Nyt on Ari Siréninkin ikä tiedossa. Hän pääsee jaetulle sijalle 14.
Lisätty Arttu Pihkala ”menneiden tähtipelaajien” esimerkkilistalle.

Asia alkoi kiinnostaa Jimi Koivumäen voitettua eilen A-luokan Suomen mestaruuden 13-vuotiaana. Onko hän nuorin mestari kautta aikojen? No tottahan hän on nuorin!

Oli pakko tehdä A:n kaksinpelin tilasto, koska sellaista ei ollut olemassa. Käytössä on  nyt toistaiseksi A-SM-tilastot 1971-2024. Kun tilastoa täydennetään, esille voi nousta uusia nimiä. Mutta mahdettiinkohan A:n mestaruudesta edes vielä pelata ennen vuotta 1971?

Ikänä on käytetty sitä ikävuotta, jonka pelaaja on täyttänyt SM-vuotena. Todellista ikää olisi työläs selvittää. Tarvittaessa sellaisenkin tilaston voisi toki tehdä ainakin vuodesta 1975 eteenpäin . Siis mestaruusiäksi saataisiin silloin tarkka vuosi-kuukausi-päivä -tieto.

Menneistä tähtipelaajista voittajien listasta puuttuvat ainakin nämä pelaajat:

• Martti Autio sai  1972 pronssia 17-vuotiaana.
• Jarmo Jokinen ei päässyt 15-vuotiaana mitaleille 1972 vaikka pudotti ykkössijoitetun.
• Jouko Nuolioja töppäsi 1978 itsensä 16-vuotiaana valioluokkaan juuri ennen A-SM:ää.
• Stefan Söderberg ei ollut mitaleilla 1977 13-vuotiaana ja 14-vuotiaana hän ei saanut pelata 1978-kisoissa, koska oli noussut kuukautta ennen Valioluokkaan. Sen jälkeen hän ei saanut pelata, koska oli rankingin mukaan aina valioluokkalainen.
• Juha Päivärinta: ei nyt tietoa menestymisestä.
• Linus Eriksson: ei nyt tietoa menestymisestä.
• Aki Kontala: 1988 pronssia 15-vuotiaana.
• Pentti Olah: 2004 putosi 13-vuotiaana 32:n joukossa, 2005 putosi 14-vuotiaana kvartassa, 2006 ei varmaan saanut 15-vuotiaana enää pelata (ei ole varmaa tietoa)?
• Alex Naumi: 2014 putosi 13-vuotiaana 16:n joukossa ja 2015 ei saanut enää osallistua A-luokkaan 14-vuotiaana.
• Aleksi Räsänen: 2018 putosi 13-vuotiaana 16:n joukossa, 2019 pronssia 14-vuotiaana ja 2020 kvarttapaikka 15-vuotiaana.
• Mika Räsänen: Olisi saanut pelata 14-vuotiaana 1989 ja 15-vuotiaana 1990 mutta ei ollut tuloksissa 16 parhaan joukossa. Sen jälkeen hän olikin jo aina kauden alkaessa rankingilla TOP-30:ssä, joten ei saanut pelata.
• Arttu Pihkala: Jäi 13-vuotiaana pooliin 2015 ja 14-vuotiaana 2016 ja sen jälkeen ei enää saanut pelata ratingin vuoksi.

Huomatkaa: Lista ei listaa pelaajia paremmuusjärjestyksessä. Paremmuus selviää vasta joskus 18 vuoden iän jälkeen.

Tässä nuorimmat A-mestarit 1971-2024 nuorimmasta alkaen:

A-SM-mitalistit

Tällä linkillä voit ladata Excel-tiedoston A-SM-mitalisteista 1971-2024.

Alla näytetään kaikki A-SM-kaksinpelin mitalistit 1971-2024:

Loppuun on tullut uutta aineistoa kappaleesta ”PT-60:n  kansainväliset 23.1.1972” alkaen

Mielestäni Pekka Korhosen vaikutus Pohjois-Suomen pöytätennikseen oli niin merkittävä, että hänen muistelemisensa on paikallaaan. Tässä samalla myös muuta sen ajan historiaa.

Kesällä kantautui Ruotsista surullinen uutinen. Rovaniemen PT-60:n entinen 1970-luvun aikainen tähtipelaaja  Pekka Korhonen oli kuollut. Hän oli ilmeisesti  67-vuotias kuollessaan, koska oli syntynyt 1956. Hän oli muuttanut Ruotsiin kai 80-luvun alussa.  Valitettavasti hänen elämänsä ei ollut sittemmin aina niin hyvää siellä. Olisipa vain jäänyt Rovaniemelle ja pöytätenniksen pariin!

Ainoa kuva Pekasta

Oheinen kuva on ainoa tuntemani valokuva Pekasta. Se on otettu Lapin piirin mestaruuskilpailuista joulukuussa 1971 eli 53 vuotta sitten. Pekka voitti mestaruuden. Hän oli silloin 15-vuotias.

Miten Pekka tuli pöytätennikseen

Rovaniemen toinen 70-80-lukujen tähtipelaaja Antti Ruonaniemi muisteli, että monia lajeja harrastanut Pekka tuli pöytätennikseen ehkä kaupungissa erittäin virkeänä pyörineen firmaliigan kautta. Eli Pekka otettiin jo pikkujuniorina erään autoliikkeen joukkueeseen mukaan. Siitä se sitten ehkä lähti. Jotain tekemistä voi olla seuran pitkäaikaisella johtohahmolla Tauno Väisäsellä, joka toimi myös jalkapallovalmentajana RoPSissa. Hän varmaan tiesi Pekan, joka oli monilahjakkuutena varmuudella tähti myös Rovaniemen juniorijalkapallossa.

PT-60:llä oli  kaksi tähtipelaajaa tuohon aikaan

Pekan huippuaikana PT-60:llä oli kaksi keskenään kilpailevaa tähtipelaajaa. Toinen oli muutaman vuoden vanhempi Pertti Parikka. Näiden kahden väliset ottelut PT-60:n kuukausittaisissa ”cupeissa” olivat ikimuistettavia. Kutsu cupiin oli aina oikein Lapin Kansan seuratoiminta -palstalla. Cupin pelisysteemi oli jännittävä. Jokainen kierros arvottiin paperilapuilla ja kahdella tappiolla putosi pois. Ei sijoituksia! Samaa vastustajaa vastaan pelattiin vasta finaalissa korkeintaan. Loistavia tapahtumia torstai-iltaisin!

