Raportti valmis! Koska tämä on varmaan historian pisin ja ehkä tarkinkin JEM-raportti, nostan tämän rohkeasti uutisten kärkeen, jotta kaikki varmasti näkevät.
Kolmen vuoden koronatauon jälkeen pääsin vihdoin taas seuraamaan JEMmiä. Vuonna 2020 kisoja ei järjestetty ja 2021 kisat eivät olleet avoinna yleisölle. Pakkohan siis oli Belgradiin matkustaa. Se oli yllättävä ongelma, että lentolippujen hinnat olivat melkoiset Belgradiin. Ei vaikuta miltään suositulta turistikohteelta tästä päätellen.
Matka alkoi tiistaina 5.7.
Tein kyllä valtaisan virheen hyväksyessäni Lufthansan sivun ehdotuksen, jossa Müncheniin saapumisen jälkeen on vain 40 minuuttia aikaa vaihtaa Belgradin lentoon! Eihän siinä ollut mitään järkeä. Kamala riski. Ja riski toteutui heti alussa, kun lento Müncheniin myöhästyi ainakin tuon 40 minuuttia. Niinpä ryntäsin Münchenin kentän portille vain nähdäkseni, että kone oli jo lähtenyt. Tai sen tiedon sain kysymällä.
Alkuperäisen lentosuunnitelman mukaan olisin ollut mukavasti Belgradissa jo kello 16:40. No enpä ollut.
Siinä ei sitten muu auttanut kuin mennä Lufthansan Service Centeriin. Lähellä oleva oli tietysti suljettu ja piti kävellä kilometri auki olevaan Service Centeriin. Siellä oli pitkä jono ja kahdelle auki olevalle luukulle parhaillaan parkkeeranneiden asiakkaiden ongelmat vaikuttivat olevan uskomattoman mutkikkaita. Jono ei liikkunut lähes tuntiin. Mutta kahden tunnin seisomisen jälkeen pääsin kertomaan ongelmani. Se ratkaistiin nopeasti. Lentäisinkin ensin Milanoon ja sieltä sitten vaihto Belgradin koneeseen. Ja tietysti Milanon kone oli heti lähdössä.
En muista, paljonko Milanon lento myöhästyi, mutta Milanon kentällä piti kuitenkin oleman kova kiire klo 21.05:n Belgradin lennolle. No eihän se lähtenyt silloin. Kone oli jo kaksi tuntia myöhässä. Portti luvattiin antaa klo 21:00. Ei annettu.
Lopulta annettiin edes se tieto, missä siivessä portti on. Mutta lähtö siirtyi ja siirtyi. Lopulta kerrottiin, että kone lähtee neljä tuntia myöhässä noin kello yksi yöllä. Joku italialainen juniorijoukkuekin joutui notkumaan paikalla saman verran.
Kahden maskittoman matkustajan keskellä lensin sitten viimein Belgradiin. Vasemman puoleinen oli iloisesti flunssassa nenän niistämisen perusteella. Kiva juttu!
Belgradiin laskeuduttiin noin kello kaksi yöllä. Uudet seikkailut olivat odottamassa!
Ei tullut matkalaukkua!
Olin osannut pelätä matkalaukkuni puolesta siitä alkaen, kun minut uudelleen reititettiin Milanon kautta. En uskonut, että matkalaukkuni seuraa perässä. Kysyinkin siitä Münchenissä, ja siellä vakuutettiin, että laukku seuraa perässä. No ei seurannut. Odotin ja odotin, eikä laukku tullut. Hyvin samalta näyttävä laukku kyllä tuli, mutta sen ehti siepata joku perhe. Olisi pitänyt mennä varmistamaan, mutta en mennyt. Nyt on siis pelkona se, että oma laukkuni meni heille. Mutta se jää ikuiseksi arvoitukseksi, ellei sitten omaa laukkuani löydy.
Menin tekemään ilmoitusta erittäin askeettisen matkatavarahihnaosaston Lost&Found -tiskille. Totta kai siellä oli edelläni muutama asiakas, joilla oli valtavan monimutkaisia murheita. Niiden selvittelyä odotin 1,5 tuntia. Kun oma vuoroni tuli, virkailija olikin kadonnut! Mutta tilalle tuli epäystävällisen tympeä mies, jonka kanssa olin jo aiemmin keskustellut. Muuten olisin saanut hoitaa asiani ystävällisen naisen kanssa (kts. myöhemmin). No tein kuitenkin katoamisilmoituksen. Mies osoitti ilmoituksessa olevaa puhelinnumeroa ja kehotti soittamaan siihen seuraavana päivänä jostakin syystä. Soitinkin parin päivän päästä, mutta numerossa vain nauha kertoi, että tämä numero ei toimi. Pitää ottaa yhteyttä lentokentän sen ja sen osaston johtajaan. Siis menemällä paikan päälle etsiskelemään moista johtajaa! Enpä mennyt. Paperissa oli myös email-osoite. Mutta sinne lähettämääni emailiin ei tietenkään vastattu.
Edit: Matkalaukun sain lopulta Suomessa lähes neljä viikkoa myöhemmin! Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Taksikyyti hotellille
Kelo neljä yöllä oli sitten edessä matkustaminen hotellille. Ankealla pimeällä taksialueella kaksi epäkohteliasta huijaria selittivät, että taksikyyti keskustaan maksaa noin 50 euroa. ”Polttoaine on kallistunut ja netissä olevat tiedot 20 eurosta ovat vanhentuneita” tuli molempien suusta. Se ystävällinen nainen Lost&Found -tiskiltä oli käynyt huikkaamassa perääni ohjeet taksin saamiseen, mutta siinä tilanteessa umpiväsyneenä ohjeet olivat menneet ohi. Palasin takaisin ja nyt löysinkin Airport taxin kioskin. Siellä kerrottiin hinnaksi 20 euroa ja annettiin sitä vastaava voucher mukaan, jossa oli määränpääni osoite. Kohta tulikin taksi tuomaan matkustajaa lentokentälle, ja sain siitä itselleni taksin. Huijarit ehtivät kysyä, paljonko maksuksi luvattiin. Kun kerroin, että 20 euroa, toinen näistä 40-50-euron miehistä tarjosi kyytiä 15 eurolla. Tämä oli viimeinen kerta, kun törmäsin epärehellisiin takseihin Belgradissa. Tämän jälkeen mittari oli aina päällä ja hinta oikea.
Saapuminen hotellille
Pimeällä kadulla oli vastassa henkilökunnan edustaja, joka ohjasi minut huoneeseeni. Kyseessä oli kahvila, jolla oli myös neljä hotellihuonetta. Huoneeseeni pääsin klo 04:30. Huh! Ensiksi olin väsyneenä pettynyt huoneeseeni, mutta siinä hässäkässä sotkinkin muistikuvaani eräästä toisesta hotellista, josta olin katsonut huonetta. Huone siis vaikutti pieneltä eikä siinä ollut erillistä keittokomeroa jne. Aluksi en löytänyt edes suihkua! Siksi olin erityisen harmissani. Lopulta se löytyi. Seinäksi luulemani olikin suihkun ovi.
