Naisten kaksinpelisssä oli ennätysmäärä osallistujia eli 16!

Syksyn startti keräsi ennätysmäärän osallistujia

Jälleen olin Eurominichampsissa, kun Syksyn starttiin alkoi ilmoittautua pelaajia runsain mitoin.  Pelaajia oli lopulta peräti 155. Sen lisäksi 13 pelaajaa peruutti osallistumisensa. 170 pelaajaa olisikin ollut liikaa. Nyt kaikki otettiin mukaan. Se merkitsi sitä, että molempina päivinä piti käyttää  kahta lisäpöytää eli pöytiä oli 14. Suunnitelmana oli myös pelata lauantain kello 13:n ryhmän luokkia kello 17:n ryhmän vapailla pöydillä.

Startteja oli peräti 305.  Vähän tilannetta helpotti muutama vetäytyminen.

Kahtena edellisenä vuonna Syksyn startin osallistujat ja startit (nyt 155/305) olivat tällaiset:

2023 – 119/241
2022 – 85/176

Melkoista kasvua siis!

Eri seuroja oli 28. Otteluita pelattiin 597, joista jatkokaavioissa 142.

Kilpailut loppuivat lauantaina kello 21:30 ja sunnuntaina kello 21.15.

STARUMMER-raportissa kirjoitin näin: ”Lauantaina meni taas pitkäksi. Se asia pitää ensi kaudella jotenkin ratkaista.”

Nyt tämä oli ratkaistu, eikä ollut pelkoa siitä, että ei ehdittäisi pelata rauhassa loppuun ennen ovien sulkeutumista.

Videot kilpailuista

Kaikki kilpailun videot laitetaan YouTubeen. Jokaisella pöytäryhmällä (”1-4”, ”5-8” ja ”9-12”) oli oma kamera.

Videoiden otsikko YouTubessa on muotoa ”Sunday’s stream, part 2 (Syksyn startti 7-8.9.2024)”.

YouTube-kanavan osoite:

https://www.youtube.com/@ArtoLuukkainen

Lauantai
Osa 1 ja osa 2 (pöydät 1-4)
Osa 3 (pöydät 5, 6, 13, 7, 8, 14)
Osa 4 (pöydät 5, 6, 13, 7, 8, 14)
Osa 5 (pöydät 9-12)
Osa 6 (pöydät 9-12)

Sunnuntai
Osa 1 (pöydät 1-4)
Osa 2 (pöydät 5, 6, 13, 7, 8, 14)
Osa 3 (pöydät 9-12)

Kilpailuista oli kuitenkin tällä kertaa Sami Koivumäen tarjoama live-striimi. Tässä linkit näihin live-striimi-videoihin:

Lauantain striimi
Sunnuntain striimi

Kiitos, Sami!

Naisten ja tyttöjen määrä

Naisia ja tyttöjä oli mukana peräti 32 eli 20,6 % pelaajista. Se oli kyllä hieno määrä! Naisten kaksinpelissäkin oli 16 osallistujaa.

Suurimmat seurat pelaajamäärän mukaan

Suurimman seuran tittelistä käytiin rajua kamppailua. Kolme parasta lähes tasoissa. PT Espoo piti kuitenkin niukasti ykköspaikkansa 17 pelaajallaan. TIP-70 ja MBF jakoivat toisen tilan 16 pelaajallaan. Viron Maardu LTK oli liikkeellä upealla 14 pelaajan joukkueella ja oli neljäs. Helsinkiläisseurojen pelaajien määrä oli 32  eli 20,6 % osallistujista. Vaikka ei kovin hyvin, parannusta kuitenkin kiitos Smashin ison joukkueen.

Tässä on seurojen TOP-10 osanottajamäärän mukaan:

Parhaat seurat

Maardu LTK oli paras seura neljällä ykköstilallaan. Erityisesti seuran pikkujuniorit olivat kehittyneet reippaasti edellisestä kerrasta, joten rating laahasi jäljessä. Mutta suomalaispelaajien ei kannata huolestua omasta ratingistaan Maardu-pelien suhteen. Useimmille maardulaisille annettiin arviorating  ratinglaskentaa varten!

PT Espoo putosi Maardu-ahdingossa toiseksi. MBF otti kolmannen sijan niukasti ennen TuPy:ä. Helsinkiläisseurojen menestys 4-3-8 oli ihan kohtuullinen.

Tällä kertaa 23 seuraa sai pelaajansa palkinnoille! Vain viiden seuran pelaajat eivät päässeet palkinnoille. On hienoa, että menestys jakaantuu näin laajalle.

Junioreita hienosti yli 40 %

Juniori-ikäisiä (2006 ja nuoremmat) oli mukana jälleen erinomainen määrä eli 66. Se oli peräti 42,6 % kaikista pelaajista! Tämä STARUMMER-raportissa kirjoittamani ennustus toteutui: ”40 % ei ole enää kaukana!”

Kauden 2024/2025 menestynein pelaaja

Ensimmäisen osakilpailun jälkeen ”kauden menestynein pelaaja” -kilpailun TOP-20 on tässä:

Star Gives Back

Kuten aiemmin on kerrottu, Starin kisojen tuottoja käytetään eri tavoin Suomen pöytätenniksen hyväksi.

Star on nyt mukana 11 projektissa.

Yhteensä rahaa on käytetty tätä kirjoitettaessa 11 741,63 euroa.

Lukemaa päivitetään kunnes raportti on valmis.

Viisieräisten otteluiden määrä

Yhteensä pelattiin 127 viisieräistä ottelua. Se merkitsee ”vain” 20,9 % otteluista. STARUMMERissahan luikema oli peräti 24,4 %. Tämä kyllä näkyi siinä, että kilpailu eteni varsin jouheasti. Juha Arvolalle menee tämän kertainen Kaura-pokaali, joka annetaan urhealle raatajalle. Hän pelasi M-1600-luokassa peräkkäin kolme pitkää-äää viisieräistä ottelua. Yksi poolissa ja kaksi jatkokaaviolla. Se pysäytti aika tehokkaasti luokan etenemisen. Koko rahalla! Kaksi kertaa hän johti jo 2-0, mutta viidenteenhän se meni.

Viiden pooleista piti luopua isommissa luokissa

Lauantaina oli ehdottomana tavoitteena se, että kilpailut päättyvät ennen kuin sali menee kiinni klo 22. Sen vuoksi viiden pooleista piti luopua, jos pooleja oli enemmän kuin kaksi. AInoana poikkeuksena 17 pelaajan M-1000, jossa otettiin riski: 4+4+4+5. Lisäksi kello 13 ryhmään uskalsi ottaa paljon pelaajia vain siksi, että kello 17:n ryhmään jäi neljä pöytää vapaaksi kello 13:n ryhmän jatkopelejä varten. On ikävä, että viiden pooleja ei voi käyttää, jolloin tulee myös kolmen pooleja. Mutta parempi niin kuin karsia rajusti osallistujien määrää.

Kilpailumaksujen suhteen ollaan jatkossa tiukempia

Alussa pari kappaletta STARUMMERin raportista.

Jo pitkään Starin kisoissa on ollut käytäntö, että joutuu maksamaan kilpailumaksunsa, jos jää ilmoittamatta pois. Jos maksua ei ala kuulua, seuraavaan kisaan pääsee vain, jos on maksanut arvontapäivään mennessä sekä rästinsä että uudet kilpailumaksut tilille.

Tästä mennään nyt tiukempaan linjaan. Kilpailumaksuthan ovat SPTL:n sääntöjen mukaan ilmoittautumismaksuja, ei pelimaksuja.

Tällä kaudella noudatetaan alla olevaa systeemiä poisjääntien suhteen.  Säännöistä huolimatta aina saa kysyä armoa!

Tästä sääntöpykälästä on kysymys:

Ruotsissahan näin on  toimittu ainakin 50 vuotta.

Tätä asiaa moni ihmetteli viime kauden aikana, joten seuraavassa Starin politiikka kiteytettynä:

1. Kilpailumaksu pitää aina maksaa, jos jää ilmoittamatta pois.
2. Jos jää pois arvonnan julkaisemisen jälkeen, joutuu maksamaan kilpailumaksut, ellei syynä ole arvonnan jälkeen alkanut sairaus tai arvonnan jälkeen tapahtunut loukkaantuminen (paitsi muussa urheilussa tapahtuva loukkaantuminen, kts. alla). Eli jos kyseessä on ns. oikea syy.
3. Arvonnan jälkeen ei siis voi perua osallistumista ilman maksuvelvollisuutta, jos syynä on esimerkiksi pitkään jatkunut flunssa tai aikoja sitten tapahtunut loukkaantuminen. Voi kuitenkin kysyä lupaa sille, että pidetään arvonnoissa parantumisen varalta eikä joudu maksamaan, jos ei parane.
4. Jos ei kerro perumiselle syytä, joutuu ilman muuta maksamaan kilpailumaksut, jos peruu arvonnan jälkeen.
5. Jos loukkaantuu muussa urheilussa arvonnan jälkeen, on myös pääsääntöisesti velvollinen maksamaan kilpailumaksut. Aina saa toki kysyä, mutta esim. jalkapallo-ottelun pelaaminen perjantaina ennen kilpailua ja siinä tapahtuva loukkaantuminen menee kyllä jatkossa pelaajan piikkiin. On iso vaiva tehdä uudet arvonnat viime hetkillä.
6. Jos pelaaja sairastuu tai loukkaantuu kilpailuviikonlopun aikana, on velvollinen maksamaan maksunsa. Mutta aina saa kysyä! Armollisesti ehkä katsotaan pelaajaa, joka jättää yhden luokan väliin mutta pelaa viidessä luokassa tai jonka perhe pelaa 10 luokassa. Järjestäjä kuitenkin päättää.
7. Se ei enää koskaan käy, että esim. ennen klo 17:n ryhmää sanoo, ettei pelaa illan luokassa ”koska jotain”. Tai ei tietenkään tarvitse pelata mutta joutuu maksamaan kilpailumaksun. Eli niin ei voi tehdä, että ilmoittaudutaan moneen luokkaan ja sitten mahdollisesti menestymisen tai arvonnan mukaan päätetään kilpailun aikana, missä luokissa pelataan.

Tätä säännöstöä noudatettiinkin jo erittäin hyvin. Valtaosa poisjäänneistä tuli ennen arvontaa. Arvonnan jälkeen vain pari kolme. Erinomaista!

Kärpäset!

Hallista raportoitiin kilpailua edeltävänä viikkona, että siellä on paljon kärpäsiä. Ja kyllähän niitä olikin! Harmillisinta on se, että kärpäset olivat mieltyneet pöytiä 9-12 kuvaavan kameran linsseihin, ja usein kuva näytti tältä. Surkeaa!

Jatkuu…

MK

Miesten kaksinpeliin osallistui 18 pelaajaa, jotka jaettiin viiteen pooliin: 3+3+4+4+4.  Valitettavasti viiden pelaajan pooleja ei voinut ajatellakaan.  Luokka kesti nytkin yli viisi tuntia eli aikataulut paukkuivat.

A-poolissa toinen jatkoon menijä vaihtui sijoituksen mukaisesta, kun Vladyslav Matyko (2047) voitti Elmo Räsäsen (2092) 3-1. Poolin ykkönen Aleksi Räsänen sentään porskutti kahdella 3-0-voitolla. Tosin Elmo pelasi hänen kanssaan kaksi 11-13-erää.

B-poolissa toistui sama juttu eli kolmanneksi sijoitettu Patrik Palmgren (2042) vei jatkopaikan Andrei Räisäseltä (2100),  joka johti jo erin 2-0 mutta hävisi 2-3.

C-poolissa vaihtui kahden kärkisijoitetun välinen järjestys, kun Esa Kanasuo (2232) voitti Longin (2294) huikeassa ottelussa 3-2. Viides 12-10.

D-poolissa pelattiin ristiin. Jimi Koivumäki johti Matias Vesalaista erin 2-1 mutta Vesalainen nappasi viidennen 12-10. Ei siis yllätystä. Tilanne muuttui kuitenkin mielenkiintoiseksi, kun Niko Hämäläinen (1861) teki megayllätyksen ja voitti Vesalaisen (2286) puhtaasti 3-0. Täytyy kyllä katsoa videolta, mitä siinä oikein tapahtui. Onkohan Niko toinen Matiasta nuorempi pelaaja, joka on voittanut Matiaksen koskaan? Siis Lassi Lehtolan lisäksi. Koska Koivumäki oli voittanut Hämäläisen 3-0, poolista meni jatkoon eräsuhteiden perusteella ykkösenä Koivumäki ja kakkosena Hämäläinen.

E-poolissa ei nähty yllätyksiä mutta kaksi viisieräistä kuitenkin. John Enriquez johti Rasmus Vesalaista 2-1 mutta hävisi 2-3. Myös Maria Girlea johti häntä 2-1 mutta viides 9-11.

Yllättäjä-Hämäläisen taival katkesi jatkokaaviolla jo 16:n joukossa, kun Rasmus Vesalainen oli parempi 3-0. Kvartoissa oli tapahtua megayllätys, kun Long johti Aleksi Räsästä 2-1 ja 11-10. Räsänen kiskoi kuitenkin voiton viidennessä 12-10. Kahdessa muussa kvartassa yllätys kuitenkin nähtiin. Merkittävämpi yllätyksistä oli se, että Jimi Koivumäki (2119) voitti Maria Girlean (2162) suoraan 3-0. Esa Kanasuo teki pienen yllätyksen, kun hän voitti Rasmus Vesalaisen, jolla oli ratingia 26 pistettä enemmän.

Semifinaaleissa ei paljoa tapahtunut. Finaaliin Räsänen ja Kahlos. Tulosten valossa Räsänen oli selvä voittaja, vaikka ottelu päättyikin 3-2. Kahlos ei johtanut erissä, ja viides oli 11-3.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Juho Kahlos (TIP-70), luokkavoittaja Aleksi Räsänen (PT Espoo), kolmanneksi sijoittuneet Esa Kanasuo (KoKa) ja Jimi Koivumäki (TIP-70).

NK

Naisten kaksinpeliin osallistui ennätysmäärä pelaajia. Peräti 16! Tästä kuuluu iso kiitos Smashille ja Maardulle. Pelaajat jaettiin neljään neljän pelaajan pooliin. Taaskaan ei ollut mahdollisuutta käyttää viiden pooleja. No se olisikin mennyt raskaaksi: 5+5+6. Mutta naisten kaksinpelissä on se hieno twist, että kustakin poolista pääsee jatkokaavioon kolme pelaajaa. Se luo luokkaan ihan toisen ilmapiirin normaaliin ”kaksi jatkoon” -systeemiin verrattuna. Mutta tämä on varattu vain naisten kaksinpeliin. Ei ole mahdollista aikataulullisesti muissa luokissa.

Kovan kamppailun jälkeen kaikki 16 naisten kaksinpelin pelaajaa saatiin samaan kuvaan kesken hektisen kilpailun:

Valitettavasti luokan kunnollinen alku viivästyi tunnilla, kun miesten kaksinpeli kesti käsittämättömät viisi tuntia.

Paljoa ei yllätyksiä nähty pooleissa. B-poolissa Amanda  Hallik (1630) voitti kuitenkin Ildiko Kadarin (1867) 3-2. Viides 11-9. C-poolissa Nitija Thapa (1302) pelasi unelmapeliä ja vei kolmannen jatkopaikan voittamalla Kamilla Kadarin (1390) 3-2. Mutta Thapa on ollut joskus Nepalin naisten rankingilla sijalla 20. D-poolissa Usara Amarasinghe (1315) piti väkisin kolmannen paikkansa nousemalla 3-2-voittoon Elizaveta  Vostsinasta vaikka oli jo 0-2 tappiolla erissä. Valitettavasti A-pooliin tuli kilpailun aikana väärä järjestys, koska poolissa Sanna Pelli oli merkattu voittamaan Julia Bragina, vaikka todellisuudessa Bragina voitti. Se virhe siirtyi sitten jatkokaaviolle.

Emon Das (1433) yllätti Alisa Sinishinin (1526) 3-1 jatkokaaviolla 16:n joukossa. Kvartoissa Hallik voitti Ksenija Braginan (1680) 3-1. Hallik jatkoi hyviä pelejään voittamalla semifinaalissa Marina Sirain 3-1. Sirai pelasi muuten vuonna 2011 Viron joukkueessa junioreiden EM-kilpailuissa. Pinja Eriksson voitti hänet 3-0. Finaalissa Maria Girlea oli tietysti suvereeni ja voitti 3-0. Semifinaalissa hän oli voittanut Jaimielee Enriquezin 3-0.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Amanda Hallik (Maardu LTK ja Star), luokkavoittaja Maria Girlea (PT Jyväskylä), kolmanneksi sijoittuneet Marina Sirai (Maardu LTK) ja Jaimielee Enriquez (TIP-70). Edessä palkintoneito Paola Estrada Noso.

M-2200

Lauantaisessa M-2200-luokassa oli 11 pelaajaa, joten poolit 3+4+4.

A-poolissa tapahtui iso yllätys, kun luokan ykkössijoitettu jäi pooliinsa.  Ensin Axel Visuri (1821) viimein voitti viidennen erän Andrei Räisästä (2100) vastaan. 14-12! Sitten Aleksi Ikola (1847) pyöritteli 3-1-voiton Räisäsestä. B-poolissa Vladyslav Matyko voitti kaikki kolme ottelua, mutta muut pelasivat ristiin. Jokaisella oli keskinäiset erätkin 5-5. Piti laskea pistesuhteet. Niiden perusteella Jaimielee Enriquez (1,10) meni poolikakkosena jatkoon. Poolin ainoa yllätysvoitto oli Mika Kotoluodon (1653) 3-2 voitto Niko Hämäläisestä (1861). C-poolissa kärkikaksikon järjestys vaihtui, kun John Enriquez (1901) voitti Sami Järvisen (1929) 3-0.

Jatkokaavion kvartoissa John Enriquez voitti Axel Visurin megaottelussa 3-2 (11,13,-9,-7,16).  Semifinaaleissa Aleksi Ikola yllätti Sami Järvisen 3-1. Hän jatkoi vahvaa peliään myös finaalissa, jossa hän voitti Vladyslav Matykon (2047) 3-1.

Vasemmalta toiseksi sijoittunut Vladyslav Matyko (HUT), luokkavoittaja Aleksi Ikola (KoKu), kolmanneksi sijoittuneet John Enriquez (TIP-70) ja Sami Järvinen (PT-2000).

M-2100

Myös tässä sunnuntaisessa luokassa oli 11 pelaajaa M-2200:n tapaan, vaikka pelaajat olivat pitkälti erit. Siispä poolit 3+4+4.

Pooleissa tapahtui vain kaksi yllätystä. Philipp Gossmann (1531) voitti Jaimielee Enriquezin (1739) 3-1 ja otti poolin kolmossijan. C-poolissa vaihtui toinen jatkoonmenijä, kun Onni Farin (1838) voitti Vesa Lapin (1934) 3-0.

Jatkokaaviolla ei ihmeitä tapahtunut. Semifinaalissa Sisu Sammalkorpi johti tosin 2-1 ja 8-7 Andrei Räisästä vastaan mutta ei ollut lähellä voittoa siltikään.

Finaalissa kohtasi kaksi kärkisijoitettua. Vladyslav Matyko (2047) voitti Räisäsen  (2100) viidennessä 11-9.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Andrei Räisänen (MBF), luokkavoittaja Vladyslav Matyko (HUT), kolmanneksi sijoittuneet Sisu Sammalkorpi (MBF) ja Patrik Palmgren (KoKa).

M-2000

Lauantain M-2000-luokassa oli perätu 36 pelaajaa. Olihan se iso haaste. Siis yhdeksän neljän pelaajan poolia.

Yllätyksiä tapahtuki pooleissa paljonkin. Käydäänpä ne vaan läpi yksi kerrallaan.

A-poolissa Eeka Vihreälaakso (1578) nousi poolikakkoseksi voittamalla John-Axel Stråhlmanin (1656) viidennessä 15-13. B-poolissa Pate Ikola (1553) nousi poolikakkoseksi voittamalla Levente Kadarin (1660) viidennessä 11-8. C-poolissa nelossijoitettu Tapio Passinen (1481) nousi jopa pooliykköseksi voittamalla Mika Kotoluodon (1653) ja Matteo Hellan (1552) 3-0 ja lopuksi Ildiko Kadarin (1867) 3-2. Vakuuttavaa suoritusta! Kadar piti sentään kakkospaikan. Matteo Hella (1552) nousi kolmoseksi lyömällä Mika Kotoluodon (1653) 3-0. D-poolissa Sisu Sammalkorpi oli  suvereeni kolmella voitolla, mutta muut pelasivat ristiin, kun Mats Hollmerus (1421) yllätti Aaro Mäkelän (1658) 3-2. Mäkelä kuitenkin eräsuhteilla jatkoon poolikakkosena. E-poolissa Petteri Vartiainen (1571) otti toisen jatkopaikan voittamalla Aleksis Vällärin (1710) 3-1. F-poolissa Pentti Eerola (1530) voitti Mia Kellowin (1727) 3-0 ja nappasi toisen jatkopaikan. Eerola oli toisaalta vaikeuksissa Kamilla Kadarin kanssa. Oli erin 1-2 alla ja voitti viidennessä kanttisorryllä 11-9. H-poolissa Mihai Girlea (1733) nousi pooliykköseksi voittamalla myös Axel Visurin (1821) 3-2. Muut pelasivat sitten ristiin, kun Sam Londen (1374) voitti Visurin viidennessä 12-10. Max Koso sai voittonsa Londenista. Keskinäiset erät olivat kaikilla 5-5. Koso meni sitten jatkoon poolikakkosena parhaalla pistesuhteella. Myös I-poolissa pelattiin ristiin. Kolmella parhaalla oli kullakin kaksi voittoa. Jari Käki (1727) voitti Jaimielee Enriquezin (1793) 3-2 ja Noel Metsätie (1502) voitti Käen 3-1. Eräsuhteilla Enriquez ykkösenä ja Käki kakkosena jatkoon.

Oli kyllä aika raskas operaatio selvittää tämän luokan poolien järjestyksiä valtavan hälinän keskellä.

Jatkokaaviolla 32:n joukossa pelattiin kaksi yllätystä. Max Koso voitti Pate Ikolan 3-2 ja Aaro Mäkelä voitti Jaimielee Enriquezin 3-0.

Luokan ykkössijoitettu Vesa Lappi (1934) putosi jo 16:n joukossa, kun Ildiko Kadar oli parempi 3-2. Kadar oli muuten luokan kolmossijoitettuJari Käki pudotti luokan nelossijoitetun Sisu Sammalkorven (1862) 3-2. Tapio Passinen yllätti Mauri Hahtomaan (1731) 3-0. Luokan kakkossijoitettu John Enriquez kävi kovan kamppailun Eeka Vihreälaakson kanssa mutta selvisi pinteestä 15-13-voitolla viidennessä. Vihreälaakso johti viidettä ainakin 10-8, mutta kameran linssillä loikoillut kärpänen ei anna mahdollisuutta tarkempaan tutkimukseen.

Kvartoissa Aleksi Ikola (1847) voitti Ildiko Kadarin (1867) 3-2.  Muuten mentiin ratingin mukaan.

Semifinaalissa Ikola voitti Onni Farinin ja tietysti 3-2. Onneksi aikataulu ei paukkunut! Toisessa semifinaalissa viitossijoitettu Niko Hämäläinen (1861) yllätti kakkossijoitetun John Enriquezin (1901) 3-1

Finaalissa Ikola voitto Hämäläisen 3-1.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Niko Hämäläinen (KuPTS), luokkavoittaja Aleksi Ikola (KoKu), kolmanneksi sijoittuneet John Enriquez (TIP-70) ja Onni Farin (MBF).

M-1950

Lauantai-iltana pelaajia oli kahdeksan tässä luokassa. Siten oli kaksi neljän pelaajan poolia.

A-poolissa tuli yllätys vain sijoilla 3-4. Matteo Hella (1552) voitti Eeka Vihreälaakson (1578) 3-2. Viides tietysti 11-9. B-poolissa kahden kärkipelaajan järjestys vaihtui, kun Mihai Girlea (1733) voitti Jaimielee Enriquezin (1793) 3-2. Ja viides tietysti 11-9.

Jatkokaavion semifinaaleissa ei yllätyksiä nähty.  Finaalissa sellainen kuitenkin nähtiin, kun Girlea voitti Aleksi Ikolan (1847) 3-0.

Vasemmalta toiseksi tullut Aleksi Ikola (KoKu), luokkavoittaja Mihai Girlea (PT Jyväskylä) ja kolmanneksi sijoittunut Aleksis Välläri (PT Espoo).

Toinen kolmanneksi sijoittunut Jaimielee Enriquez (TIP-70) sai palkintonsa vasta sunnuntaina.

M-1800

Tässä sunnuntaiaamun luokassa oli 30 pelaajaa. Siten kahdeksan poolia, joista kahdessa oli vain kolme pelaajaa.

Pooleissa nähtiin muutama yllätys. E-lohkossa Gabriel Anton (1368) voitti Niko Lehtosaaren (1515) viidennessä 13-11 ja sijoittui kolmanneksi. F-poolissa John-Axel Stråhlman (1656) voitti kärkiottelussa Kimmo Gerdtin (1699) 3-2. Gerdtin johtaessa erin 2-1 tasoittava erävoitto 15-13 maistui varmaan makealta. G-poolissa Aleksandr Jevstafiadi  (1421) otti kolme viisieräistä voittoa. Pertti Kainulainen (1660) kaatui viidennessä 11-9, Sanna Pelli (1476) 11-8 ja Rocka Merilahti (1667) jo 11-3. Merilahti toisena jatkoon.

Jatkokaavio alkoi yllätyksellä, kun Merilahti pudotti 16:n joukossa ykkössijoitetun Jaimielee Enriquezin (1793) 3-1. Mergim Kelmendi (1666) voitti Kimmo Gerdtin 3-1. Amanda Hallik (1630) voitti Aleksis Vällärin (1710) 3-1.

Kelmendi otti kvartoissa minimaalisen yllätyksen, kun pisteen verran korkeammalle rankattu Merilahti kaatui 3-1. Marina Sirai (1700) pudotti Jose Ramosin (1706) 3-0, mutta Sirain rating oli vain arvio.  Hallik voitti Subhrasankha Deyn (1665) 3-0.

Semifinaaleissa  Kelmendi yllätti Sirain 3-2, mutta se teki tiukkkaa, koska Sirai johti erin 2-1. Luokan kakkossijoitettu Hoang Nhat Nguyen Hai pääsi helpommalla, kun Hallik kaatui 3-0. Hai jatkoi vahvaa työtä myös finaalissa, jossa hän voitti Kelmendin 3-0. Hai ei menettänyt yhtään erää seitsemässä ottelussaan. Varmaan jättää pian M-1800-luokan taakseen!

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Mergim Kelmendi (TuPy), luokkavoittaja Hoang Nhat Nguyen Hai (Smash), kolmanneksi sijoittuneet Marina Sirai (Maardu LTK, Viro) ja Amanda Hallik (Maardu LTK, Viro mutta myös Star).

Jatkuu…

Starin kisoista on tarjolla live-striimi perinteisten jälkeen päin julkaistavien tallenteiden lisäksi.

Kiitos, Sami!

Tässä sunnuntain striimi. Miesten ja naisten kaksinpeliä ainakin aluksi.

Lauantain striimi:

Olen sitä mieltä, että SPTL:n toisena keskeisenä tehtävänä kotimaisen lajiharrastuksen lisäämisen ohella on toimia lajimme huippu-urheiluliittona. Huippu-urheilulla en tarkoita tässä sitä, että pitää olla maailman kahdeksan parhaan joukossa vaan sitä, että pystyy voittamaan omaa ryhmäänsä vastaavia muiden maiden TOP-2 pelaajia. Eli pystyy pelaamaan erittäin vaativalla kansainvälisellä tasolla. Se taso on mahdotonta saavuttaa perinteisellä seuravalmennuksella. Siis kolme kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan ja tyypillisesti ilman osaavaa ja asialle omistautunutta valmentajaa. Mahdotonta! On siis aivan eri asia tavoitella edellä mainittua ”voittaa muiden maiden TOP-2-pelaajia” kuin tavoitella esimerkiksi juniori-SM:n mitaleita tai pelata Suomen mestaruussarjaa. Ne ovat kaksi aivan eri maailmaa.

Tätä kirjoittaessani meillä on tasan kahdeksan sellaista pelaajaa. Heidät on lueteltu seuraavassa ryhmiteltynä iän perusteella. Ei ole rankingjärjestys.

1. Benedek Olah ja Marina Donner
2. Alex Naumi
3. Aleksi Räsänen ja Maria Girlea
4. Lassi Lehtola
5. Jimi Koivumäki
6. Kamilla Kadar

Tämä on erittäin hyvä ryhmä. Vastaavaa ei ole ehkä koskaan ollut samaan aikaan.

Ne SPTL:n luottamusihmiset, jotka eivät tunne ryhmän nuorimpia jäseniä, tässä he ovat teille! Siis 13-vuotias Jimi Koivumäki ja 9-vuotias Kamilla Kadar kuvattuna Strasbourgissa Euro Mini Champsin aikaan tätä juttua varten (tilasin kuvan kertomatta, mihin se tulee – kiitos Maaret!):

Jimi ja Kamilla on muuten kovatasoinen ja osaavassa valmennuksessa kovaa harjoitteleva kaksikko! Kummankin tavoitteiden on oltava jatkossa kansainvälisissä peleissä, koska Suomessa ei ole kilpailua omassa kategoriassa.

Muita saman tason pelaajia ei tällä hetkellä ole niiden joukossa, joilla on Suomen kansalaisuus. Esimerkiksi Iaroslav Bril voisi tietysti kuulua aikanaan tähän joukkoon, jos päättää edustaa Suomea. En tiedä, mikä on tilanne tämän suhteen. Hoang Nhat Nguyen Long myös ilman muuta, jos perhe jää Suomeen. Mutta juuri nyt he eivät kuulu tähän keskusteluun. Kaikkien muiden pelaajien pitää tehdä vielä työtä kuuluakseen listalle. Ehdokasjäseniä en tässä luettele, vaikka tottahan minulla on muutama nimi mielessä.

Jotta SPTL voisi toimia lajin huippu-urheiluliittona, asettaisin vaatimuksen, että jokainen hallituksen jäsen ja varajäsen osaa nimetä nuo kahdeksan pelaajaa ja tietää, keitä he ovat ja miten pelaavat.  Pitää tunnistaa valokuvasta. Toivomuksena olisi jopa se, että olisi nähnyt heidän pelaavan omien silmien edessä. Se ei ikävä kyllä riitä mihinkään vuonna 2024, että osaa nimetä 70-80-lukujen parhaat pelaajat. Se on ns. ”valistunut parturi” -tasoa.

Miten SPTL:n sitten voisi toimia tukeakseen tämän kahdeksikon nuoria pelaajia? Liiton taloudellinen tilanne on mikä on, mutta kyllähän sitä toivoisi, että liitto käyttäisi muun valmennustoiminnan ohella rahoja tämän ryhmän kansainvälisen toiminnan taloudelliseen tukemiseen. Voimavarat ovat pienet mutta kuitenkin priorisoimalla voitaisiin ehkä auttaa kansainvälisten leirien ja kilpailujen kustannuksissa. On vaan todella kallista osallistua Suomesta käsin Keski-Euroopassa järjestettäviin kilpailuihin ja leireille. Pienikin apu on suureksi hyödyksi.

Nuorimpien osalta kaivattaisiin liitolta aktiivista otetta myös tiedottamisessa leireistä ja kilpailuista. Tuoreena esimerkkinä Euro Mini Champs, jossa liitto ei toiminut aktiivisena osapuolena eli ei valinnut ja kutsunut pelaajia vaan toimi vain pelaajien ilmoittajana. Liiton pitäisi aktiivisesti ”työntää” pelaajia leireille ja kilpailuihin. Ei ainakaan saisi estää menemästä. Kuten toisaalla aiemmin kerroin, on tosin turkasen vaikeaa löytää ihmisiä sellaiseen ”Kansainväliselle tasolle tähtäävien juniorien tuki” -valiokuntaan, jonka vastuulla olisi tämäkin asia.  Samaan aikaan liiton palkallisten ihmisten voimavarat ovat rajalliset.

Ei minulla tässä sen kummempaa. Haluan vain tuoda asian pöytätennisihmisten keskusteluihin ja tietoisuuteen. Tuon kahdeksikon eri jäsenten tarpeet ovat hurjasti erilaiset tietysti, mutta on se vaan aika kova ryhmä. Hieno dream team kahdeksikko! Toivottavasti saadaan siihen lisää jäseniä jatkossa. Kahdeksikko määrittelee sen tason, mille pitää pyrkiä, että voittaisi kansainvälisiä pelejä.

Tässä lopuksi tällainen video niille, jotka eivät ole Facebookissa. Suomen kaikkien aikojen parhaan 9-vuotiaan eli Kamillan parhaat hetket Italian 11-vuotiaiden tyttöjen mestaria vastaan. Ottelu päättyi katkeraan tappioon, mutta tällaista on se ”TOP-2” -peli,  josta puhuin. Kamilla voi olla jopa Euroopan paras 2015-tyttö juuri nyt. Joka tapauksessa ainakin ihan kärjessä. Samaan aikaan Jimi voitti Italian 13-vuotiaiden poikien hopeamitalistin 3-1.

Kamilla Eurominichampsissa. Lähde: LGETT.

Tämä on iso kertomus, jonka haluan nyt kertoa.

”Kamilla Eurominichampsiin” -projektin perustaminen

Nyt minulla on ilo ja ylpeys kertoa se asia, minkä moni on varmaan arvannutkin. Eli ”Star gives back” –rahasäiliö on tukenut Kamillaa.  Hän oli ihan ensimmäisiä tuen saajia ollen ”projekti” numero 2.  Projektejahan on nyt 11. Jotkut isoja, jotkut ihan pieniä mutta kuitenkin. Kamilla-projekti on kuitenkin tärkein.

Kamillan lahjat eli erityisesti aggressiivinen peliasenne ”aina täysillä” ja nopea, vahva käsi olivat olleet selvillä jo pitkään. Mutta hänen palattuaan 8-vuotiaana kesälomalta 2023 tajuntaani iski se karu totuus, että Kamillassa menee valtava potentiaali hukkaan, jos hän jatkaa vapaamuotoista pelaamista ilman osaavaa valmentajaa. Oman seuran ja piirin yhteistreenit eivät johtaisi mihinkään.  Eikä vapaa bollaaminen. Tuloksena olisi vain ns. suomalaiskansallinen – vaikka todella hyväkin – pelaaja, joka ei pärjäisi kansainvälisesti.

Kauden alussa Kamillan rating oli 867 mutta rating oli noussut lokakuussa jo 1005:een. Silmäni avautuivat kuitenkin lokakuussa, kun näin Kamillan pelaavan Tanelin kanssa, kun tämä oli tuuraamassa piirin harjoitusten vetäjänä. Kamilla seisoi paikallaan ja lämi korvan korkeudelta kämmenläiskäisytappoja.  Sillä tavalla olisi tullut jatkossakin voittoja matalissa ratingluokissa, mutta raja olisi tullut pian vastaan. Väärällä tekniikalla ja ilman jalkatyötä tehokas treenaaminen ei olisi ollut mahdollista. Mitä pidempään tämä olisi jatkunut, sen vaikeampaa tekniikkaa olisi ollut korjata myöhemmin. Aikansa Kamilla olisi menestynyt sillä, että hän saa kilpailupeleissä usein hienon flow-tilan päälle, jossa hän ylittää treeneissä osoittamansa tason kirkkaasti. Sekin on yksi Kamillan lahjakkuuden osasista ja tärkeä sellainen.

Niinpä päätin, että asialle pitää tehdä jotakin. Jo samana keskiviikkona 25.10., kun edellä mainitut Tanelin vetämät piirin harjoitukset olivat,  puhuin ensin Leventen kanssa ja sitten keskusteluun tuli myös Ildiko, kun hän peleiltään  ehti.  Kerroin asiasta ja siitä,  että Kamilla tarvitsee valmentajan. Kerroin myös, että voin auttaa asiassa Starin kautta, koska valmentajan pitää tehdä sitä työkseen, joten valmentaminen maksaa. Ehdotin, että pyydetään Mika Räsästä Kamillan valmentajaksi. Mattias mahdoton, koska piti toimia suomen kielellä!

Niinpä jo torstaina 26.10. lähetin Mikalle tämän viestin:

’

Mika vastasi pian, että on valmis, jos se vaan on mahdollista aikataulujen osalta. Ei siis esimerkiksi samaan aikaan PT Espoon treenien kanssa tietenkään. Hienoa! Tiimi alkoi olla kasassa.

Seuraavaksi piti saada tiimiin lisäapua, joka tarkoitti Maria Girleaa. Lähetin hänelle seuraavana päivänä tämän viestin:

Maria vastasi pian olevansa ilman muuta valmis olemaan tiimissä mukana vaikka ilman korvausta. Mutta totta kai työstä pitää korvaus antaa! Ainoana rajoituksena tietysti ne päivät kun hän on esimerkiksi Ruotsissa pelaamassa.

Näin tiimi oli kasassa:

Arto (koordinaattori, rahoituksessa auttaminen), Mika (päävalmentaja), Maria (apuvalmentaja ja kova sparrari), Ildiko, Levente ja KAMILLA!

Erinomainen tiimi!

Projektille annoin nimeksi ”Kamilla Eurominichampsiin”. Siitä oli kysymys. Kamillan peli oli saatava siihen kuntoon, että hän on valmis pelaamaan siellä jo elokuussa 2024 vaikka olisikin kaksi vuotta ali-ikäinen.

Normaali viikko-ohjelma oli se , että Mika veti Kamillalle kahdet harjoitukset ja Maria yhdet. Lisäksi Kamilla osallistui piirin harjoituksiin keskiviikkoisin ja alussa oli myös Mattias Bergkvistin opissa maanantaisin puolen tunnin verran kai.

Ensimmäiset Mikan vetämät treenit olivat 8.11. ja siitä se sitten alkoi!

Alussa oli kaikenlaisia vaikeuksia, mutta niiden selvittäminen kuului projektiin. Onneksi viestintä toimii WhatsAppissa, joten kaikki vaiheet ovat mukavasti tallessa. Siellä on erittäin paljon keskustelua! Minulla on myös oma piilotettu YouTube –soittolista, josta löytyy kokonaisia videoita Kamillan harjoituksista ja Ruotsin kilpailuista (kts. myöhemmin).

Koska pienten vaikeuksien jälkeen kaikki oli erinomaisessa mallissa, lähetin Ildille 21.1. alla olevan viestin. Vähän yli kaksi kuukautta (miinus joulutauko) oli harjoiteltu , ja muutosta oli tapahtunut. Tuohon aikaan sattui vaan kaikenlaista, ja harjoituksia oli ollut liian vähän. Vain jotain pelaajaa yksilötasolla valmentanut henkilö voi ymmärtää, mistä tässä oli kyse. Muutosten tekeminen suhteellisen nopeasti ei ole helppoa!

Mikalle kirjoitin näin 25.2., kun ensimmäisistä harjoitusten alkamisesta oli kulunut jo 3,5 kuukautta:

Tämä sitten viimeinen esimerkki eli viestini Ildille 13.3., kun projekti oli kestänyt neljä kuukautta. Eurominichampsin ja Strasbourgin –vibat olivat jo näkyvissä!

Ilmoittautuminen Eurominichampsiin

Kamilla saatiin Eurominichampsiin, koska kysyin 31.5. Tanelilta ilmoittautumisesta. Kun Ildi varmisti Tanelille sen, että ovat lähdössä, Taneli hoiti Kamillan ilmoittamisen mukaan. Eurominichamps on kilpailu, jonne otetaan vain kunkin maan liiton ilmoittamat pelaajat.

Kilpailumatka Ruotsiin

Sami Koivumäki lähetti 23.4. viestin ja kertoi Hammarbyn kilpailuista Ruotsissa touko-kesäkuun vaihteessa. Voisiko Kamilla lähteä sinne, kun Jimi ja Joel olivat menossa? Ilman muuta asia otettiin mielenkiinnolla käsittelyyn tiimissä.

Lopullisen päätöksen tekeminen siirtyi, vaikka ilmoittautumiset kilpailuun olikin tehty heti. Tarkastusmatka Mikan vetämiin harjoituksiin 24.5. ratkaisi kaiken. Eikun Ruotsiin eli Kamilla on hyvässä vedossa. Niinpä perhe lähti sinne projektin avustamana ja viimeiset matkavaraukset tehtiin 27.5.

Kilpailuissa ei ollut muita tyttöjä ja pojissa hän joutui pelaamaan omaa ikäluokkaansa ylemmissä (2013, 2014) luokissa ja miehiä vastaan plus kolme ottelua perhenelinpelissä. Tämä oli Kamillan ensimmäinen ulkomaan kilpailu ja muutenkin ensimmäinen kilpailu, jossa hän pelaa lähinnä junioreita vastaan. Junioreita vastaan pelit taisivat mennä 8-7, mutta Kamilla olisi voinut voittaa jokaisen pelin kilpailuissa, myös miehiä vastaan, mutta kämmenlyönnin käyttö jäi liian vähälle. Joka tapauksessa mahdottoman arvokasta kokemusta Strasbourgia varten.  Matkustaminen toiseen maahan ja pelaaminen suhtkoht ikäisiään ja kokoisiaan vastaan. Kullanarvoista!  Lämpimät kiitokset vielä tässäkin, Sami ja Maaret!

Viimeinen vahvistus – Kamilla on valmis!

Viimeinen vahvistus sille, että Kamilla on valmis Eurominichampsiin, tuli treeneistä Mikan kanssa 20.8. eli kaksi päivää ennen lähtöä Strasbourgiin.

Vaikka koko 1,5 tunnin aika ei sentään mennyt täysin auvoisesti, olin erittäin tyytyväinen tähän 11,5 minuutin pätkään, jonka laitan historiaa varten tännekin:

Kamilla oli  valmis!

Euro Mini Champs 2024

Viimein koitti aika matkustaa Strasbourgiin torstaina 22.8. Kilpailuja pelattiin perjantaista sunnuntaihin.

Tässä lyhyt kertomus tapahtumista. Pelaajathan jaetaan ensin luokasta riippuen 3-4 pelaajan ensimmäisen vaiheen eli Stage 1:n pooleihin. Kaksi parasta menee jatkoon toisen vaiheen eli Stage 2:n pooleihin. Jälleen kaksi parasta menee kolmannen  vaiheen eli Stage 3:n pooleihin. Niistä kaksi parasta pääsi 2013-tyttöjen tapauksessa pääkaaviolle eli 32 parhaan joukkoon, missä kaikki sijat ratkaistaan. Kun ei ole kahden parhaan joukossa, tippuu consolationiin, jossa jokaisella on mahdollisuus olla koko kilpailun 33. 2011-luokissa oli vielä Stage 4.

Stage 1-vaiheessa pelattiin kolmen pelaajan pooleissa. Kamilla voitti kovassa ottelussa ranskalaisen 2015-tytön 3-1. Googlettamalla voi päätellä,  että hän on ihan Ranskan parhaita 2015-tyttöjä. Toisessa ottelussa Kamilla hävisi kovalle tsekki-tytölle 1-3. Kamilla johti vielä 6-3 erätilanteessa 1-1 ja johti neljättäkin 3-2.  Tsekkityttö on kai Tsekin 2013-tyttöjen toinen  ja meni lopulta pääkaaviolle ja siellä sijalle 23. On ETTU:n U11-tyttöjen 11. Kamilla pääsi siis poolikakkosena Stage 2:een.

Myös Stage 2-vaiheessa pelattiin kolmen pelaajan pooleissa. Kamilla kohtasi ensin ”Sveitsin Kamillan” eli 8-vuotiaan (2016) erittäin taitavan vasenkätisen Elina Wu:n, jonka rystyn näppyläkumi aiheutti hankaluuksia Kamillan avauksissa. Kamilla voitti hienon taistelun 3-1. Kun poolin kolmas pelaaja oli helpompi  – mutta vaarallinen – Kamilla  meni 3-1-voitolla pooliykkösenä Stage 3:een. Wu voitti muuten Stage 3:ssa saksalaisen tytön, joka meni pääkaaviolla sijalle 19. Joutui kuitenkin consolationiin, jossa oli hienosti 6. eli koko kilpailun 38.

Stage 3:ssa Kamillalla oli todella huono arpaonni. Kun 24 Stage 2-poolien poolivoittajaa arvottiin Stage 3:n 16 pooliin, välttämättä kahdeksassa poolissa oli kaksi poolivoittajaa. Kamillan pooliin tuli kaikista kovin noista kahdeksasta eli Turkin Aybige Feride Üstündağm joka sijoittui kilpailun neljänneksi häviten pronssiottelun viidennessä 10-12.  Arpaa vaikeutti se, että kolmas pelaaja oli myös kova eli sijan 29 ottanut Ukrainan Diana Didukh, joka on ETTU:n U11-tyttöjen rankingilla peräti sijalla 3! Siten 16 poolista Kamilla sai toiseksi pahimman poolin pääkaavioon menoa ajatellen. Yksi pelaajahan piti voittaa.  Mutta Eurominichamps on aina myös arpapeliä erityisesti ellei ole hyvää ETTU:n rankingsijoitusta tukena. Ensimmäisessä ottelussa Kamilla hävisi Didukhille 1-3. Toisessa erässä Kamilla johti 8-4, mutta erä meni jatkopalloille, ja siellä Didukh vei erän. Didukh oli parempi mutta oli voitettavissa. Toisessa ottelussa Kamilla hävisi edellä mainitulle Turkin huipputytölle tiukan ottelun 0-3. Kolmatta erää Kamilla johti 9-6. Näin Kamilla joutui jatkamaan pelejä consolationissa tämän todella pahan poolin jälkeen.

Consolationissa Kamilla joutui 32 pelaajan kaavioon, jossa yhdellä voitolla pääsi 16 joukkoon, jossa sitten saisi pelata neljä peliä, kun kaikki sijat pelattiin auki. Hävinneet jakaisivat sijat 49-64 eli pelit päättyisivät siihen. No totta kai Kamillan ensimmäinen vastus oli Italian Serena Rossati, joka on Italian ylivoimainen U11-tyttöjen mestari parin kuukauden takaa. Mutta Kamillapa pelasi kerrassaan upeasti ja oli murskata Rossatin. Unelmapelillä 2-0 ja kolmannen erän 4-1-johto! Sitten Italian valmentaja keksi jotkut ikävät myrkyt ja Rossati voitti viidennessä 11-9. Kamillan viimeinen kämmentappo hänen mielipaikastaan epäonnistui. Todella katkera tappio. Jäi neljä mukavaa lisäpeliä saamatta ja Kamillan sijoitus – jaettu 49-64 – oli aivan liian alhainen Kamillan taitoihin nähden. Mutta ensi vuonna sitten uudelleen!

Mitä opimme?

Kamilla sai ensimmäistä kertaa mahdollisuuden pelata sellaisia suurin piirtein ikäisiään tyttöjä vastaan, jotka ovat vahvoja pelaajia.  Hänen pelinsä oli kiitettävän aggressiivista. Ratkaisupalloillakin hurja kämmenavaus. Vähän paremmalla arpaonnella olisi sijoitus voinut olla paljon parempi. Tästä on hyvä jatkaa. Nyt hän tietää, mistä pöytätenniksessä on kysymys. Pelaaminen Suomen kilpailuissa on hyödyllistä, vaikka vastustajat ovatkin ns. ”vanhoja miehiä” (sama ilmaisu joka maassa), joilla on omaperäinen pelityyli. Usein myös väärät syötöt. Mutta se varsinainen oppi tulee peleistä ulkomaalaisia saman ikäisiä tyttöjä vastaan, koska niissä pelirytmi ja vastustajan taitavuus on ihan eri tasolla ja erilainen. Siispä on päästävä kansainvälisiin kilpailuihin ja leireille mahdollisimman paljon!

Kamilla pelaa varmaan jatkossa Suomen kilpailuissa paljon yliluokissa ja naisten kaksinpelissä ratingista välittämättä, koska hänen pitää päästä pelaaman hyökkäyspelaajia vastaan. Alakierretuuppaajat, kaukaa nostelevat ja välillä kovan rysty- tai kämmentapon lämäävät eivät opeta riittävästi. Yksikään tyttö kun ei pelaa niin. Tämä ei ole missään tapauksessa mitään negatiivista pelaajia kohtaan mutta asian on vaan näin! Älkää pahastuko!

Kaikki vaan mukaan Eurominichampsiin, jos taito riittää!

Eurominichamps ei ole todellakaan mikään pingiskoululaisten turnaus vaan EM-tason kilpailu, vaikka toki siellä on aina mukana muutamia ”turistejakin”. Mutta tänäkin vuonna siellä olisi aivan hyvin voinut olla Max Takkavuori, Joel Koivumäki, Lu Jiali ja Jaimielee Enriquez. Esim. Virosta ja Latviasta sinne mennään rohkeasti isolla porukalla. Ei tarvitse olla niin hyvä, että menee semifinaaleihin! Eurominichamps on vaan niin mahtava kokemus ja motivaation antaja kaikille eli pelaajien lisäksi vanhemmille ja muille taustajoukoille, että ei sitä edes pysty kertomaan niille, jotka eivät ole siellä olleet. Mukaan vaan!

SPTL tarvitsee vastuuhenkilön, jonka vastuulla on myös Eurominichamps

Tämä ei ole kritiikkiä ketään kohtaan! SPTL tarvitsee kuitenkin henkilön, joka suunnittelee muutaman kärkijuniorin ulkomaisia kilpailuja ja ehkä leirejäkin. Kukaan ei tee sitä vapaaehtoistyönä, joten se voisi kuulua Tanelin työlistalle (jos siihen vielä mahtuu). Minun on hirveän vaikea keksiä, kuka voisi olla sellainen pitkäjänteinen luottamushenkilö! Kuten moneen  kertaan on sanottu, menetimme 30 sukupolvea seurojen toimihenkilöitä kuolleina vuosina. Nyt se näkyy tällaisessakin. Tarvitsisimme Kärkijunioreiden tukivaliokunnan.

Olihan se ihmeellisen kuuloista, että kisassa löytynyt Kamillan serbialainen ystävä (puhuu unkaria ja näkyy Kamilla-videolla) kertoi, että hänet ”valittiin” Eurominichampsiin ja hän oli siitä erittäin ylpeä. Pelasi ihan saman sijoituksen kuin Kamilla. Putosi Stage 3:ssa ja hävisi ensimmäisen consolation-pelinsä. Näin sen pitäisi toimia meilläkin. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa se ei toimi näin. Kukaan ei siis täällä ”valitse”.

Loppusanat

Tärkeintä on päästä tästä hyvin tyypillisestä suomalaisesta lannistavasta ilmapiiristä eroon:

Ensin pelaaja on liian nuori  menemään ja vähän vanhempana hän on liian huono menemään, kun ei taida voittaa mitalia.

Missään muussa Euroopan maassa ei tuollaista ilmapiiriä ole.

Kamilla-video

Tässä lopuksi luvattu projektin yhteenvetovideo! Kuvissa olevien  tekstien suomennokset lopussa. Teksteissä on virhe eli sanotaan, että treenit alkoivat joulukuussa kun ne alkoivat marraskuussa.  Kirjoitin kuvatekstejä väsyneenä hallia lähellä olevassa kanta-Mäkkärissä, kun kello läheni jo puolta yötä. En jaksanut tarkistaa mitään vaan otin ulkomuistista.

Kuvien tekstit:

Kamilla on syntynyt huhtikuussa 2015. Hän oli aika hyvä 7-vuotiaana, mutta hän ei harjoitellut kunnolla. Hänellä ei ollut valmentajaa.

Mutta Kamillan käsi on erittäin nopea ja vahva!

Joulukuussa 2023 Kamilla sai valmentajan, joka alkoi opettaa hänelle, miten harjoitella, oikeaa tekniikkaa, liikkumista ja keskittymistä.

Tavoitteena oli ”Kamilla Eurominichampsiin 2024”! Monet olivat sitä mieltä, että Kamillan pelitaso ja tekniikka eivät olleet tarpeeksi hyviä.

Kaksi viikkoa ennen Eurominichampseja, kahdeksan kuukauden kunnon harjoittelun jälkeen, oli 100 % varmaa, että Kamilla on valmis!

Kamilla ei ollut koskaan pelannut vahvoja tyttöjä vastaan, jotka eivät olleet häntä 4-8 vuotta vanhempia. Eurominichamps oli ensimmäinen kerta!

Kamilla ylitti kaikki odotukset, mutta hänellä oli huonoa tuuria. Stage 2 -poolin voittajana hän sai toisen poolivoittajan Stage 3 -pooliinsa.

Tämä vahva turkkilaistyttö oli pääkaaviolla neljäs. Kamilla pelasi hyvin myös häntä vastaan, mutta ei päässyt pääkaaviolle.

Ennen lohdutussarjaa Kamilla hävisi kolme ottelua pelaajille, joiden loppusijoitukset olivat: 4, 23, 29. Hänellä oli mahdollisuuksia jokaisessa ottelussa.

Lohdutussarjassa Kamillalla oli jälleen huonoa tuuria, sillä ensimmäinen vastustaja oli Italian U11-mestari. Kamilla johti kuitenkin 2-0 ja 4-1! Kamilla johti myös 2-2 ja 5-4 mutta hävisi, ja italialainen tyttö voitti lohdutussarjan ollen siis koko kilpailun 33.

Ei tällä kertaa, mutta Kamillalla on vielä kaksi vuotta jäljellä alemmassa luokassa. Olemme niin ylpeitä sinusta, Kamilla! Kiitos! Kiitos kuvista, Ildi!

Otsikon kysymystä tuli pohdituksi varsin paljon Malmön JEM-kisoja kotoa käsin seuratessani. Toki olen näitä asioita aina pohtinut myös silloin, kun olen ollut seuraamassa kisoja paikan päällä.

Lyhyt katsaus suomalaisten peleistä Malmössä

Suomella oli pieni mutta aika vahva joukkue matkassa.  U19-poikien joukkuekilpailussa tuli kuitenkin selväksi, että taso ei vaan riitä 16 parhaan joukkoon, vaikka Aleksi olikin hienossa vireessä. Onneksi vältyttiin ensimmäisen ottelun katastrofilta Viro-ottelussa.
Mahdollisuuksia olisi ollut U19-poikien nelinpelissä. Hyvin Aleksi ja Sam taistelivat 16 parhaan joukossa paria Samuel Arpas/Balazs Lei vastaan. Eka erä kotiin ja kovaa vääntöä muissakin erissä. Tosin jossittelemaan ei päässyt. Arpas/Lei-pari meni kuitenkin semifinaaliin, jossa vielä johti ranskalaista paria vastaan erin 2-0 ja hävisi kolmannen 14-16 ja viidennen 9-11.

Maria pelasi U19-tyttöjen kaksinpelissä ainakin tuloksellisesti hyvin. Vain yksi otteluhan oli striimipöydällä eli se viimeinen. Kiitos Ruotsi! Espanjan ykkönen Silvia Coll oli täysin voitettavissa. Olisihan paikka 16:n joukossa ollut vaan makeaa. Coll hävisi seuraavan ottelun Italian Miriam Carnovalelle 3-4. Siis suurinpiirtein Collin tasoinen pelaaja olisi Marialla ollut vastassa myös 16:n joukossa. Carnovale hävisi puolestaan kvartassa Portugalin Mariana Santa Comballe 3-4 johdettuaan erin 2-1. Edelleenkin saman tasoinen pelaaja! Semifinaalissa Santa Comba sitten hävisi 0-4. Näin laskien mitalikaan ei olisi ollut mahdoton! Olisi toki vaatinut hurjan onnistunutta peliä uudelleen ja uudelleen. Jossittelua tietysti mutta totuutta siinä kuitenkin jonkin verran. Siitä on tainnut kulua jo 40 vuotta, kun viimeksi on päästy tytöissä edes jossittelemaan tällä tavalla!

Mutta miksi olemme vain jossittelemassa? Vuodesta toiseen.

Tietysti vastaus piilee valmentajien määrässä, valmentajien laadussa, pelaajamateriaalin määrässä ja pelaajamateriaalin urheilullisuudessa jos raha, treenipaikka ja vanhempien tuki unohdetaan. Sekä tietysti myös suomalaisen pöytätenniskulttuurin ohuudessa. On turkasen vähän alle 30-vuotiaita aktiivisia pelaajia, jotka osaavat ihan oikeasti pelata. Tai alle 40-vuotiaitakaan.

On myös vähän sellaisia aktiivisia valmentajia, jotka tietävät kuinka paljon, mitä ja kuinka kovaa pitää juniorin harjoitella, jotta hän voisi tavoitella JEM-joukkueessa pääsyä 16 parhaan joukkoon. Siihen sitten vielä lisää, jotta hän voisi elätellä toivoa pääsystä kaksinpelissäkin 16 parhaan joukkoon. Tätä tietoa voi saada vain valmentamalla henkilökohtaisesti pelaajaa, joka on valmis tarvittavaan työhön. Valmentajan on myös mielellään vierailtava kansainvälisissä kilpailuissa katsomassa, miten saman ikäiset kansainvälisen tason pelaajat pelaavat. Mitä pitää siis oman pelaajan osata? Myös se, mitä pitää osata, että saa vastustajan lyömän pallon palautettua pöytään! 10 päivän viettäminen JEM-turnausta katsomassa aamusta iltaan on tässä mielessä todellinen tiedon korkeakoulu. Sinne ei saa mennä shoppailemaan ja nähtävyyksiä katsomaan. Totta kai myös kansainvälisille leireille osallistuminen on opettavaista. Tarkoitan siis sitä, että JOS valmentaa henkilökohtaisesti jotain junioria, JEM-vierailu (tai Euro Mini Champs -vierailu) tarjoaa hurjasti oppia ja ideoita. No varmaan myös jokin WTT-junioriturnaus tarjoaa paljon tietoa tiiviinä pakkauksena. Huomatkaa, että en tarkoittanut sitä, että siellä istuminen pätevöittää valmentajaksi!

Mutta entä sitten, kun meillä on juniori, jonka kotimainen valmennus on kaikin puolin kunnossa? Seuraava ongelma on vastaavien juniorien tavaton vähyys. Yleensä on saanut olla onnellinen, jos on samaan aikaan edes yksi toinen saman ikäinen ja yhtä tavoitteellinen juniori muiden ollessa ns. kansallisia pelaajia niin tavoitteiltaan kuin harjoittelultaan. Hyvä esimerkki on ollut jo vuosikaudet parivaljakko Aleksi Räsänen ja Sam Khosravi. He eivät ole enää vuosikausiin oppineet juuri mitään keskinäisistä peleistään. Toisen peli osataan unissakin. Pitäisi olla edes 10 kovaa pelaajaa kussakin ikäluokassa, jotta kotimainen kova kilpailu kirittäisi jokaista ylemmäksi. Alle 14-vuotiaana on myös huipputärkeää pelata ikäisiään ja kokoisiaan vastaan. Suurempi ja fyysisempi vanhempi  pelaaja pystyy palauttamaan palloja ulottuvuudellaan sillä tavalla, että saman kokoiset eivät siihen pysty. Silloin ei pysty oppimaan luonnollista tapaa voittaa pisteitä. Toisaalta suurikokoisempi lyö niin kovia lyöntejä, että ikätoverit eivät lyö. Silloin ei opi palauttamaan sellaisia lyöntejä, joita tulee kansainvälisissä kilpailuissa. Eikä pääse yrittämään omaa hyökkäystä oikealla tavalla.

Koska Suomessa ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa samassa ikäluokassa (kahden vuoden tarkkuudella kumpaankin suuntaan) olisi leveä kansainvälinen taso, niiden muutamien kansainvälisen tason juniorien on osallistuttava mahdollisimman paljon kansainvälisiin kilpailuihin ja ulkomaisille leireille. Ei ole muuta mahdollisuutta, jos asuu kuitenkin Suomessa. Erityisesti Keski-Eurooopassa tämä on arkipäivää. Koko eurooppalainen laaja kärki pelaa toisiin vastaan pienestä pitäen säännöllisesti ja tuntee toisensa. Ei sellaisia pelaajia vastaan voi pärjätä pelaamalla Suomen kilpailuissa 50+ -vuotiaita vastaan. Tekniikka, pelityyli ja tempo ovat ihan erilaisia. Syötöistä puhumattakaan.

Tytöille tämä on erityisen tärkeää, koska täällä tytöt joutuvat ottamaan koko ajan vastaan miehisen kovia lyöntejä. Kansainvälisen kärjen tytötkin lyövät toki kovaa mutta eivät samalla tavalla kuin Suomen miesten kärki.

Ulkomaille meneminen on tietysti ajan ja rahan haaskaamista, ellei satsaus ole Suomessa 100-prosenttista niin harjoituksissa kuin kilpailutoiminnassa. Ei sieltä ulkomailta saa kotiin tuomiseksi mitään, jos ne asiat eivät ole kunnossa. Erityisesti asenne ei sillä parane. Kaikki muiden maiden kansainvälisen tason juniorit tekevät kovaa työtä päivästä päivään. Tsillaamisella ei pitkälle pääse.

Tosiaan suomalaisten on tavattoman vaikea voittaa sellaisten maiden pelaajia, joissa kussakin ikäluokassa on laaja taso. Niiden maiden pelaajien rutiini on vaan niin kova, vaikka he eivät sinänsä olisi juuri parempia kuin suomalaiset. Tämä tulee selvimmin näkyviin joukkuekilpailussa. Kovatkaan pallolaatikkoharjoittelut eivät korvaa kovien kilpailupelien tuomaa osaamista ja kokemusta.

Arto Luukkainen