Harjoitukset olivat Valistustalolla

Pekan aktiiviaikana PT-60:n harjoitukset pidettiin vuonna 1958 valmistuneen Valistustalon kellarikerroksen urheilutilassa. Sinne mentiin noiden kahden talon välissä olleesta pääovesta ja sitten portaat alas. Tilaan mahtui kaksi pöytää. Kolmas pöytä saatiin tarvittaessa painimatolle. Talo valitettavasti purettiin 2016. Samassa salissa oli myös Lapin Lukon painonnostolava sekä painimaton lisäksi nyrkkeilysäkit. Rovaniemen Reipas vastasi painiharjoituksista. PT-60.llä taisi olla harjoitukset tiistaina, torstaina ja lauantaina.

Pekalla oli kova itsetunto – se koitui myös pt-uran kohtaloksi

Pekan itsetunto oli aivan huipussa. Hän oli omasta mielestään paras kaikessa. Siten myös pöytätenniksessä. Hän ei ollut mikään harjoittelufani eikä käynyt kaikissa treeneissä. Pelasi lähinnä pelejä. Siitä hän saikin armottoman ottelutuntuman. Ja hän halusi voittaa jokaisen ottelun. Esimerkkinä olkoon eräs komea A-luokan finaali Kemijärvellä, missä Pekka voitti Halexin A-luokkalaisen Erkki Kankaan. Kangas pelasi paljain jaloin ja oli erinomainen puolustuspelaaja kovalla näppylämailalla. Pekka voitti. Fantastinen peli!

Antti Ruonaniemi kertoi, että hän itse oli oppinut etelän leirinkin vuoksi treenaamaan kovaa, joten hänen modernimpi ja kovempi varma kämmenspininsä oli myrkkyä Pekalle, jonka rysty oli jäänyt suhteellisen heikoksi. Pekka oli kämmenpelaaja.  Niinpä Antti alkoi voittaa Pekan melkein joka kerta. Tästä tuskaantuneena Pekka vaihtoi kevääksi 1975 rystylle siihen aikaan muodissa olleen näppyläkumin, joka oli ns. materiaalinäppylä. EI hyökkäysnäppylä vaan toisen lyönnistä vauhdin pois ottava näppylä. Sillä kumilla Pekka tuli henkilökohtaisiin SM-kilpailuihin helmikuussa 1975. TIP-70 järjesti ne Myyrmäen urheilutalossa. Tuloksena oli täydellinen katastrofi. Taisi olla vuoden 1972 Suomen mestari Max Laine heti ensimmäisenä vastustajana. Vasenkätinen köriläs, jolla oli kaikki vasenkätisen metkut hallussa. Hän pyöritteli Pekan ulos suurinpiirtein tällaisilla numeroilla; 21-7, 21-6, 21-7. Siihen päättyi Pekan SM-taival. Siihen päättyi myös Pekan pöytätennisura. Se oli vaan niin täydellinen nöyryytys Pekalle, jonka taivaita  hipova itsetunto ei nöyryytyksestä selvinnyt. Muistaakseni tämä oli Pekan viimeinen kilpailuottelu. Pekka kävi Ruonaniemen mukaan vielä aina silloin tällöin PT-60:n harjoituksissa, mutta käytännössä ura oli siinä. Siis 18-vuotiaana!

Pekka loi legendoja pohjoisessa

Pekan merkitys legendojen luojana oli uskomattoman iso aikana, jolloin ei ollut nettiä, kaukopuhelut olivat kalliita ja matkustaminenkin kallista. Hän oli hyvin pitkälti saman tyyppinen ihminen vähän ulkonäöltäänkin ja vartaloltaan kuin Jarmo Jokinen. Hänessä oli karismaa ja hän taisi itsekin tiedostaa sen. Pelkkä nimi R-kirjaimineen sävähdytti: Pekka Ko-R-honen. Sitä on vaikea selittää. Häntä haastaneet muut A-luokan pelaajat eivät välttämättä näin nähneet. Hän oli vain pelaaja muiden joukossa. Ainakin Ruonamiemi muisteli nyt. Mutta jopa Pekan arkkikilpailija Pertti Parikka kunnioitti ja arvosti Pekkaa. Hän nautti suuresti heidän keskinäisestä kilpailustaan!

Pekka ilmestyy Pöytätennis-lehteen

Ensimmäinen merkintä Pekasta Pöytätennislehdessä oli numerossa 1/1971, jossa oli tulokset PT-60:n kansainvälisistä kilpailuista tammikuussa 1971. Siihen aikaan kilpailuissa oli tyypillisesti vain yksi junioriluokka eli MJ-17. Pekka sijoittui siinä 14-vuotiaana toiseksi häviten finaalin Luulajan pelaajalle.

Pekka junioreiden rankinglistoilla

Kilpailukosketuksia etelän junioreihin oli vähän, joten Pekka ei päässyt kunnolla mittaamaan tasoaan heitä vastaan. Jo kilpailumatkat Ouluun olivat kilpailumatkoja ”etelään” Pietarsaaresta puhumattakaan. Mutta kyllä Pekka oli lähellä kärkeä. Ihan Jarmo Jokisen takana. Niinpä kauden 1970/1971 päätteeksi julkaistulla 1.7.1971-listalla Pekka oli MJ-14:ssä hienosti sijalla 3. Jarmo Jokinen oli toisena. Hyvässä seurassa siis!  MJ-17:ssä sijoitus oli 9. Jokinen oli 5. ja Martti Autio 7.

Tämän jälkeen Pekka oli vielä muutaman kerran MJ-17:n listalla:

31.12. 1971: MJ-17:n listalla sijalla 12. Jokinen oli 4. ja Autio 7.
1.7.1972: MJ-17:n listalla sijalla 17. Jokinen oli 5. ja Autio 3.
31.12.1972: Ei ollut listoilla.
1.7. 1973: MJ-17:n listalla sijalla 7. Autio oli 1. ja Jokinen 4.

Tämän jälkeen Pekka ei enää ollut MJ-17:n listalla, vaikka olisi saanut pelata junioreissa  vielä kauden 1973/1974. Tämä voi liittyä siihen, että PT-60:ssa vallitsi virheellinen tieto, jonka mukaan ”alle 17-vuotiaat” tarkoitti sitä, että kauden aikana ei saanut täyttää 17 vuotta. Jäi siis pelaamatta yksi vuosi junioreita.

Ikuiseksi arvoitukseksi jää, miten Pekka olisi menestynyt saadessaan pelata säännöllisesti etelän parhaimpia junioreita vastaan. Minun mielestäni hän olisi ollut junioreiden maajoukkuetasoa. AInakin sen jälkeen, kun olisi päässyt vähän harjoittelemaankin heidän kanssaan ja olisi harjoittelusta myös innostunut.