Mutta huone oli aivan tavattoman kylmä. Ilmastointi posotti täysillä pakkasilmaa. Siltä tuntui, kun ulkona oli todella lämmintä. Henkilökunnan edustaja näytti, miten lämpöä soi säätää kaukosäätimellä. Uskoin tarinaa ja laitoin lämmöksi +28 ja menin nukkumaan.
6.7. keskiviikko – ensimmäinen kisapäivä
Valitettavasti heräsin flunssaisena kolmen tunnin unien jälkeen. Minun terveyteni ei kestä ollenkaan ilmastointilaitteista tulevaa kylmää puhuria. Sairastun joka kerta, ja siihen tosiaan riittää muutama tunti. Kävellessäni Stark Arenalle huomasin kurkkuni olevan täynnä limaa, jota piti yrittää kakoa pois. Oli selvää jo aiemman historiankin vuoksi, että koronasta ei ollut kysymys. Ilmastointilaitteen kylmä viima oli vaan aiheuttanut sen, että nenässä tai nielussa olleet bakteerit/virukset olivat päässeet elimistööni ja saaneet flunssan aikaiseksi. Todella harmillista, koska tunsin oloni sairaaksi kuuden päivän ajan. Vähän lämpöä, yskää ja nuhaa. Mutta koronaa en ollut levittämässä, joten menin hallille. Siellä taas saattoi normaalisti istua ihan omissa oloissaan. Oloni vuoksi en kauheasti jaksanut videoida ensimmäisten päivien aikana, ja joskus oli vaikea katsellakin otteluita. Univelkaakin oli kauheasti, kun jäi yksi päivä väliin. Mutta se siitä. Onneksi olo oli kuitenkin niin hyvä, että jaksoi kävellä.
Tässä tyypillinen kävelyni aamulla hallille (nuolet vasemmalle) ja paluu illalla (nuolet oikealle). Hotellini oli siis Vanhan Belgradin puolella ja halli oli Uudessa Belgradissa joen toisella puolella. Idea London oli suosittu myöhään auki oleva ruokakauppa.
Ja reitti Uuden Belgradin puolella:
Stark Areena (kuva vinossa, ei jaksa korjata):
Suomen osalta kilpailut alkoivat kadettipoikien ottelulla Hollantia vastaan. Koska se alkoi klo 09:00, en nähnyt siitä paljoakaan, koska olin myöhässä enkä ollut vielä selvittänyt pöytänumeroitakaan. Pöytänumerot ilmestyivät vasta henkilökohtaisten luokkien alkaessa. Pari erää ja jatkopalloerää saatiin, mutta Hollanti oli hieman liian vahva. Se päätyi lopulta sijoille 19-20.
Kadettipojat pelasivat myöhemmin toisenkin ottelun lohkossaan, jossa oli ikävä kyllä vain kolme maata. Italialta saatiin vain yksi erä. Myös Italia päätyi sijoille 19-20. Siten lohkossa ei ollut yhtään TOP-16-maata, joten kohtalo oli omissa käsissä. Italia-ottelua en nähnyt, koska oli pakko palata hotellille nukkumaan pariksi tunniksi. Jatkossa Suomi pelasi sijoista 29-37.
Junioripojat aloittivat voittamalla Maltan 3-0. Siitä ei ole paljoa kerrottavaa. Malta jäi luokan viimeiseksi eli päätyi sijalle 37. Toinen ottelu olikin sitten kova taisteluottelu Skotlantia vastaan. Se alkoi meidän kannalta huolestuttavasti, kun Sam Khosravi hävisi Skotlannin ykköspelaajalle Martin Johnsonille 1-3. Aleksi Räsänen hoiteli Jamie Johnsonin (onkohan Martinin veli?) 3-1 ja tasoitti tilanteeksi 1-1. Sitten oli vuorossa tuiki tärkeä kolmospaikkaa pelaavien ottelu. Siinä Lauri Hakaste pelasi rohkeasti ja nappasi 3-2-voiton. Kaksi viimeistä erää 10-12, 15-13! Suomi siirtyi 2-1-johtoon. Viimeisessä ottelussa Martin Johnson johti viidettä erää jo 7-4, 9-6 ja 10-9 Aleksia vastaan, mutta Aleksi nousi 12-10-voittoon ja Suomi voitti 3-1! Näin Suomi oli ottanut päivän toisen voittonsa. Skotlanti sijoittui lopulta sijalle 36 eli Suomen lohko ei ollut kovin vaikea.
Seuraava video näyttää ottelun loppuhetket:
Junioritytöt voittivat aamulla Islannin 3-0. Islanti jäi viimeiseksi lopputuloksissa eli sijalle 36. Illan tärkeä ottelu Bosnia-Herzegovinaa vastaan jäi minulta näkemättä. Ottelu lähti kuitenkin hyvin käyntiin siinä mielessä, että Aleksandra Titievskaja johti erin 2-1 Dzana Biogradlicia vastaan, mutta siihen se sitten jäi. Pisteiden valossa Suomella oli kuitenkin mahdollisuudet voittoon, mutta alkupäivinä Suomen peli oli vielä vähän nihkeää. Suomi hävisi 0-3. Bosnia-Herzegovina oli lopputuloksissa sijoilla 21-22.
Ensimmäisenä kilpailupäivänä olin muuten niin huonossa hapessa ja vielä ihan ulkona tapahtumista, että kirjoitin Facebookiin lopettavani pian JEM-matkat. Ehkä kuitenkin vasta 2025 voisi olla se viimeinen kerta. Vuonna 1982 oli se ensimmäinen kerta.
Illalla ehdin käydä eräässä ostoskeskuksessa ostamassa itselleni vaatteita kadonneiden tilalle.
7.7. torstai – toinen kilpailupäivä
Suomella oli toisena päivänä vain kaksi ottelua.
Junioritytöt pelasivat ensin alkulohkonsa viimeisen ottelun Englantia vastaan. Suomella olisi voinut olla voittosaumaakin ilman ikävällä pelityylillä pelaavaa Englannin ykköspelaajaa Mari Baldwinia. Sekä Ramona Betz että Aleksandra Titievskaja hävisivät hänelle 0-3. Mutta Aleksandra voitti ilahduttavasti Englannin kakkospelaajan Jasmin Wongin 3-1. Ella Kellow nousi 0-2-tappiotilanteesta 2-2:een Anaya Patelia vastaan, mutta viides erä oli selvä. Näin Suomi hävisi 1-3 ja jäi lohkon kolmanneksi. Jatkossa Suomi pelasi sijoista 29-36. Englannin loppusijoitus oli 15.
Junioripojat pelasivat alkulohkon kärkiottelussa Hollantia vastaan. Etukäteen ottaen Suomella piti varmaan olla mahdollisuutensa, vaikka kova joukkuehan Hollanti oli. Aleksi Räsänen aloitti Hollannin ykköspelaajaa Kas Van Oostia vastaan. Valitettavasti hän hävisi hyvän viisieräisen taistelun. Sen jälkeen Sam Khosravi ja Lauri Hakaste hävisivät ottelunsa 0-3, ja näin Suomi hävisi suoraan 0-3. Sananen kuitenkin Laurin ottelusta, jossa vastustaja Barry Berben oli myös todella hyvä. Lauri kuitenkin nosti omaa pelitasoaan ottelun aikana kovaa lyövää Berbeniä vastaan eikä antanut periksi. Juuri näin pitää toimia. Pelaajien pitää nostaa Jemmissä itsensä uudelle tasolle vaatimalla itseltä enemmän. Niitä piileviä voimavaroja on usein löydettävissä. Kun pelaa Suomessa vanhoja tuttuja vastustajia vastaan, jää helposti junnaamaan tasolle, joka alittaa oman potentiaalin.
