Suomen pöytätenniksen Hall of Fame on kunnianosoitus lajin suomalaissankareille. Kunniagalleriaan voidaan nimetä henkilöitä, jotka ovat kuuluneet lajinsa ehdottomaan eliittiin tai joilla muulla tavoin on ollut poikkeuksellinen merkitys suomalaisessa pöytätennishistoriassa.
Kunniagalleriaan valitaan jäseniä Suomen Pöytätennisliiton liittohallituksen päätöksellä. Valittujen julkistaminen tapahtuu liiton sääntömääräisissä kokouksissa tai muissa juhlallisissa tapahtumissa.
Kunniagalleriaa ylläpidetään Pöytätennisliiton verkkosivuilla. Valitulle tai hänen omaisilleen luovutetaan nimeämisen yhteydessä kunniataulu.
Suomen pöytätenniksen Hall of Fame on julkistettu SPTL:n 80-vuotisjuhlien yhteydessä 27.10.2018.
Liikemies Bruce Campbell (1905-1982) oli Suomen Pöytätennisliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Campbellia voidaan myös pitää 1920–30-lukujen tähtipelaajana. Suomen ensimmäisiä pöytätenniskilpailuja oli Helsingin Hiihtoseuran kisat keväällä 1925, joissa Helsingin Sanomat raportoi Bruce Campbellin hallinneen miesten sarjaa. Hänen siskonsa Maud Campbell voitti naisten sarjan. SM-kilpailut alkoivat vasta 1938. Campbell voitti maan ikämiesmestaruudet 1941 ja 1945. Hänen pöytätennisuransa oli alkanut jo opintojen yhteydessä Hankenilla. Skotlantilaiset sukujuuret omannut mutta Helsingissä syntynyt Campbell perusti oman brittiläisiä tuotteita maahantuoneen yrityksensä 1933. Suomen Pöytätennisliiton perustamista valmistelevan kokouksen kokoonkutsujia 1938 olivat Bruce Campbell ja Rolf Biese. Kokous nimesi liiton perustamista varten toimikunnan, jonka tehtävänä oli laatia uudelle lajiliitolle säännöt ja kutsua lajia harrastavat seurat perustavaan kokoukseen. Toimikuntaa johti Bruce Campbell. Bruce Campbell johti Suomen Pöytätennisliittoa seitsemän vuotta sen perustamisesta vuoteen 1945. Hänelle myönnettiin Suomen Pöytätennisliiton kultainen ansiomerkki numero 1. vuonna 1948.
Sonja Grefberg on kaikkien aikojen menestynein suomalainen naispelaaja. Hän voitti naisten kaksinpelissä yhdeksän Suomen mestaruutta vuosina 1978–1990, ensimmäisen vasta 13-vuotiaana. Nelinpelit mukaan lukien hänellä on yhteensä 30 Suomen mestaruutta.
Euroopan arvolistalla vasenkätinen Sonja oli parhaimmillaan 17. ja maailmanlistalla sijalla 36. Molemmat ovat kaikkien aikojen parhaita suomalaisnoteerauksia. Junioreiden EM-kisoista Sonjalla on neljä mitalia, joista kirkkaimpana nelinpelin mestaruus Eva Malmbergin kanssa 1980. PM-kultaa Sonja voitti 1983 kaksinpelissä, nelinpelissä (Eva Malmberg) ja sekanelinpelissä (Jarmo Jokinen). Naisten nelinpelin toinen PM-kulta on vuodelta 1986 (Katja Nieminen).
Uransa parhaana saavutuksena Sonja pitää viidettä sijaa maailman GP-finaalissa Etelä-Koreassa 1985. Edellä oli vain yksi eurooppalaispelaaja. Arvokkaimman yksittäisen voittonsa Sonja sai 1986, kun Aasia-Eurooppa-ottelussa kukistui Dai Lili. Kiinalainen oli tuolloin naisten maailman arvolistan kakkonen. Sonja oli yhden karsintaottelun päässä olympiapaikasta Souliin 1988, kun pöytätennis oli ensimmäistä kertaa olympialajina. Toinen varasija jäi uran suurimmaksi pettymykseksi.
Peliuran jälkeen diplomiekonomi Grefbergistä on tullut lajin päättäjiä. Suomen Pöytätennisliiton varapuheenjohtajuuden ohella hän on edennyt Euroopan pöytätennisunionin hallitukseen. Vuonna 2017 Sonja valittiin Kansainvälisen pöytätennisliiton valtuustoon (Board of Directors). Näkyvä rooli lajin parissa on tuottanut myös merkittäviä kansainvälisiä työtehtäviä mm. Lontoon 2012 ja Rio de Janeiron 2016 olympia- ja paralympiakisojen lajijohdossa.
Esa Ellonen (1934-2018) on Suomen Pöytätennisliiton kaikkien aikojen tunnetuin puheenjohtaja. Sen ohella hän oli miesten kaksinpelin kaksinkertainen Suomen mestari ja kansainvälisesti vaikutusvaltaisimpia suomalaisia pöytätennisihmisiä. Hän ehti myös pelata jalkapalloa Kiffenissä. Esa oli Ruotsissa asunut sotalapsi, jonka pöytätennisura alkoi partiossa Tikkurilan Sinisissä. Taitavana puolustuspelaajana tunnettu Esa voitti ensimmäisen miesten kaksinpelin SM-kultansa 17-vuotiaana Turussa 1952 ja toisen viisi vuotta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan hän oli miesten kaksinpelin SM-loppuottelussa viidesti. Vuoden 1974 puheenjohtajavaalissa Esa ilmoitti olevansa käytettävissä ja tuli valituksi. Erkki Alaja aloitti pian sen jälkeen SPTL:n toiminnanjohtajana ja arvioi myöhemmin, että diplomiekonomi Ellonen oli 1970-luvulla varsinkin varainhankinnan ja markkinoinnin suhteen parikymmentä vuotta edellä muita suomalaisia urheilujohtajia. Hänen kautensa puheenjohtajana kesti 14 vuotta. Vuonna 1977 Esa valittiin Pohjoismaisen Pöytätennisunionin NBTU:n puheenjohtajaksi. Sitä seurasi paikka Euroopan Unionin hallituksessa ja kansainvälisen liiton ITTF:n valtuustossa 1983–87. Esa Ellonen lanseerasi aikanaan sloganin ”Pöytätennis- tie onneen ja menestykseen”. Se tunnetaan hyvin edelleen.
Jarmo Jokinen (1959-1987) voitti pöytätenniksessä kymmenen miesten kaksinpelin, seitsemän nelinpelin ja yhdeksän sekanelinpelin Suomen mestaruutta sekä Pohjoismaiden mestaruuden sekanelinpelissä 1983 Sonja Grefbergin kanssa. Hän nousi ensimmäisenä suomalaisena miespelaajana Euroopan ja maailman arvolistoille ja oli parhaimmillaan maailmanlistalla sijalla 76.
Jarmo ehti voittaa SM-kullan myös pesäpallossa Seinäjoen Maila-Jussien lukkarina. Jarmon isä Anssikin oli monipuolinen urheilumies, tilillään viisi Itä-Länsi-ottelua pesäpallossa. Keravalainen ”Jame” tai ”Jamppu” oli ensimmäiseltä ammatiltaan maalari ja sitten palomies.
Pöytätenniksessä Jarmo Jokisella oli aina kirkas ajatus: harjoittele kuten pelaat – pelaa kuten harjoittelet. Hänen kämmenspinninsä oli aikakautensa tehokkaimpia: ei järin kova, mutta erittäin nopea ja höystetty valioluokan vartaloharhautuksella.
Jarmo oli taitava taktikko, joka opiskeli päävastustajansa huolellisesti etukäteen. Poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky helpotti valitun taktiikan noudattamista. Sitä sai maistaa mm. tuore nelinpelin maailmanmestari Ulf ”Tickan” Carlsson Helsingissä 1986 pelatuissa PM-kisoissa.
Jarmo Jokinen menehtyi vain 30-vuotiaana marraskuussa 1987 Seinäjoella pudottuaan katolta.
Kimmo Jokinen on Suomen kautta aikain menestynein parapöytätennispelaaja. Lukuisten EM- ja MM-mitalien lisäksi hänellä yhteensä peräti viisi henkilökohtaista paralympiakultamitalia kolmissa peräkkäisissä kisoissa.
Ensimmäiset kaksi ovat 1984 Stoke Mandevillestä, missä Kimmo voitti sekä oman luokkansa että avoimen pystypelaajien sarjan. Kultaiselle paralympiamenestykselle seurasi jatkoa 1988 Soulissa, jossa hän voitti oman luokkansa. Uran huipennus oli 1992 Barcelonassa, jossa Kimmo oli jälleen paras sekä omassa luokassaan että avoimessa sarjassa. Vielä Sydneyn 2000 kisoista hän nappasi oman luokkansa paralympiapronssin.
Vasenkätinen Kimmo pelasi monet vuodet myös ”terveiden” luokissa erinomaisella kansallisella tasolla Suomessa. Parhaimmillaan hänet noteerattiin miesten arvolistalla sijalle 10. Saavutuksiin kuuluu mm. mestaruussarjan voitto Keravan Pallo-Kerhon riveissä.
”Kimppi” Jokinen on ainoa suomalainen pöytätennispelaaja, joka on saanut Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon. Palkinto myönnettiin 2011. Vuonna 1992 hänet valittiin Suomen vuoden vammaisurheilijaksi. Ammatiltaan hän on erityisopettaja.
Kuvaa klikkaamalla pääset tutustumaan tarkemmin kunniagalleriaan valittuihin henkilöihin sekä heidän saavutuksiin