Pekan luokittelu

Pekalle tuli menestystä aika pian pelaamisen aloittamisen jälkeen. 14.3.1971 Pekka nostettiin B-luokkaan 14-vuotiaana hänen voitettuaan pronssimitalin B-luokassa ABC-luokkien SM-kilpailuissa. Sitä tietoa ei ole, pelasiko hän myös C-luokassa. Ainakaan kahdeksan parhaan joukossa hän ei ollut.

Tässä B-luokan tulokset:

Kaudella 1973-1974 Pekka nousi sitten jo A-luokkaan.

Kehitys jatkui ja Pekka nousi edelleen Valioluokkaan 27.10.1974.

Uran kääntyessä loppusuoralle hän putosi B-luokkaan kaudeksi 1976/1977. Lopulta kauden 1977/1978 alussa Pekka ei ollut enää B-luokassakaan. Varsinainen ura oli paketissa. Silloin tällöin kävi kuulemma vielä pelaamassa PT-60:n harjoituksissa. Lopulta muutti Ruotsiin, eikä sieltä enää tietoja tullut.

Muita saavutuksia

Siihen aikaan oli kolme urheilun keskusjärjestöä: SVUL, TUL ja TUK. PT-60 oli liittynyt TUK:iin saadakseen helppoa rahaa. Sitä se myös sai TUK:lta.

Pekan paras kilpailusaavutus olikin TUK:n mestaruuskilpailujen miesten kaksinpelin mestaruus 1975. Esko Heikkinen muisteli Korhosen voittaneen näissä kilpailuissa Hannu Kajanderin, joka oli miesten rankinglla sijalla 16. Pt-lehden julkaisemista tuloksista ei valitettavasti saa vahvistusta tälle.

Pekan finaalivahvistus Juhani Taskinen vahvisti Kajanderin olleen paikalla. Kajander oli luonnollisesti miesten kaksinpelin ykkössijoitettu, koska kerran oli miesten rankingilla sijalla 16. Ilmeisesti Pekka oli pudottanut hänet jo kvartassa, koska hän ei kerran päässyt edes palkinnoille.

Esko oli nähnyt kilpailujen jälkeen Kajanderia Turun hallilla, ja tämä oli ollut ihan ”järkyttynyt” häviön johdosta.

Kajander oli hallinnut kilpailua tätä ennen ja oli voittanut mestaruuden vuonna 1968 ja vuosina 1970–1974.

PT-60:n tuolloisessa joukkueessa mukana ollut Jyrki Mella kertoi pari hauskaa tarinaa Pekasta. Ensimmäinen tarina liittyi kai juuri näihin kisoihin.

Pekka tuli pari viikkoa ennen kilpailua salille oltuaan kai pitkään pelaamatta. Pyysi joltakin millin paksuisilla vihreillä kumeilla varustettua Stigan Cobra-mailaa lainaan, pelasi sillä ja voitti sillä myös mestaruuden.

Tässä kuvassa Stigan Cobra-maila:

Kilpailujen jälkeen Turun rautatieasemalla tapahtui ikävä sattumus, kun mestari-Pekka unohdettiin aseman laiturille. Pekka lähti vielä viime hetkellä ostamaan jotakin aseman kioskista ja jätti laukkunsa muiden hoidettavaksi. Juna kuitenkin kuulutettiin lähteväksi ja muut pelaajat eli joukkueenjohtaja Tauno ”Vässe” Väisänen, Mika Oksman, Jyrki Mella ja Taisto Arkko hyppäsivät junaan ja jättivät Pekan laukun laiturille.  Juna lähti ja Pekka tuli yksinäisen laukkunsa luo. Pekalla ei ollut edes junalippuja, koska ne oli Vässellä. Pekka pyöri asemalla ja kyseli lipunmyynnistä, miten hänen Vässellä oleva lippunsa (ryhmälippu) voitaisiin käyttää seuraavaan junaan. Siinä varmaan soiteltiin asemien välillä ja selviteltiin asiaa, kunnes Vässe pääsi näyttämään lipun Toijalassa tai Tampereella.

Pekka oli tosi tuohtunut saavuttuaan Rovaniemelle. Oli se Vässekin kuulemma aika hätääntynyt ja nolo.

Miesten kaksinpelin tulokset:

Pertti Parikan muisteluita

Tämä ei tietenkään liity vain Pekkaan mutta mukavia muisteluita ainakin PT-60:n väelle!

Pertti Parikka oli kolme vuotta Pekkaa vanhempi ja oli toinen PT-60:n Valioluokkapelaajista. Pertti ja Pekka olivat seuran tähtikaksikko ennen Antti Ruonaniemeä, Mika Oksmania ja  Taisto Arkkoa. Hänkin kertoi, että puulaakipöytätennis oli Rovaniemellä tavattoman suosittua 60-70-luvuilla. Silloin partiolaisillakin oli oma joukkueensa. Hän ei ole ihan varma, aloittiko hän pelaamisen 7-8-vuotiaana partiolaisten joukkueessa vai isänsä Pentti Parikan (myös PT-60:n pelaajia) työpaikan Pohjolan Auton joukkueessa. Valistustalolle hän meni pelaamaan, kun perhe muutti aivan sen viereen Pekankadulle hänen ollessa 10-11-vuotias eli joskus 1963-64. Muita pelaajia olivat tuolloin esimerkiksi Tauno Väisänen, Erkki Rännäli, Heikki Kenttä ja Matti Luomala.

Pertti oli vasenkätinen muuten mutta pöytätennistä pelasi oikealla kädellä. Oli siis sen verran molempikätinen. Mutta sen vuoksi hän ei oikein saanut voimaa kämmenlyöntiin vaikka kämmenspinni kyllä sujui.  Rysty oli parempi ja sitä hän myös pyrki käyttämään Pekkaa vastaan, jonka kämmen oli vahva. PT-60 kävi kilpailumatkoilla esim. Luulajassa, Haaparannalla ja Pietarsaaressa. Pertti muisti ainakin Ronny Brännbackan Pietarsaaresta. Kuulemma kommunikointi oli siellä hankalaa, kun ne puhuivat vain ruotsia. Tietysti PT-60 kävi myös eri SM-kilpailuissa etelässä. Kävipä hän jossain kilpailuissa Porvoossakin.