Hollanti sijoittui lopulta hienosti sijalle 15. Suomi pelasi jatkossa sijoista 17-28.
Seuraava video näyttää viimeiset hetket Aleksi Räsäsen ottelusta:
Valitettavasti en jaksanut kuvata enempää tuona päivänä. Olin myös lannistunut, kun kameran jalusta oli jäänyt tulemattomaan matkalaukkuun.
8.7. perjantai – kolmas kilpailupäivä
Kadettipoikien joukkue jatkoi kolmen maan lohkossa Kyproksen ja Moldovan kanssa. Päivä alkoi aamuyhdeksän ottelulla Kyprosta vastaan. Kolmen maan alkupoolin jälkeen Suomi pääsi nyt pelaamaan yhdellä pelaajalla pelannutta joukkuetta vastaan. Ilmeisesti Kyproksen ykköspelaaja oli loukannut aiemmin itsensä eikä voinut pelata. Niinpä Lassi Lehtola otti yhden 3-0-voiton ja kahdesta muusta tuli wo. Tylsää. Parempi olisi ollut saada voitto pelaamalla. Yhden pelaajan Kypros jäi tietysti luokan viimeiseksi eli otti sijan 37.
Junioritytöt pelasivat neljän maan jatkolohkossa Skotlannin, Luxemburgin ja Viron kanssa. Piti olla kaikki mahdollisuudet ykköspaikkaan ja edelleen jopa sijoitukseen 29. Aamuyhdeksän ottelussa kohdattiin Skotlanti. Kahdella erätappiolla tuli selvä 3-0-voitto. Päivän toinen ottelu Luxemburgia vastaan päättyi sitten pettymykseen. Viro oli voittanut Luxemburgin 3-0, mikä aiheutti lähes pakkovoiton paineet. Ottelu alkoi hyvin. Ramona Betz meni jo 2-0-eräjohtoon vielä kadetti-ikäistä Enisa Sadikovicia vastaan. Lähellä oli ristiinpelaamista ajatellen yksi voitto, mutta Sadikovic vei kolme seuraavaa erää. Aleksanda Titievskaja hävisi oman pelinsä 1-3. Ella Kellow pääsi omassa pelissään 2-1-eräjohtoon, mutta sekin kääntyi tappioksi. Näin Suomi hävisi puhtaasti 0-3. Se tarkoitti sitä, että Suomen oli voitettava viimeisessä ottelussa Viro 3-0, jotta pääsisi edes eräsuhdevertailuun. Skotlannin lopullinen sijoitus oli 35 ja Luxemburgin 31.
Junioripojat pelasivat kolmen maan jatkolohkossa Tanskan ja Serbian kanssa. Suomi pelasi ensin Tanskaa vastaan klo 19:00. Ottelu alkoi ohdakkeisesti, kun Sam Khosravi hävisi suoraan 0-3 Patrick Skarsholmille. Ei ollut saumaa. Aleksi Räsänen pelasi sen sijaan komean taisteluottelun hankalaa, vasenkätistä Theo Dyekjaeria vastaan. Aleksi eteni jo 2-0-eräjohtoon, mutta Dyekjaer tasoitti 2-2:een. Aleksi johti sitten viidettä erää 8-6, mutta Dyekjaer tasoitti kahdella syötöllä 8-8:aan ja otti erä- ja otteluvoiton kolmannella syötöllä tilanteessa 10-8. Näin Tanska meni 2-0-johtoon.
Aleksin ottelu:
Lauri Hakasteella oli tämän jälkeen vielä mahdollisuus pitää Suomi elossa. Erän Lauri saikin Cristian David Holdilta, mutta Hold oli kuitenkin liian vahva ja voitti 3-1. Näin Tanska voitti 3-0 ja Suomen mahdollisuudet sijoihin 17-20 menivät. Tanskan lopullinen sijoitus oli 18.
Laurin ottelu:
9.7. lauantai – neljäs kilpailupäivä
Halli oli muuten pahimmillaan todella kylmä rajun ilmastoinnin vuoksi. Olin lähes ainoa, joka siellä sinnitteli T-paidalla, koska lämpimät vaatteet olivat jääneet kadonneeseen matkalaukkuun (myöhemmin kävin ostamassa pusakan). Niinpä pelien katsominen muuttui lähes kärsimykseksi palelemisen vuoksi (saattoi toki flunssallakin olla osansa tässä). Oli pakko käydä välillä ulkona lämmittelemässä. Joka tapauksessa kylmyys häiritsi pelien katsomista pahasti. Videoimiseen ei riittänyt voimia.
Päivä alkoi yhdeksältä (ei kertaakaan armoa) kahdella Suomen ottelulla.
Kadettipojat kohtasivat jatkolohkonsa toisessa ottelussa Moldovan. Sitä ottelua en juurikaan katsonut juniorityttöjen samanaikaisen paljon mielenkiintoisemman ottelun vuoksi. Suomi voitti 3-0, ja vain nelinpelissä meni yksi erä. Suomi siis voitti jatkolohkonsa ja pelaisi seuraavaksi lohkon sijoista 29-31 Bosnia-Herzegovinan ja Tanskan kanssa. Moldova päätyi sijalle 34.
Bosnia-Herzegovina-ottelu alkoi klo 15.40. Se alkoi lupaavasti, kun Lassi Lehtola voitti ensimmäisen ottelun 3-2. Leon Viherlaiho hävisi oman ottelun Bosnia-Herzegovinan ykköspelaajalle 0-3. Nelinpelissä oli hyvät saumat, kun Suomi meni 2-0-eräjohtoon. Mutta BIH vei sen lopulta 3-2. Lopuksi Lassikin hävisi vastustajan ykköselle eli Benjamin Zijadicille 1-3. Näin Suomi hävisi 1-3 koko ottelun. Bosnia-Herzegovinan lopullinen sijoitus oli 30.
Välähdys Lassin toisesta ottelusta (kaksi ensimmäistä erää vain):
Junioritytöt pelasivat kohtalonottelussa Viroa vastaan. 3-0-voitto piti saada lohkovoiton saamiseksi. Myös eräsuhteen pitäisi olla riittävän hyvä. Ottelu alkoi taas lupaavasti. Ramona Betz siirtyi 2-1-johtoon Vitalia Reinolia vastaan. Mutta niin vain Reinol voitti harmittavasti viidennessä 11-9 tämän kovan väännön. Näin Suomella oli tarjolla vain lohkon kolmostila. Mutta siitä huolimatta ottelusta muodostui mielenkiintoinen, koska kumpikin halusi tosissaan voittaa. Ensin Aleksandra Titievskaja voitti äärettömän kovassa ottelussa Arina Litvinovan viidennessä 11-9. Arina johti erin 2-1 ja yritti kaikkensa. Sen jälkeen oli Ella Kellowin vuoro pelata loisto ottelu. Raili Nurga kaatui viidennessä erässä 11-9! Sen jälkeen olikin Ramonan vuoro varmistaa Suomen voitto voittamalla Arina 3-0. Hieno 3-1-voitto Suomelle mutta valitettavasti muuten merkityksetön. Harmillista, etten jaksanut videoita tätä hienoa ottelua. Jos Ramona olisi voittanut ensimmäisen ottelun 3-1 ja seuraavat kaksi olisivat päättyneet kuten päättyivät, Viro olisi ollut joka tapauksessa lohkoykkönen erillä 14-10. Suomi olisi noussut kakkoseksi (14-14) ja Luxemburg jäänyt kolmanneksi. Nyt Suomi jäi kolmanneksi. Viro sijoittui sijalle 29 ja Luxemburg oli siis 31.
Viimeinen ottelu pelattiin klo 20.00. Vastassa oli Malta, jonka kanssa ratkaistiin sijat 33-34. Siinä tuli puhdas 3-0-voitto kolmella 3-0-voitolla. Loppusijoitus siis 33.
Junioripojat pelasivat jatkolohkonsa toisen ja viimeisen ottelun Serbiaa vastaan. Tästä ottelusta minulla on vain hämärät muistikuvat jos niitäkään. Olisinkohan ollut kaupassa käymässä. Mutta Suomi voitti komeasti 3-1. Aleksi Räsänen otti kaksi voittoa ja Sam Khosravi yhden voiton. Lauri Hakaste hävisi oman ottelunsa. Näin Suomi sijoittui jatkolohkossaan toiseksi ja jäljellä oli vielä yksi ottelu sijoista 21-24.
10.7. sunnuntai – viides kilpailupäivä
Viimeisenä joukkuekilpailupäivänä Suomella oli vielä kaksi ottelua. Ne pelattiin samaan aikaan.
Kadettipojat kohtasivat viimeisessä ottelussa Tanskan. 3-0-voitolla Suomi olisi ollut sijalla 29, 3-1-voitolla olisi päässyt eräsuhdevertailuun paikoista 29-31. Muuten Suomen sijoitukseksi tulisi 31. Suomelle avautui mahdollisuus, koska Tanska peluutti heidän ylivoimaista ykköspelaajaansa Dominykas Samuolisia vain nelinpelissä.
Ottelu alkoi hyvin, kun Leon Viherlaiho voitti ykköspaikkaa pelanneen Johan Engberg Havsteenin 3-1, ja Suomi siirtyi 1-0-johtoon. Ottelu päättyi hassusti, kun molemmat pelaajat olivat sitä mieltä, että tilanteessa 10-7 Leonin lyönti osui pöytään. Tuomarit eivät tätä noteeranneet vaan tilanteeksi jäi 10-8. Tuloksissa erä päättyy 11-8!
Leonin peli Havsteenia vastaan kolmannesta erästä alkaen:
Seuraavaksi Lassi Lehtola voitti Lasse Fly-Kristensenin 3-1 ja Suomi johti 2-0. Tanskan ykköspelaaja Samuolis tuli nelinpeliin mukaan ja se meni Tanskalle 3-0. Lopuksi sekä Lassi ja Leon hävisivät pelinsä, joten Tanska voitti 3-2 . Leonilla oli 2-1-eräjohto ja 6-5 viidennessä. Näin Tanska otti sijoituksen 29 ja Suomi päätyi sijalle 31.
Leonin toinen ottelu Fly-Kristenseniä vastaan:
Junioripoikien joukkue kohtasi viimeisessä ottelussaan Luxemburgin. Voitolla jaetut sijat 21-22 ja häviöllä sijat 23-24. Sam Khosravi aloitti ottelun Luxemburgin ykköspelaajaa Mael Van Desseliä vastaan, jonka ottelusuhde oli 7-2 ennen tätä. Sam pelasi hyvin ja sai ottelun viidenteen erään, mutta sitten ote vähän herpaantui. Luxemburg siirtyi 1-0 johtoon.
Välähdyksiä Samin ottelusta Van Desseliä vastaan:
Aleksi Räsänen tasoitti seuraavassa ottelussa tilanteeksi 1-1 voittamalla Loris Stephanyn 3-2. Toisen erän voitto 14-12 taisi olla ottelun kulminaatiopiste. Viidenteen siis meni, mutta se oli selvä: 11-1.
Seuraavalla videolla välähdyksiä Aleksin ottelun kahdesta viimeisestä erästä:
Lauri Hakaste hävisi pelinsä Gene Wantzille 0-3 ja Luxemburg meni 2-1-johtoon. Se ottelu ei mennyt Laurilta ehkä ihan putkeen, eikä ole syytä julkaista lyhyttä videota kolmannen erän tapahtumista. Ai niin, Laurillahan oli selkä kipeänä siinä vaiheessa ja oli vaikea pelata. Viimeisessä kaksinpelissä Aleksi hävisi Van Desselille 0-3. Kolmannessa erässä oli vielä vähän toivoa, kun Aleksi johi 7-5. Loput pisteet kuitenkin Van Desselille 6-1. Näin Luxemburg oli voittanut koko ottelun 3-1 ja sen sijoitukseksi tuli jaettu 21-22. Suomi jäi sijoille 23-24. Van Dessel oli liian vaikeasti voitettava. Hän on sijalla 46 ITTF:n U19B-rankingilla.
11.7. maanantai – kuudes kilpailupäivä
Joukkuekilpailuiden jälkeen jatkettiin heti henkilökohtaisilla luokilla. Koskahan mahtoikaan olla viimeinen kerta, kun tässä välissä oli vapaapäivä, jolloin pelaajille järjestettiin kiertoajeluita ym? Ainakin 2002 Moskovassa vapaapäivä oli vielä käytössä.
Kaksinpeliluokkiin tuli uutena, hyvin tervetulleena uudistuksena 3-4 pelaajan karsintalohkot (vai oliko jo viime vuonna?). Sijoitetut alkoivat suoraan 128 joukossa pääkaaviossa. Hienoa oli sekin, että lohkoista pääsi jatkoon kaksi parasta. Jokainen saa siis vähintään kolme ottelua. Lohkoissa pelattiin ”paras viidestä” -systeemillä ja cup-vaiheessa ”paras seitsemästä” -systeemillä.
Lassi Lehtola aloitti suomalaisten pelit kello yhdeksän kadettipoikien kaksinpelillä. Lassilla oli kolmen pelaajan lohko. Muut pelaajat olivat Peter Alestedt (SWE) ja Francesc Carrera (ESP). Ensin Lassi kohtasi Ruotsin hopeamitalijoukkueessa nelinpeliä pelanneen Alestedtin, joka pelasi ehkä vähän nokka pystyssä. Lassi sai erän, mutta 1-3-tappio siitä tuli.
Lassin peli Alestedtia vastaan:
Toisessa ottelussaan Lassi hävisi Carreralle 1-3 pisteiden valossa melko tiukan pelin, mutta se jäi minulta näkemättä. Kahdella tappiolla Lassi ei selviytynyt pääkaavioon. Sekä Ahlstedt että Carrera hävisivät ensimmäisen ottelunsa pääkaaviossa.
