiin ainakin kahteen kertaan eli Ruskeasuolla ja Lohjalla.

Kuvassa vasemmalta kolmonen Viatcheslav Abramov (TIP-70), voittaja Ksenia Adasenko (Petroskoi, Venäjä) ja kakkonen Esa Kanasuo (KoKa). Toinen kolmonen Jussi Rahikainen sai palkintonsa jo aiemmin (erillinen valokuva).

Kolmanneksi sijoittunut Jussi Rahikainen (PT Espoo):

MK

Miesten kaksinpeliin osallistui peräti 23 pelaajaa! Kuinkahan kauan aikaa onkaan on kulunut siitä, kun Starin kisojen MK:ssa on ollut viimeksi näin paljon pelaajia. Luokkahan ei ole koskaan ollut kisojemme painopisteluokka. Eihän mukana nytkään ollut kuin viisi sellaista pelaajaa, jotka eivät mahtuneet M-1900-luokkaan. Huy Chau oli ykkössijoitettu ja hänen 2179 pistettään ovat varmasti kisojemme kaikkien aikojen ennätys! Ratingpisteitä edeltävään aikaan ei voi tietenkään verrata.

Luokan osallistujien suuri määrä aiheutti vaikeuksia aikataululle, koska max kahdeksaa pelaajaa odoteltiin.

Pooleissa tapahtui pari suurempaa yllätystä ratingin valossa. Antti Marjamäki voitti Toni Ruokasen 3-1 ja Kaarina Saarialho voitti Esa Kanasuon 3-1.

Janne Jokisen Starin kisojen MK-luokan ykköstiloille tuli nyt karu loppu, kun hän hävisi kvartassa Toni Pitkäselle 2-3. Paul Jokinen oli valmis puolustamaan Jokisten perheen kunniaa. Ensin hän voitti Patrik Boxströmin 3-1 ja sitten kakkossijoitetun Jussi Mäkelän 3-1. Semifinaalissa hän voitti Toni Pitkäsen 3-2, vaikka Pitkänen johti jo erin 2-0. Finaalissa Huy Chau oli kuitenkin parempi 3-0 ja siihen päättyi toistaiseksi Jokisten taru MK-luokan ykkösenä.

Petroskoin Ksenia Adasenko hävisi kvartassa tärkeän toisen erän Meelis Kärnerille 12-14 ja sitä myötä koko ottelun 1-3.

Kuvassa finalistit. Vasemmalta Paul Jokinen (Por-83) ja Huy Chau (PT Espoo). Kolmanneksi sijoittuneet Meelis Kärner (PT Espoo) ja Toni Pitkänen (PT-Helsinki) lähtivät ennen palkintojenjakoa.

Syksyn startti (B) – Kilpailutulokset

Lopulliset tulokset palkintosijaluettelon kera.

(Ellei sitten rankingohjelma löydä virheitä! 🙂 )

Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille! Valitettavasti pieniä aikatauluongelmia oli, koska jälleen kerran yllättänyt suuri pelaajamäärä ei vaan mahtunut kolmeen ryhmään nätisti. Eikä suosiolla halunnut silti jättää osaa pelaajista pois.  Miesten kaksinpeli kasvoi kyllä turhan suureksi, koska siinä tuntuivat haluavan pelatata ”kaikki”.

Raporttia kuvineen tulee sitten lähiaikoina. Vielä kerran kiitosta mukavasta ilmapiiristä, jonka mukavat pelaajat loivat!

Linkki tiedostoon: Starin_Syksyn_startti_07_09_2019_tulokset.xlsx

Aina pitää taistella loppuun asti – sorry-palloissakin!

Olen vuosikaudet harmitellut sitä, että maajoukkuetasonkin harjoituksissa (seniorit ja juniorit) palloja ei pelata kunnolla loppuun saakka. Sen sijaan pallo otetaan joko suoraan käteen tai sitten tehdään jopa virnistelyiden kera joku pellelyönti. Kuitenkin vain pelaamalla kaikki pallot loppuun asti kunnolla niin tekniikkaharjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin opitaan ne refleksit ja taidot, joilla tämä onnistuu myös kilpailuotteluissa. Siinä on mahdollisuus opetella kaikenlaisia kikkoja ja leikittelyä, jota ei muuten harjoitella. Jos asiassa ei ole mitään taustaa harjoittelusaleista, ei vaikeiden ja ennen kaikkea yllättävien tilanteiden hoitaminen onnistu kilpailuotteluissakaan.

Ohessa kolme videota siitä, että verkkosorin pelastaminen onnistui pahassakin tilanteessa, koska loppuun asti pelaaminen oli verissä ja itsestään selvää. Muuta mahdollisuutta ei pelaajilla kerta kaikkiaan ollut! Eli kaikki tapahtuu ihan automaattisesti. Treenisalien luovuttajat olisivat menettäneet jokaisessa tapauksessa pisteen suorilla jaloilla seisoen ja käsiä levitellen.

Nyt viimein tämän lyhyen jutun julkaiseminen on mahdollista, kun mukaan saatiin suomalainenkin sankaritarina kahden Viron tytön JEM-esitysten lisäksi. 😀 Pekka Korva kun yltyi erinomaiseen taisteluun Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailujen M-1900-luokan jatkokaaviossa.

Näissä videoissa tehdään jotain sellaista, jonka pitäisi olla tietyissä rajoissa mahdollista tavallisille tattiaisillekin. Se vaatii vain jatkuvaa yrittämistä!

Varsinkin jos ette ole näitä aiemmin katsoneet, katsokaa nyt! Ja ottakaa mallia! 🙂

Anastassia Melnikova:

”How to save and then win a net ball like a boss (EYC 2019)”

Alina Jagnenkova:

”How to save and then win a net ball like a boss, part 2 (EYC 2019)”

Pekka Korva:

”Good save after a net ball – Pekka Korva VS. Leif Cruuka (31.8.2019)”

Kommentteissa väitetään, että Alina Jagnenkova otti vapaalla kädellä tukea pöydästä ratkaistessaan pallon. Videolta ei kuitenkaan tällaista voi nähdä, koska vapaa käsi jää Alinan vartalon taakse piiloon. Yleisen kokemuksen nojalla kuitenkin väitän, että on lähes 100 % varmaa. että hän piti kättään koko ajan niin, ettei se koskettanut pöytää. Ainakaan hän ei ottanut siitä tukea! Tämä asia on vaan niin syvällä pelureiden reflekseissä! Pöytään nojaaminen on ns. pingiskoulutason virhe.

Ei näy vapaan käden koskeminen pöytään tässäkään kuvassa, vaikka todella lähellä pöytää käsi onkin:

 

Puhumme siis vain siitä, mitä videolla näkyy eikä siitä, mitä Alina vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin.