Kuopiolainen Matti Launonen (1944-2019) oli suomalaisen parapöytätenniksen pioneereja. Hän loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa jo lukioikäisenä ollessaan suunnistuksen kilpailumatkalla. Hän osallistui jo Stoke Mandevillen ensimmäisiin – kuten tuohon aikaan sanottiin – vammaisten MM-kilpailuihin 1971. Pöytätennismitalia ei tullut, mutta uinnista niitä tuli peräti kaksi. Pöytätennis jäi kuitenkin suosikkilajiksi ja huikea ura kesti lähes puoli vuosisataa. Sen aikana hän saavutti paralympia-, MM- ja EM-kisat yhteen laskien peräti 44 arvokisamitalia. Launonen oli ykkösluokan eli vaikeimmin vammautuneiden pyörätuoliluokan pelaaja, jonka käteen maila sidottiin puristusvoiman vähäisyyden vuoksi. Hänen ensimmäinen paralympiamitalinsa oli joukkuekisan hopea Torontosta 1976 Pekka Hätisen kanssa. Ensimmäinen henkilökohtainen mitali oli pronssi Arnheimin kisoista neljä vuotta myöhemmin. Kultamitalin vuoro oli Barcelonassa 1992 ja viimeiseksi paralympiamitaliksi jäi Sydneyn hopea vuodelta 2000. Paralympiamitaleita hänellä on kaiken kaikkiaan 11. Matti Launonen valittiin Suomessa vuoden vammaisurheilijaksi 1997. Hän asui ison osan elämästään Floridassa, missä myös menehtyi. Matti tunnettiin sosiaalisena ja sanavalmiina ihmisenä, joka nautti tuntemattomien haastamisesta pöytätenniskamppailuihin. Aikanaan Matista piti tulla insinööri, mutta tämä ammatti jäi häneltä saavuttamatta. Matti Launonen nimettiin vuonna 2022 myös Paraurheilun Kunniagalleriaan.