Leon Viherlaihon kadettipoikien kaksinpelin lohkossa pelasivat myös Patrick Skerbintz (AUT), Petter Mortensen (NOR) ja Aaron Sahr (LUX). Leon hävisi ensin Skerbintzille 0-3 ja lopuksi Sahrille 1-3. Mortensenin Leon voitti 3-1. Näin paremmin vain Sahr-ottelun, josta video alla. Luultavasti Sahr oli Leonille tuttu vastus Luxemburgista! Skerbintz voitti lohkon puhtaalla pelillä, mutta muut pelasivat ristiin. Mortensen meni jatkoon parhaalla eräsuhteella (4-3), Leon tuli kolmanneksi (4-4) ja Sahr jäi neljänneksi (3-4) Leon jäi alkulohkoonsa kahdella tappiollaan. Skerbintz voitti jatkokaaviossa yhden ottelun mutta putosi 64:n joukossa. Muistan hämärästi, että kerran on Suomi joskus ollut paras näissä tasavoittotilanteissa. Mortensen hävisi sitten pääkaaviossa heti 128:n joukossa.
Leonin peli Aaron Sahria vastaan:
Lauri Hakaste pelasi junioripoikien kaksinpelin karsinnassa kolmen pelaajan lohkossa, jossa hänen lisäkseen olivat Matthias Danzer (GER) ja Dimitrije Pavlovic (SRB). Danzer on Saksan hallitseva U18-mestari huhtikuulta. Lauri aloitti häntä vastaan ja pelasikin todella hyvin ja ennakkoluulottomasti vaikka hävisi 0-3. Erityisesti kolmas erä oli hyvä. Sen hän hävisi vain 10-12. Danzer voitti pääkaaviossa yhden ottelun mutta putosi 64:n joukossa. Tulosten valossa Lauri pelasi hyvin myös Pavlovicia vastaan, mutta en nähnyt ottelua: 11-13, 11-13, 11-13. Lauri ei päässyt pääkaavioon, vaan hänen pelinsä päättyivät karsintalohkoon. Pavlovic hävisi heti pääkaavion ensimmäisen ottelun eli 128:n joukossa.
Laurin ottelu Danzeria vastaan:
Aleksi Räsänen pelasi junioripoikien kaksinpelin karsinnassa neljän pelaajan lohkossa, jossa olivat hänen lisäkseen Yiğit Furkan Şimşek (TUR), Kas Van Oost (NED) ja Georgi Eftimov (BUL). Aleksin ensimmäinen ottelu oli Şimşekiä vastaan. Sen hän voitti vakuuttavasti 3-0 vaikka olikin toista alla 9-10 ja 10-11.
Aleksin peli Şimşekiä vastaan:
Toisessa lohkonsa ottelussa Aleksi pelasi Van Oostia vastaan. Se oli heidän toinen kohtaamisensa. Joukkuekilpailussa Van Oost voitti viidennessä 11-8 ja nyt viidennessä 11-7. Aleksi taisteli rajusti, mutta se ei vaan riittänyt ihan. Paras taistelu käynnistyi ehkä vähän liian myöhään, koska Van Oost meni 2-0-eräjohtoon. Koska Van Oost oli jo voittanut Eftimovin 3-2, tarjolla oli enää lohkon kakkospaikka, koska samaan aikaan Eftimov voitti Şimşekin. Van Oost voitti pääkaaviossa yhden ottelun mutta putosi 64:n joukossa häviämällä seitsemännessä 11-13.
Aleksin ottelu Van Oostia vastaan:
Lohkon viimeisessä ottelussa ratkaistiin sitten toinen jatkopaikka. Aleksin ja Eftimovin välinen ottelu oli hieno pitkän päivän päätteeksi (alkoi klo 19:00). Aleksilta hieno suoritus, kun hän rutisti 3-2-voiton ja selvisi pääkaavioon. Erätilanteessa 1-1 pelattiin kaksi tärkeää rallia, jotka Aleksi käänsi itselleen: 5-5 ja 7-5.
Aleksin ottelu Eftimovia vastaan:
Sam Khosravi pelasi kolmen pelaajan karsintalohkossa. Hänen lisäkseen lohkossa olivat Amar Isabegovic (BIH) ja Felix Boehler Thomassen (NOR). Sabegovic-ottelua en nähnyt. Sam voitti sen 3-1. Toisessa ottelussa Sam voitti Thomassenin 3-1 sinnikkäällä taistelulla vaikeuksien jälkeen. Thomas johti erissä 1-0 ja toista erää 9-7 ja 10-9. Thomassen pelasi joukkuekilpailussa Norjan kakkos-kolmospaikkaa ottelusuhteella 1-8. Hän voitti kuitenkin Isabegovicin 3-2 ja meni pääkaavioon kakkosena. Sam oli lohkoykkönen. Thomassen hävisi ensimmäisen ottelunsa pääkaaviossa 128:n joukossa.
Samin ottelu Thomassenia vastaan:
Aleksandra Titievskaja pelasi kolmen pelaajan lohkossa. Muut pelaajat olivat Evelyn Ungvari (ROU) ja Aikaterini Alexoudi (GRE). Aleksandran ensimmäinen ottelu oli Ungvaria vastaan. Hän pelasi vallan erinomaisesta ja vei ottelun viidenteen erään kovaa romanialaista vastaan mutta hävisi 2-3. Ungvari voitti lohkon ja pääkaaviossa vielä yhden ottelun. Noutaja tuli sitten 64:n joukossa tulevan mestarin Annett Kaufmannin muodossa.
Aleksandran ottelu Ungvaria vastaan:
Toisessa ottelussaan Aleksandra voitti Kreikan Aikaterini Alexoudin 3-1. Toisen erän voitto 15-13 oli varmasti tärkeää. Näin Aleksandra sijoittui lohkossaan toiseksi ja meni pääkaavioon. Alexoudi oli joukkuekilpailussa Kreikan kolmos/nelospelaaja eli pelasi osassa otteluita kolmospelaajana. Aleksandra pääsi kaksinpelissä hyvään vireeseen!
Aleksandran ottelu Alexoudia vastaan (vain viimeinen erä):
Ramona Betzin lohkossa oli neljä pelaajaa. Ramonan lisäksi Foteini Meletie (CYP), Katarina Laura Mihailov (MKD) ja Holly McNamara (SCO). Ramona voitti ensin Holly McNamaran selvästi 3-0. Kyproksen Meletie osoittautui sitten kovaksi peluriksi ja voitti Ramonan 3-0. Meletie on tuttu tyttö siinä mielessä, että hän pelasi Suomea vastaan kadettityttöjen joukkuekilpailussa vuonna 2017 pelattaessa sijoista 33-36. Oli jo silloin kova peluri ja vaikutti lupaavalta. Voitti Carina Englundin 3-1. Meletie hävisi ensimmäisen ottelunsa pääkaaviossa 128:n joukossa. Hän kohtasi Aleksandran lohkon ykkösen eli Romanian Evelyn Ungvarin, jolle hävisi 2-4. Johti erin 2-1 ja hävisi neljännen 10-12.
Ramonan ottelu Meletietä vastaan:
Ramona ratkaisi viimeisessä ottelussa Mihailovin kanssa lohkon kakkossijan ja pääsyn pääkaavioon. Tulin siihen otteluun myöhässä, enkä jostain syystä jaksanut videoida. Olisi pitänyt, että olisi tallentunut neljännen erän loppuhetket Ramonan johtaessa erin 2-1. Ramona oli saanut kämmenratkaisupaikan ja oli suorittamassa pomminvarmaa niittausta, kun tuomari nosti käden pystyyn. Ei mitään syytä. Ei ollut ollut verkkosyöttö (pallo oli elänyt jo monen lyönnin verran) eikä laariin tullut myöskään toisen pöydän palloa. Lopulta Ramona meni kysymään tuomarilta (lohkovaiheessa vain yksi tuomari), mistä on kysymys. Tuomari vain vastasi hymyillen, että hänellä oli käsi pystyssä. Ei kertonut syytä. Tuomari oli joku peluri jostain ex-Jugoslavian maista ja veti selvästikin rankasti kotiin päin. Näin Mihailova voitti erän 12-10 ja viidennen 11-7, kun Ramonaa edelleen häiritsi edellisen erän tapahtumat. Mihailov hävisi pääkaaviossa 128:n joukossa Anna Hurseylle 0-4, joten helppo ei Ramonan tie olisi ollut.
Ella Kellowin neljän pelaajan lohkossa pelasivat myös Christine Kalvatn (NOR), Emma Van Der Zanden (NED) ja Sol Kristinardottir Mixa (ISL). Ella voitti ensin Kristinardottirin 3-0. Erittäin hyvin hän taisteli myös kovaa norjalaista Kalvatnia vastaan mutta hävisi 1-3 ja siinä meni käytännössä jatkopaikka. koska Van Der Zanden oli niin kova. Hänelle Ella hävisi 0-3 ja tie päättyi karsintalohkoon. Kalvatn putosi pääkaaviossa vasta 64:n joukossa niukasti 3-4. Van Der Zanden hävisi 128:n joukossa tulevalle pronssimitalistille Wrobelille 0-4.
Suomalaiset pelasivat vielä yhden ottelun iltamyöhään klo 20.30. Lauri Hakaste ja Ella Kellow pelasivat juniorien ottelun sekanelinpelin karsinnassa. Vastassa oli kova pari Valentyn Yunchyk/Emilija Riliskyte (UKR/LTU). 2-3-tappio oli tuloksena, mutta pisteet olivat tiukat: 10-12, 12-10, 6-11, 11-9, 8-11. Päivä oli ollut niin raskas, että en edes muista, huomasinko jäädä katsomaan tätä ottelua.
12.7. tiistai – seitsemäs kilpailupäivä
Aleksi Räsänen ja Aleksandra Titievskaja pelasivat 128:n joukossa Serbian paria Dusan Ezmar/Radmila Tominjak vastaan. Ottelusta muodostui dramaattinen. Aleksi ja Aleksandra pelasivat alussa mainiosti ja menivät jo 2-0-eräjohtoon. Kolmannessa erässä sama tahti jatkui ja he johtivat 6-3 ja vielä 7-5. Serbialaiset ottivat aikalisän 6-3:ssa ja aika käärmekeitot valmentaja heille juotti, koska he veivät seuraavat pisteet 7-1 ja menivät 10-7-johtoon. Aleksi ja Aleksandra nousivat vielä jatkoille, mutta erä meni 12-14. Neljännessä erässä tilanne vaikutti taas mukavalta, kun he menivät 10-5 johtoon. Viisi ottelupalloa. Serbialaiset veivät kuitenkin seuraavat pisteet 7-0 ja ottivat erävoiton 12-10. Viidennessä serbialaisten peli oli niin vahvaa, että he voittivat 11-5. Iso pettymys mutta erityisesti nelinpeli on vaan usein tällaista. Useimmiten olennaista on se, että pitää yrittää voittaa itse piste eikä odottaa, että vastustaja tekee virheen. Mutta niinpä Lin Gaoyuan johti äskettäin Budapestissä Tomokazu Harimotoa 3-2 ja 10-5 sekä seitsemättä erää 9-4 mutta hävisi.
Aleksin ja Aleksandran sekanelinpeli:
Sam Khosravi ja Ramona Betz aloittivat junioreiden sekanelinpelin voitolla 128:n joukossa. He voittivat Unkarin parin Wei Chen Yu/Dorina Hudak 3-1
Samin ja Ramonan nelinpelin viimeiset hetket:
Sam ja Ramona kohtasivat 64:n joukossa todella kovan parin eli Kroatian parin Ivor Ban/Hana Arapovic. Ban oli sijoitettu poikien kaksinpelissä sijalle 10 ja Arapovic tyttöjen kaksinpelissä sijalle 6. Hyvin Sam ja Ramona kuitenkin taistelivat vaikka hävisivät 1-3. Viimeisessä erässä he vielä johtivat 3-0 ja 4-2, mutta tuomari tuomitsi siinä tilanteessa heidän syötöt vääriksi. Videon perusteella Ramona ehkä laski pallon pöydän alapuolelle 3-0-syötössä ja Samin syöttö osui ensin väärään pöytäpuoliskoon 4-2-syötössä. Vai näkeekö joku videolta jotain muuta? Ban ja Arapovic menivät lopulta semifinaaleihin asti ja saivat pronssimitalit.
Samin ja Ramonan peli Bania ja Arapovicia vastaan:
Kadettien sekanelinpelissä minulta jäi paljolti näkemättä Leon Viherlaihon ja Latvian Aleksandra Jersovan ottelu Belgian paria Charler Janssens/Lilly Laffineur vastaan 128:n joukossa. Belgialaiset voittivat tasaisen ottelun 3-1. Valitettavasti ottelusta ei ole videota, mutta salissa vaan tapahtui liikaa koko ajan. Belgialaiset hävisivät seuraavan ottelun 2-3 64:n joukossa. Se oli valtaisa ottelu, jossa he johtivat erin 2-0 mutta kaksi viimeistä erää 12-14, 10-12. Jerseyn ihmetyttö Hannah Silcock oli toisella puolella.
Lassi Lehtola pelasi kadettien sekanelinpeliä Norjan Elsa Bornøn kanssa. He hävisivät 0-3 mutta laittoivat silti aika koville parin Thomas Laruelle/Nina Nemethova (BEL/SVK). Laruelle/Nemethova hävisi seuraavan ottelun 64:n joukossa 0-3.
Lassin ja Elsan sekanelinpeli:
Lassi Lehtola ja Leon Viherlaiho panivat kadettipoikien nelinpelissä 64:n joukossa norjalaiset vastustajansa, Michael Farnes ja Petter Mortensen, lujille, mutta ottelu kääntyi 9-11-tappioon viidennessä erässä. Toinen tai kolmas erä olisi saanut tulla suomalaisille: 12-14, 11-13. Norjalaiset hävisivät seuraavan ottelunsa 32:n joukossa.
Lassin ja Leonin nelinpelin viides erä:
Ella Kellow pelasi juniorityttöjen nelinpeliä yhdessä Viron Raili Nurgan kanssa. He hävisivät 64:n joukossa 1-3 parille Enya Moltara/Cynthia Lilly (SLO/SUI). Moltara/Cynthia voittivat vielä yhden ottelun eli pääsivät 16:n joukkoon
Ramona Betz ja Aleksandra Titievskaja voittivat 64:n joukossa parin Lara Whitton/Fleur Hoogeveen (WAL/NED) 3-0 päästen 32:n joukkoon.
Ramonan ja Aleksandran nelinpeli:
Lauri Hakaste pelasi junioripoikien nelinpeliä yhdessä Latvian Arturs Spalisin kanssa. Pelasivatkin hyvin. 128:n joukossa voittivat Kreikan parin Iakovos Aivatidis/Alessandro Feltser 3-2 oltuaan erissä tappiolla 0-2. Valitettavasti tämä ottelu meni huomaamatta eikä siitä ole videota. Aivatidis ja Feltser olivat joukkuekilpailussa Kreikan kolmospelaajia.
Lauri ja Arturs pelasivat 64:n joukossa hienosti myös tulevia hopeamitalisteja vastaan. Tosin he hävisivät 0-3 Ranskan parille Hugo Deschamps/Thibault Poret, mutta peli oli ennakkoluulotonta kovia vastustajia vastaan.
Laurin ja Artursin peli ranskalaisia vastaan:
Sam Khosravi hävisi junioripoikien kaksinpelissä pääkaaviolla 128:n joukossa Slovenian Aljaz Godecille 3-4. Ottelusta olisi voinut tulla helpompi, jos Sam olisi onnistunut voittamaan ensimmäisen erän (13-15). Pelattiin aika reippaasti rystypeliä. Olisiko kämmenhaasto toiminut? Godec hävisi seuraavan ottelunsa 64:n joukossa.
Samin ja Godecin ottelu:
Aleksi Räsänen hävisi pääkaaviossa 128:n joukossa Espanjan Daniel Berzosalle. Aleksi taisteli erinomaisesti taitavaa Berzosaa vastaan, mutta 0-4-tappioksi se kääntyi. Hänellä oli ensimmäisessä erässä viisi eräpalloa (13-15). Berzosa hävisi 2017 Euro Mini Champsissa 2006-poikien finaalissa Felix Lebrunille. Nyt hän hävisi 32:n joukossa.
Aleksin ja Berzosan ottelu:
Sam Khosravi ja Aleksi Räsänen voittivat junioripoikien nelinpelissä 64:n joukossa Slovenian parin Miha Odobnik/Brin Petrovski 3-0.
Aleksandra Titievskaja sai juniorityttöjen kaksinpelissä 128:n joukossa ikävä kyllä wo:n Saksan Sophia Kleestä. Klee oli loukkaantunut joukkuekilpailun aikana eikä pystynyt pelaamaan henkilökohtaisia luokkia.
13.7. keskiviikko – kahdeksas kilpailupäivä
Ramona Betz ja Aleksdandra Titievskaja taistelivat pääsystä 16:n joukkoon juniorityttöjen nelinpelissä. He kuitenkin hävisivät kovalle parille: Nicole Arlia/Luciana Mitrofan (ITA/ROU). Arlia ja Mitrofan hävisivät 16:n joukossa tuleville pronssimitalisteille viidennessä 10-12.
Ramonan ja Aleksandran pelin kolmas erä:
Sam Khosravi ja Aleksi Räsänen taistelivat hyvän voiton bulgarialaisparista junioripoikien nelinpelissä 32:n joukossa. Pari Eren Bekir/Stoyan Sariev kaatui 3-1. Ihan helposti ei voitto tosiaankaan tullut. Bulgarialaiset johtivat erätilanteessa 1-1 kolmatta erää 8-5 ja 10-9. Aika harvinaista herkkua ovat olleet Suomen pelaajien sijoittumiset 16:n parhaan joukkoon.
Samin ja Aleksin ottelu bulgarialaisia vastaan:
Samin ja Aleksin vastus 16:n joukossa olikin sitten kovin mahdollinen eli tuleva kultamitalipari Eduard Ionescu/Darius Movileanu (ROU). Sam ja Aleksi johtivat kolmatta erää 5-3, mutta romanialaiset veivät senkin ja koko ottelun 3-0. Siten he eivät hävinneet yhtään erää kuudessa ottelussaan.
Samin ja Aleksin tappio-ottelu 16:n joukossa:
Aleksandra Titievskaja pelasi valtavan hyvin Juniorityttöjen kaksinpelissä Kroatian Bruna Borovecia vastaan mutta häviten kuitenkin 1-4. Siten hän jäi 64:n joukkoon. Borovec hävisi seuraavan ottelunsa 32 parhaan joukossa. Aleksandralla oli 1-2-erätilanteessa 8-5-johto ja viimeisessä erässä 8-7-johto. Saumaa siis oli varsinkin, kun peli sujui parhaimmillaan kuin unelma.
Aleksandran ottelu Borovecia vastaan:
Tähän päättyy raportti suomalaispelaajien peleistä. Muiden maiden pelaajien pelejä en ota tähän mukaan. Jäljellä on enää yhteenveto.
Suomalaisten peleistä ja tulevaisuudesta
En tee mitään sen kummempaa analyysiä ja arviointia Suomen pelaajista. Jätän sen Suomen joukkueen valmentajille. Totean kuitenkin, että ”eteen päin on menty” ihan oikeasti. Se tarkoittaa sitä, että jokainen pelaaja pystyi haastamaan muiden maiden pelaajia. Vaikka tuli tappioitakin, peleissä taisteltiin oikeasti myös huippumaiden pelaajia vastaan. Esimerkkinä vaikka Lauri Hakasteen peli Saksan mestaria vastaan, Samin ja Aleksin nelinpelit ja Aleksandra parhaimmillaan. Omassa takaraivossani kummittelevat ikuisesti ne synkeät vuodet, kun Irlanti oli ainoa oikea maa, jonka pelaajille suomalaiset pärjäsivät. Usein voitettiinkin Irlanti joukkuekilpailun jumbofinaalissa. Merkittävin selitys muutokselle parempaan on se, että meillä on nyt ainakin joitain ammattivalmentajia. Joko kokopäivätoimisia tai osapäivätoimisia. Aiemmin juniorit harjoittelivat melkein omin päin. 2-3 kertaa viikossa jos siltä tuntui. Täysimääräisine lomineen. Ei meillä niin kauhean montaa pelaajaa ole nytkään, joka treenaa tästä poiketen, mutta silti muutos näkyy JEM-suorituskyvyssä. Ohjattujen vuosittaisten harjoittelutuntien määrä on noussut. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta pelaajat nousisivat pari rappusta ylemmäksi. Se tarvitaan, jotta paikkoja 16:n joukossa henkilökohtaisissa luokissa alkaisi tulla enemmänkin ja jotta joukkueet pääsisivät 20:n parhaan joukkoon. Paljon on tehtävä myös sen eteen, että saadaan uusia pelaajia, jotka ovat valmiita kovaan ohjattuun harjoitteluun. Ei sekään ole Suomessa ihan helppo tehtävä.
Huomioita nykyisestä tekniikasta ja peliajatuksesta
Ensimmäisenä tulee mieleen kolme veetä: varmuus, varmuus ja varmuus. Siinä on päästy kehittyneiden pallolaatikkoharjoitusten kautta aivan uskomattomalle tasolle. Peli oli usein hurjaa taistelua siitä, kumpi pelaaja tekee ensimmäisenä virheen kovassa rysty-rystyä-vastaan taistelussa. Tai kämmen spin vastaan kämmen spin -taistelussa. Varmuustaso oli todellakin aivan hämmästyttävää. Tässä suomalaisilla on opittavaa esim. virolaisilta (kyllä!), ruotsalaisilta ja romanialaisilta pelaajilta. Eivät huippupelaajat välttämättä lyö sen kovempaa, mutta he eivät vaan tahdo tehdä yhtään virhettä, jos pääsevät lyömään palloa eivätkä tule ohitetuiksi. Vaativiin pallolaatikkoharjoituksiin on jatkossa satsattava todella paljon. Rystyn on yksinkertaisesti oltava pomminvarma, jos aikoo pärjätä. Se vaatii oikean tekniikan lisäksi tuhansia ja tuhansia toistoja. Samoin kämmentaistoon siirtymisen pitää olla lähes virheetöntä. Kämmenelle tulevaa kämmenspinniä ei kovien mielellään blokeerata passiivisesti vaan siihen vedetään vastaspin. Kämmenspin-taistelussakin pitää muista hakea ratkaisevaa nopeaa hyökkäystä tasapaksun spinnin sijaan. Jos ei tee muutoksia spinnin nopeuteen, kierteeseen tai sijoittamiseen, vastustajan on helppo palauttaa pallo omalla spinnillä iltamyöhään asti.
Kova rysty on osattava. Se pitää osata lyödä myös kämmen- tai rystyspinniä vastaan. Tarvittaessa ihanasti linjaa myöten. Kovalla rystyllä tarkoitan todella melkein rystytapon kovuutta. Sarjana, ilman virheitä. Hyvin hämmästyttävää nähtävää todellakin.
Kämmenspinhaku omasta rystynurkasta on katoavaa kansanperinnettä. Jos sen vetää linjaa myöten, vastustaja vauhtiblokeeraa vuorenvarmasti kauas kämmennurkkaan, eikä sinne kukaan tahdo ehtiä toiseen vetoon. Jos sen vetää rystynurkkaan, takaisin tulee vuorenvarma kova rysty linjaa myöten kämmennurkkaan. Eipä siihenkään juuri kukaan ehdi. Niin, se jäi näkemättä, mitä tapahtuu, jos lyö keskelle. Kuten Facebook-kommentissani kerroin, tuntui siltä, että vain saksalaiset miesjuniorit yrittivät tätä klassista kämmenhakua. Yleensä surullisella tuloksella. Niinpä kovin usein hyökkäys tehtiin rystyllä kääntämällä linjaa myöten tai sitten muuttamalla kierrettä tai nopeutta.
Rystyflippi pitää toki osata myös. Sen pitää vaan olla riittävän nopea ja/tai hyvin sijoitettu, ettei siitä leivota sisään.
Muiden maiden pelaajien pelit
Vaikka tästä asiasta minulla olisi paljon kerrottavaa, jätän kuitenkin tässä kertomatta. Jääköön se videoiden varaan!
Matkakokemuksia
Matkalaukkuni kohtalo olisi voinut olla parempi, elleivät nuo kolmella Lufthansan Service Centerin avoinna olleella tiskillä asioivien ongelmat olisi olleet niin mahtavan vaikeita. Kesti ja kesti ennen kuin jono liikahti. Odotushan kesti 2,5 tuntia. Sitten kun minut oli viimein siirretty Milanon koneeseen, aikaa lähtöön oli niin vähän, ettei laukkuani varmaan edes yritetty siirtää. Koneen lähtö taisi kuitenkin myöhästyä. Hyvät keskustelut tuli kuitenkin muiden jonottajien kanssa.
Suojateiden väliset etäisyydet olivat usein tavattoman pitkiä. Niinpä opin ylittämään kadut sopivasta kohdasta, kunhan autoja ei tullut. Oheisessa kuvassa on Stark Arenan edestä mennyt katu. Ei suojateitä. Kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan ja keskellä leveä alue parkkipaikoille. Toiseen suuntaan menevät kaistat jäävät ihan kuvan oikeaan reunaan.
Belgradissa oli hieman riskaabelia kävellä puhelintaan katsoen, koska jalkakäytävillä oli yllättäviä kuoppia tai kohoumia. Kun ne oppi tuntemaan vakioreiteillä, turvallisuus lisääntyi. Seuraavassa kuvassa oleva kynnys oli ehkä pahin yllätys. Se sijaitsi sillalla olevalla yhdistetyllä pyörä- ja kävelytiellä. Paikka oli lisäksi lähes valaisematon, joten tullessani siitä ensimmäistä kertaa pimeällä, olin kaatua. Kävelin ylhäältä alas -suuntaan. Kaikkien polkupyöräilijöiden ja sähköpotkulautailijoiden pitää muistaa tuo kohta. Muuten kallot halkeavat. Juuri kenelläkäänhän ei ollut kypärää.
Toinen esimerkki. Joku ihmeen metallitapin tynkä jalkakäytävällä. On onnesta kiinni, kaatuuko siihen. Lisäongelmia aiheuttivat yllättävät porrastukset eli yhtäkkiä jalkakäytävä siirtyikin askelta ylemmäksi.
Mutta muuten Belgrad oli mukava kaupunki kävellä. Paitsi liikenteen melu ja isot nopeudet vähensivät nautintoa. Belgradilla ei taida olla ohimenoteitä eikä kehäteitä. Kaikki liikenne menee keskustan läpi ja usein kovalla nopeudella. Sellaista ei näe esimerkiksi Budapestissa tai Prahassa muistaakseni. Autoilijat antavat kyllä yleensä tietä, jos pyrkii suojatielle. Silti pitää olla tarkkana. Erityisesti silloin, kun tielle liittyy takaa viistosti toinen tie. Kerran olin jäädä auton alle, kun auto tuli huoltoaseman pihalta ja viistosti oikealta takaa. Luulin kuljettajan huomanneen minut, kun auto tuli aika hiljaa. Niinpä astuin suojatielle, jolloin kuljettaja kiihdytti autoaan. Ehdin juuri hypätä taaksepäin, ja kuljettajakin pysäytti autonsa viimein minut nähtyään. Avasi sitten ikkunan jatkaessa ajoaan ja ilmeisesti huuteli anteeksi tms. Tämän jälkeen olin tooodella varovainen.
Serbiassa muuten tupakoidaan todella paljon. Niin naiset kuin miehet. Alaikäisten en kuitenkaan nähnyt tupakoivan.
Tämä ei ollut mikään turistimatka, koska pöytätennis vei kaiken ajan. Silti Belgradin kuvaaminenkin jäi vähiin. Lopuksi muutamia sekalaisia Belgradin kuvia. Vanhan Belgradin keskustasta ei kuvia juuri ole. Belgrad ei muuten todellakaan ollut turistikaupunki. Budapestissa vilisee turisteja joka kadulla, mutta Belgradissa näin heitä vain muutaman. Pääkadulla vastaan ei tullut esim. saksalaisia turisteja pohjoismaalaisista puhumattakaan. Tosin oli sellainen sattuma, että neljän huoneen hotellissani viereisessä huoneessa asui suomalaisia! Kuulin heidän puhuvan, mutta koskaan en heitä nähnyt.