Nuorten ryhmän vanhimpana hän sai ajokortin ensimmäisenä täytettyään 18 vuonna 1971. Niinpä joukkue pääsi hänen kyydissään Ruotsiin kilpailuihin. Paluumatkalla Suomen tulli pysäytti heidät Torniossa, koska ilmeisesti porukka oli nuoren kuljettajan vuoksi epäilyttävä.  Auto piti ajaa sisälle johonkin halliin, jossa auto tutkittiin niin perusteellisesti, että penkitkin otettiin pois. Se oli todella aikaa, jolloin pelikortitkin piti salakuljettaa Ruotsista housunlahkeisiin piilotettuna pelikorttiveron maksamisen välttämiseksi. Pelikorttipakkahan maksoi 20-30 euroa Suomessa nykyrahaksi muutettuna.

Pertti muisteli lämpimästi Pekkaa, vaikka ei ollutkaan tämän kanssa tekemisissä pelisalin ulkopuolella. Miellyttävä ihminen. Muisti kyllä sen, että pelasivat aina kovia otteluita kuukausicupeissa. Muuten hänellä ei ollut paljoa kerrottavaa Pekasta. Nuo pöytätennisajat ovat muutenkin vähän kadonneet muistista.

Pertti itse lopetti pelaamisen joskus 70-luvun lopulla muutettuaan Ouluun opiskelemaan, Oulussa kun oli silloin huonot pelimahdollisuudet. Hän aikoo kyllä aloittaa pelaamisen uudelleen PT-60:ssä. Mailakin on jo ostettu vaikkakin vielä paketissa.

Keväällä 1974 otetussa kuvassa harjoitukset Valistustalolla. Ensimmäisellä pöydällä vasemmalla Pertti Parikka ja oikealla Antti Ruonaniemi. Taaemmalla pöydällä vasemmalla Jyrki Mella ja oikealla Tauno Väisänen. Heidän takanaan  oli painimatto. Kuva on otettu painonnostolavan päältä.

PT-60:n  kansainväliset 23.1.1972

Viimein löytyi pari Pekka Korhosen kasvokuvaakin. Tämä leike löytyi Pertti Parikan äidin keräämästä leikekirjasta. Se on Lapin Kansan juttu PT-60:n kansainvälisistä kilpailuista tammikuussa 1972.  Kilpailut järjestettiin ensimmäistä kertaa Rovaniemen ammattikoulun uudessa salissa,. jonka äänettömyyttä jutussa kehutaan. Se äänettömyys piti todella paikkansa, koska salissa oli tummanvihreä kokolattiamattomainen karhea päällystys. En ole sellaista missään muualla nähnyt.

Häkan Nybergkin mainitaan, kun ei tullut pelaamaan miesten kaksinpeliä Pentti Kunnaksen kanssa. Olivat silloin sijoilla 5 ja 8 Suomen miesten rankngilla. PT-60 aina kutsui Suomen huippupelaajia kilpailuihinsa ja taisi maksaa kulut.

Pekka votti 17-vuotiaat ja Pertti C-luokan raitahousuissaan, joissa taisi pelata valtaosan uraansa. He pelasivat yhdessä nelinpoeliä.

Toinen kasvokuva Pekka Korhosesta

Tämä kuva Pekasta on irrotettu hänen serkkunsa Olli Kothosen lähettämästä ryhmäkuvasta vuodelta 1973. Pekka työskenteli silloin mittamiehenä,  ja kuvassa oli  joukko mittamiehiä.

Pekan serkun Olli Korhosen muisteloita

Olli muisteli, että Pekka oli ”sutki” positiivisella tavalla eli juonikas, ovela.  Sellainenhan hän oli. Otti sillä tavalla aina paikkansa vähän muiden yläpuolella. Tai paljonkin ylempänä. Mutta ei sanonut mitään pahaa. Itse tulkitsen sen karismana.

Pekka oli siis monilahjakkuus, ja pelasi 1970-luvun lopulla jalkapalloa Rovaniemen Pallossa., Joukkue oli ilmeisesti 3. divisioonassa.

Pekka tunsi vanhastaan Jukka Ikäläisen. Niinpä hän meni Ruotsissa katsomaan Ikäläisen valmentaman joukkueen ottelua vaihtopenkin taakse. Joukkue oli vähän pulassa ja Pekka meni kertomaan Ikäläiselle, mitä joukkueen pitäisi tehdä, jotta tekisi maalin. No Ikäläinen otti neuvosta vaarin ja ohjeisti joukkuettaan. Ja maalihan siitä tuli! Ottelun lopputulos ei kuitenkaan ole tiedossa.

Suomen maajoukkuettakin valmentanut Martti Kuusela on muuten Pekan serkku. Kuuselahan syntyi Rovaniemellä ja pelasi alussa RoPSissa.

Pekka lähti Ruotsiin pikkuveljensä Jukka Korhosen perässä. Myös Jukka pelasi PT-60:ssa jonkin aikaa, mutta taisi jäädä C-luokkaan. Sitä tietoa Ollilla ei ole, milloin Pekka muutti Ruotsiin. Varmaan 80-luvun alussa kuitenkin.

 

 

Raportti on nyt valmis!
Korjaus M-800-luokan raporttiin, koska poolipaperissa oli yksi ottelu merkitty väärin.

Joel Koivumäki oli kilpailujen hahmo. Hän voitti  M-1650-luokan, oli toinen M-1600-luokassa ja pelasi sen lisäksi tavattoman komeaa peliä.

STARVEMBER muuttui yksipäiväiseksi – vain lauantai

Niinhän siinä siis kävi, että STARVEMBER muuttui viime tipassa yksipäiväiseksi tapahtumaksi. Eli pelattiin vain lauantaina. Kun sain 30.8. kaupungilta varausvahvistukset syksyn neljään kilpailuun, en huomannut, että tämän kilpailun vahvistusemailissa luki heti alussa ”HUOM! 10.11. sunnuntai ei ole vapaana”. Ei niitä tule luettua niin tarkkaan, kun kilpailevia varaajia ei ole normaalisti. Kyseessä oli siis Monaliiku – Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta ry:n järjestämä isänpäivätapahtuma. Sain hurjalla onnella varauksesta tiedon edeltävänä sunnuntaina. Alexander Dyroff asiasta nimittäin ystävällisesti kertoi. Hän tiesi asiasta siksi, että hänet oli pyydetty auttamaan järjestelyissä. Niitä monikansallisia naisia oli ehkä vähänlaisesti pelaamassa. Paljon oli Spinniskolan (ex-Spinni) junioreita. Vähän haikea oli tutustua tämän järjestön saamiin avustuksiin. Sen toiminnassa on mukana 200 maahanmuuttajanaista perheineen viikossa (vuoden 2022 tieto). Vuonna 2023 järjestö sai valtiolta, Helsingin kaupungilta ja muilta instansseilta avustuksia peräiti 444 000 euroa. Siis yli 2000 euroa/liikutettu maahanmuuttajanainen. Suomen Pöytätennisliitto saa rupiset 118 ooo euroa. No se siitä. Mutta jatkossa on muistettava Tapahtumakalenteria laadittaessa, että Ruskeasuo on varattuna isänpäivänä. Tai sitten halli pitää varata jo vuotta aiemmin. Kuten muualla kirjoitin, minä annan hyväksyntäni tuolle tapahtumalle enkä ala varauskilpailuun. Siispä STARVEMBER on jatkossa yksipäiväinen, jos se isänpäiväviikonlopulle osuu.

Oli kyllä melkoinen työ muuttaa kilpailut yksipäiväisiksi nopealla aikataululla.Mitkä luokat pelataan? Mitkä luokat laitetaan sunnuntaina pelaaville, kun luokkia ei tietenkään voinut siirtää lauantaille? Miten saadaan tieto kaikille niille, jotka ovat ilmoittautuneet vain sunnuntain luokkiin? Kaikkihan eivät anna yhteystietojaan. Ja sitten viimein se, että pitää välitää tieto palkintokaupalle siitä, mitkä pokaalit ja mitalit tarvitaan. Oli jo kova kiire, että ne ehditään valmistaa kahdessa päivässä torstaiksi. Niinpä muistin jo nukkkumaan mentyäni, että pitää lähettää vielä email, jossa kerron pelattavat luokat. Siinä kävi sitten niin, että luokkalistaa umpiväsyneenä laatiessani luokat M-1350 ja M-1650 putosivat jotenkin pois. Niiden pokaalit puuttuivat. Se oli iso pettymys palkintojenjaossa. Valokuvat sentään voitiin ottaa M-1950-luokan pokaaleja käyttäen. Jokainen saa kuitenkin pokaalinsa! Ne on  jo tilattu ja valmistuksessa.

Normaalistikin kaikki aika menee kilpailujen etukäteisjärjestelyihin. Nyt sitten tämä rasitus tuli kaiken muun lisäksi. Koville kyllä otti!

Kilpailun kokoa rajoitti samanaikaiset divisioonaturnaukset

Oli selvää, että kilpailujen osanottajamäärä ei voinut nousta aivan huippulukemiin, koska samaan aikaan pelattiin lauantaina mestaruussarjaa, 1. divisioonaa, 2. divisioonaa ja 3. divisioonaa. Paljon jäi kanta-asiakkaita tulematta sen vuoksi. Ei pelkästään pelaamisen vuoksi vaan myös siksi. että piti olla toimitsijana. Mutta on todella tärkeää, että kilpailut ovat tarjolla niille, jotka eivät pelaa sarjaotteluita.

Pelaajia jäi harvinaisen paljon pois sairastumisten, loukkaantumisten tai muiden menojen vuoksi. Vastaavasti uusia pelaajia tuli koko ajan lisää. Lopulta pelaajia oli 78. Sali näytti silläkin määrällä hyvältä, että pöydät olivat käytössä tehokkaasti.

Startteja kertyi 130.

Lukemissa (78/130) jäätiin tietysti selvästi jälkeen edeltävistä STARVEMBER.-kilpailuista, jotka ovat olleet kaksipäiväiset ja joita liigaturnaukset eivät ole niin koetelleet:

2023 – 118/234
2022 – 107/197

Eri seuroja oli 19. Otteluita pelattiin 273, joista jatkokaavioissa 43.

Kilpailut loppuivat kello 21:05. Salin purkamisen jälkeen poistuin paikalta klo 21:53.

Videot kilpailuista

Kaikki kilpailun videot laitetaan YouTubeen. Jokaisella pöytäryhmällä (”1-4”, ”5-8” ja ”9-12”) oli oma kamera.

Videoiden otsikko YouTubessa on muotoa ”Stream, part 2 (STARVEMBER 9.11.2024)”.

YouTube-kanavan osoite:

https://www.youtube.com/@ArtoLuukkainen

Osa 1 (pöydät 1-4)
Osa 2 (pöydät 5-8)
Osa 3 (pöydät 5-8)
Osa 4 (pöydät 9-12)
Osa 5 (pöydät 9-12)

Ensimmäisen kerran vähään aikaan videointi onnistui ilman katkoksia. Kaikki ottelut näkyvät videoilla!

Naisten ja tyttöjen määrä

Naisia ja tyttöjä oli mukana 18 eli 23,1 % pelaajista. Melkein neljännes!

Suurimmat seurat pelaajamäärän mukaan

PTS Sherwood otti komeasti paikkansa suurimpana seurana 13 pelaajallaan. Upeaa ja onnittelut!  MBF ja PT Espoo jakoivat kakkospaikan. Smash kiilasi TIP-70:n ohi neljänneksi. Smash on nopeasti nousemassa isoksi tekijäksi ja mikä parasta – paljolti naisten ja tyttöjen voimin!

Tässä on seurojen TOP-10 osanottajamäärän mukaan:

Parhaat seurat

Tälläkin kertaa suurin seura oli myös paras seura. Eli PTS Sherwood vei komeasti myös parhaan seuran tittelin. TuPy nousi komeasti toiseksi parhaaksi.  Näiden kahden lisäksi vain TIP-70 ylsi kahteen luokkavoittoon.

Helsinkiläisseurojen menestys oli tällä kertaa 2-3-9.  Helsingissä on käytännössä enää vain kaksi toimivaa seuraa eli MBF ja Smash. Muut seurat ovat mukana vain sarjapeleissä joukkueilla, joiden pelaajien keski-ikä nousee yhdellä joka vuosi.

Tällä kertaa 16 seuraa sai pelaajansa palkinnoille. Vain kolmen seuran pelaajat eivät päässeet palkinnoille.

Junioreita oli yli 40 % osanottajista

Juniori-ikäisiä (2006 ja nuoremmat) oli 36 eli peräti 41,1 % pelaajista. Ennätyksellinen prosenttiosuus oli toki seurausta siitä, että kilpailuista puuttui paljon aikuispelaajia, jotka olivat pelaamassa sarjaturnauksissa. Tällä kertaa sali näytti kuitenkin nuorekkaalta.

Kauden 2024/2025 menestynein pelaaja

Kolmen  osakilpailun jälkeen ”kauden menestynein pelaaja” -kilpailun TOP-20 on tässä. Kärjessä on tiukkaa. Jaimielee Enriquez ohitti Aleksi Ikolan pisteellä. Tapio Passinen on edelleen samassa kärkikolmikossa.

Star Gives Back

Kuten aiemmin on kerrottu, Starin kisojen tuottoja käytetään eri tavoin Suomen pöytätenniksen hyväksi.

Star on nyt mukana yhdeksässä projektissa. Kolme on jo päättynyt.

Yhteensä rahaa on käytetty nyt 14 426,43 euroa.

Tätä tietoa päivitetään tarvittaessa niin kauan kuin raportti on valmis.

Viisieräisten otteluiden määrä

Yhteensä pelattiin 61 viisieräistä ottelua. Se merkitsee vain 22,3 % otteluista. Tällä kertaa ainakin Vladyslav Matyko uurasti viisieräisten otteluiden suhteen. Lauantaina M-2100:ssa peräkkäin kolme pitkää viisieräistä, joista poolissa kaksi.  Lisäksi hän pelasi sunnuntaina MK:ssa kaksi viisieräistä poolissa.

Erityisesti M-1600-luokan C-pooli oli oikea sankaripooli. Kuudesta ottelusta viisi oli viisieräisiä ja se kuudeskin oli neljäeräinen. Silti pooli kesti vain vähän yli 2,5 tuntia!

Tietysti paikalla oli jälleen buffetti 

Starin kilpailuissa toimi jo kolmatta kertaa Buffet de la Maaret & Joel. Suurkiitokset loistavasta palvelusta!

Nyt pystyttiin pelaamaan isoilla pooleilla

Kerrankin oli mahdollista pelata isoilla pooleilla,. Siis niin, että neljän pooli oli pienin pooli. Siten esimerkiksi 17 pelaajan luokka pelattiin pooleilla 4+4+4+5 eikä pooleilla 3+3+3+4+4.  Valitettavasti tämä ei ole mahdollista, kun pelaajia on 120.

Järjestyksen määrääminen kun kolmella pelaajalla yhtä monta voittoa

Yllättävän harva tietää, miten järjestys määräytyy tilanteessa, jossa tyypillisesti kolmella pelaajalla on yhtä monta voittoa. Tyypillinen esimerkki on se, että kolme pelaajaa A, B ja C voittavat toisensa ristiin. Eli A voittaa B:n, B voittaa C:n ja C voittaa A:n. SIlloin järjestystä ei voi määrätä voitoilla. Seuraavaksi lasketaan näiden kolmen pelaajan välisten otteluiden eräsuhde. Eräero ei siis ratkaise. Jos A voittaa B:n 3-2 ja häviää C:lle 0-3, hänen keskinäiset eränsä ovat 3-2 + 0-3 = 3-5. Silloin A:n eräsuhde on 3/5 = 0,60.  Jos B voittaa C:n 3-1, hänen keskinäiset eränsä ovat 2-3 + 3-1 = 5-4. Silloin B:n eräsuhde n 5/4 = 1,25. C:n keskinäiset erät ovat 3-0 + 1-3 = 4-3. Silloin C:n eräsuhde on 4/3 = 1,33. Suurin eräsuhde voittaa, joten järjestys on tämä:

1. C (1,33)
2. B (1,25)
3. A (0,60)

Jos eräsuhde on kaikilla sama, lasketaan seuraavaksi keskinäisten otteluiden eräpistesuhde. Ei mennä nyt siihen.

Jos yksi erottuu joukosta ja kahdella on sama eräsuhde, näiden kahden pelaajan järjestyksen ratkaisee keskinäinen ottelu.

Kiitokset jälleen kaikille!

Lämpimät kiitokset jälleen kaikille osanottajille ja muille paikalla olleille! Oli mukava ja lämminhenkinen lauantaipäivä teidän kanssa.

Olette myös lämpimästi tervetulleita seuraavaan Starin kilpailuun eli STARXMASiin. Kilpailukutsun löydätte täältä:

STARXMAS 2024 – kilpailukutsu

NK

Naisten kaksinpeli saatiin pelatuksi, kun siihen tuli kuusi osallistujaa. Pelattiin tietysti yhtenä poolina.

Maria Girlea sai pelata ottelunsa ensimmäisenä, koska hän oli menossa pelaamaan sarjaa Tuulimäkeen. Tietysti hän voitti ottelunsa selvästi, mutta Ildiko Kadar otti sentään toisen erän ja kaksi seuraavaakin olivat tiukat: 9-11, 9-11.

Toiseksi sijoittui kolmossijoitettu Jaimielee Enriquez, joka voitti toiseksi sijoitetun Kadarin 3-0. Heillä oli tosin vain 16 pistettä eroa ratingissa (1766  – 1782). Usara Amarasinghe laittoi kuitenkin Enriquezin todella lujille. Viides 11-7 Enriquezille.

Neljäs ja viimeinen palkintosija meni Amarasinghelle, joka voitti Sanna Pellin 3-1.

Pelli tuli viidenneksi voittamalla Kamilla Kadarin 3-2.

Kadar joutui luovuttamaan luokan antamalla wo:n Amarasinghelle (kylkeen sattui). Ildiko-äidille annettu wo oli ”taktinen”.  Videon perusteella ongelmia oli jo Pelli-ottelussa.

Naisten kaksinpelin voittaja Maria Girlea (PT Jyväskylä) sai ensimmäisen palkintonsa ennen muita.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Jaimielee Enriquez  (TIP-70), kolmanneksi sijoittunut Ildiko Kadar (MBF) ja neljänneksi sijoittunut mutta myös kolmas palkinto Usara Amarasinghe (Smash).

M-2200

Tässäkin luokassa näkyi samanaikaisten divisioonapelien vaikutus peruutetun miesten kaksinpelin ohella. Osanottajia oli vain viisi. Pelattiin kuitenkin ankara viiden pelaajan pooli, jossa taisteltiin oikein kunnolla. Viisieräisiäkin kolme.

Heti toisessa ottelussa tapahtui yllätys, kun Aleksis Välläri (1706) voitti Ildiko Kadarin (1728) 3-0. Muuten mentiinkin kiltisti ratingin mukaan kunnes viimeisessä ottelussa Kadar voitti Ibrahim Senin (1801) 3-0.

Lisäksi Välläri johti Seniä erin 2-1 ja neljäs erä 14-16. Tapio Passinen hävisi Senille viidennessä 9-11 ja johti Kadaria 2-1.

Kadar ja Sen päätyivät molemmat kolmeen voittoon. Kadar ykkönen keskinäisen ottelun perusteella.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Ibrahim Sen (MBF), luokkavoittaja Ildiko Kadar (MBF), kolmanneksi siijoittunut Tapio Passinen (PTS Sherwood) ja neljänneksi sijoittunut  ja myös kolmas palkinto Aleksis Välläri (PT Espoo).

M-1950

Iltaryhmässä pelatussa luokassa oli kahdeksan osallistujaa, joten pelattiin kahdessa neljän poolissa.

A-poolissa kolmossijoitettu Noel Metsätie (1614) nousi pooliykköseksi voittamalla  Jaimielee Enriquezin (1766) 3-1 ja Timo Akkasen (1620) 3-0. Muut kolme pelasivat ristiin, kun Akkanen voitti Enriquezin 3-0 ja Sam Londen (1445) Akkasen 3-0. Akkanen meni parhaalla eräsuhteella jatkoon poolikakkosena.

B-poolissa Eeka Vihreälaakso (1663) otti ykköspaikan Aleksis Välläriltä (1706) voittamalla tämän 3-2. Välläri johti erin 2-1.

Jatkokaaviolla pooliykköset olivat ylivoimaisia semifinaaleissa ja kohtasivat näin finaalissa. Siispä PTS Sherwood otti kaksoisvoiton. Metsätie johti finaalia 2-1, mutta Vihreälaakso nousi viidennessä erässä 11-9-voittoon tässä kilpailujen viimeisessä ottelussa.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Noel Metsätie (PTS Sherwood), luokkavoittaja Eeka Vihreälaakso (PTS Sherwood), kolmanneksi tulleet Timo Akkanen (Stara) ja Aleksis Välläri (PT Espoo),

M-1800

Luokassa oli lopulta 18 pelaajaa. Siten kaksi neljän ja kaksi viiden pelaajan poolia.

A-poolissa luokan ykkössijoitettu Jaimielee Enriquez voitti kaikki kolme otteluaan vaan ei ylivoimaisesti. Jokainen päättyi 3-1. Muut kolme pelasivat ristiin, kun Jussi Joensuu (1503) voitti John-Axel Stråhlmanin (1607) 3-2 ja Stråhlman voitti Noel Metsätien (1614) 3-1.  Kun Metsätie oli voittanut Joensuun vain 3-2 (viides 12-10), Stråhlman meni eräsuhteilla poolikakkosena jatkoon.

B-poolissa Kai Tuovisen oli pakko lopettaa pelit yhden ottelun jälkeen. Siinä Sam  Londen (1445) sai hyvän voiton, koska Tuovisen rating on 1698.  Tuli kaksi muutakin yllätystulosta, kun sekä Eino Reina (1385) että Londen voittivat Steban Bazilin (1607) 3-2. Reina voitti neljännen erän 20-18! Tapio Passinen voitti kaikki ottelut ja meni ykkösenä jatkoon ja Londen toisena.

C-pooli jäi valitettavasti neljän pelaajan pooliksi, kun Kamilla Kadar joutui luovuttamaan. Muut neljä pelasivat ristiin. Ville Rantanen (1506) voitti Eeka Vihreälaakson (1663) 3-2.  Vihreälaakso johti erin 2-0 mutta viides erä Rantaselle 13-11. Myös Heikki Kettunen (1504) voitti Vihreälaakson ja suoraan 3-0. Myös Vihreälaakso sai voiton, kun hän voitti poolin ykkössijoitetun Aleksis Vällärin (1706) 3-2. Välläri kuitenkin ykkösenä jatkoon ja Kettunen toisena.

D-poolin ykkössijoitettu Evgenii Kaliagin piti paikkansa voittamalla kaikki neljä otteluaan. Toisena meni jatkoon Jussi Pikkarainen. Kaliagin oli lujilla Hegert Lahtin kanssa ensimmäisessä ottelussa. Oli häviöllä erin 1-2 ja viides 11-9.

Jatkokaavion jokainen neljästä kvartasta päättyi ratingin vastaisesti. Kettunen voitti Enriquezin (1766) 3-1, Londen voitti Kaliaginin (1705) 3-1, Pikkarainen (1704) voitti Vällärin 3-1 ja Stråhlman voitti Passisen (1715) 3-2.

Semifinaaleissa ei tapahtunut yllätyksiä. Kettunen selvitti Londenin 3-1 ja Pikkarainen Stråhlman in 3-0.

Finaali oli kovempaa vääntöä. Siinä Kettunen yllätti ja voitti 3-2.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Jussi Pikkarainen (PTS Sherwood), luokkavoittaja Heikki Kettunen (PT-2000), kolmanneksi sijoittuneet Sam Londen (MBF) ja John-Axel Stråhlman (MBF).

M-1650

Luokassa oli kahdeksan pelaajaa, joten pelatiin kahdella neljän poolilla.

Kummassakin poolissa pelattiin tasan tarkkaan ratingin mukaisesti. A-poolissa pelattiin sentään neljä neljäeräistä ottelua ja B-poolissa kaksi viisieräistä ja kaksi neljäeräistä.  Huomattavaa on, että tässä vaiheessa Heikki Kettunen vielä voitti Joel Koivumäen 3-0 B-poolin kärkiottelussa.

Jatkokaavion toisessa semifinaalissa nähtiin raju kamppailu A-poolin voittajan John-Axel Stråhlmanin (1607) ja B-poolin kakkosen Joel Koivumäen (1523) välillä. Koivumäki voitti viidennessä 11-9.  Heikki Kettunen selvitti oman semifinaalinsa helpommin. Igor Mogilevchik kaatui 3-0.

Finaali oli siten B-poolin finaalin uusinta. Tällä kertaa Koivumäki osasi paremmin Kettusen pelityylin ja voitti upealla pelillä 3-1. Veikkaan, että hän on Starin kisojen historian nuorin M-1650-voittaja.

Valitettavasti palkintokuvassa piti käyttää M-1950-luokan pokaaleja, koska erehdyksessä M-1650- ja M-1350-luokkien pokaalit olivat jääneet tilaamatta. Kilpailujen muuttaminen yksipäiväisiksi nopealla aikataululla oli niin työlästä.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Heikki Kettunen (PT-2000), luokkavoittaja Joel Koivumäki (TIP-70) ja kolmanneksi sijoittunut John-Axel Stråhlman (MBF). Massa ei ratkaissut tällä kertaa!

Igor Mogilevchik (LrTU) sai kolmannen palkintonsa (tai ei siis tässä tapauksessa saanut) jo ennen palkintojenjakoa.

M-1600

Pelaajia oli 16, joten pelattiin neljällä neljän pelaajan poolilla.

A-poolissa kolme parasta päätyivät kahteen voittoon, kun Markku Hauhia (1390) yllätti luokan ykkössijoitetun Jasper Haapalan (1527) 3-2. Haapala johti erin 2-0. Jatkoon meni eräsuhteilla ykkösenä Haapala ja toisena Hauhia. Poolin kakkossijoitettu Laht jäi pooliin.

B-poolissa luokan kakkossijoitettu Joel Koivumäki hallitsi tapahtumia ja voitti kaikki kolme otteluaan ja niistä vain kaksi oli viisieräisiä. Sam Londen jopa johti erin 2-1 mutta Koivumäki vei viidennen 11-9. Londen toisena jatkoon. Myös Eino Reina oli hyvin taistelussa mukana ja voitti ensimmäisen erän 13-11 Koivumäkeä vastaan mutta 2-3.

C-pooli oli todellista vääntöä. Kuudesta ottelusta viisi oli viisieräisiä ja se kuudeskin oli neljäeräinen. Yllätyksiä ei kuitenkaan nähty, vaikka Lauri Miettinen johti sekä Igor Mogilevchikia  että Johannes Romppasta erin 2-0. Jatkoon ykkösenä Mogilevchik ja toisena Romppanen.

D-poolissa saatiin kaksi yllätystulosta. Ensin Kamlla Kadar (1343) voitti luokan nelossijoitetun Jussi Joensuun (1503) 3-2. Myös Jari Vuorinen (1231) voitti Joensuun ja jopa 3-0. Kadar oli puolestaan voittanut Vuorisen 3-0. Vuorinen muuten voitti myöhemmin M-1400-luokan. Jatkopaikat ratkesivat ottelussa Jyrki Virtanen vastaan Kadar. Hienossa ottelussa HäKi:n fanaattinen katsomo kannusti upeasti molempia pelaajia. Ehkä jopa enemmän Kadaria! Kovan kamppailun voitti Virtanen 3-2. Näin Virtanen ykkösenä ja Kadar kakkosena jatkoon, vaikka Virtanen olikin hävinnyt Joensuulle.

Jatkokaavion kvartoissa pelattiin hienoja pelejä. Jasper Haapala ja Sam Londen pelasivat oikein urakalla ja lopussa Haapala voitti viidennen erän 11-5.  Kamlla Kadar pudotti C-poolin ykkösen ja luokan kolmossijoitetun Igor Mogilevchikin (1515) 3-1. Siinä ei ollut ratingyllätystä, että  Jyrki Virtanen voitti Markku Hauhian 3-1. Joel Koivumäki puolestaan selvitti Johannes Romppasen 3-0. Romppanen oli muuten sijalla 12 MJ-13:n rankinglistalla 29 vuotta sitten (1.7.1995).

Koivumäki otti luokan  kolmannen viisieräisen voiton semifinaalissa voittamalla Virtasen viidennessä 11-7. Toisessa semifinaalissa Kamilla Kadar joutui valitettavasti antamaan rtd:n kahden erän jälkeen Jaspar Haapalalle, koska pelaamisesta ei tullut mitään, kun kämmentä ei voinut lyödä kivun vuoksi. Ei kannattanut rasittaa turhaan. Näin minun unelmafinaalini ”huippuvireinen Kamilla vastaan huippuvireinen Joel” ei ollut mahdollinen edes teoriassa tällä kertaa.

Näin kolmannet palkinnot menivät D-poolin kahdelle parhaalle pelaajalle.

Haapala oli vahva finaalissa ja puolusti onnistuneesti luokan ykkössijoitetun paikkaansa voittamalla Koivumäen 3-1. ”Oikeat” pelaajat olivat finaalissa, koska Koivumäkihän oli puolestaan luokan kakkossijoitettu. Haapala on kyllä valtavan varma pelaaja. Hänestä on vaikea lyödä läpi.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Joel Koivumäki (TIP-70), luokkavoittaja Jasper Haapala (TuPy), kolmanneksi sijoittuneet Kamilla Kadar (MBF) ja Jyrki Virtanen (HäKi).

M-1400

Alunperin pelaajia oli 14, joten poolit olivat 4+5+5. Mutta kilpailupaikalla toinen viiden pooleista muuttui neljän pooliksi yhden vetäytyjän vuoksi.

A-poolissa poolin nelossijoitettu Lukas Saukko (1022) nousi toiselle jatkopaikalle voittamalla Pauli Hellbergin (1194) ja Erik  Räsäsen (1176). Poolin ykköseksi pelasi itsensä  kolmella voitolla Markku Hauhia.

B-poolista jäi pois luokan kakkossijoitettu Lauri Miettinen. Muut pelasivat vähän ristiin, kun Markus Strandström (1101) voitti Timo Averjanovin (1228) 3-2, Luca Solapuro (956) voitti Strandströmin 3-1 ja Strandström  voitti Marcin  Dabrowskin (1143) 3-2. Näin  Averjanov ja Strandström olivat kahdessa voitossa. Strandström ykkösenä ja Averjanov kakkosena jatkoon.

C-poolissa poolin ykkössijoitettu Jari Vuorinen piti pintansa ja otti neljä voittoa. Vain kaksi erätappiota. Toiseksi jatkoonmenijäksi nousi Resti Montoya (1141), joka voitti Erkki Haverisen (1229) 3-1. Myös Leian Tamondong (954) voitti Haverisen tiukassa ottelussa 3-2.

Jatkokaavion kvartassa Montoya jatkoi yllätyksiä ja pudotti Averjanovin hurjassa ottelussa 3-2.

Luokan kärkisijoitetut jyräsivät semifinaaleissa. Hauhia voitti Montoyan 3-1 ja Vuorinen voitti Strandströmin 3-0. Miettisen luovutettuahan Vuorinen nousi kakkossijoitetuksi.

Finaali oli kova taistelu. Hauhia meni johtoon erin 2-0, mutta Vuorinen vei kolme seuraavaa erää napaten näin luokkavoiton.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Markku Hauhia (Boom), luokkavoittaja Jari Vuorinen (PTS Sherwood), kolmanneksi sijoittuneet Resti Montoya (NuPS) ja Markus Strandström (PTS Sherwood).

M-1350

Luokan kahdeksan pelaajaa jaettiin kahteen neljän pooliin.

A-poolissa ei tapahtunut yllätyksiä, mutta poolin kakkossijoitettu Väinö Saarela johti ykkössijoitettua Erkki Haverista erin 2-1 ja neljäs oli 10-12.

B-poolissa pelattiin sen sijaan ristiin, kun poolin kolmossijoitettu Lukas Saukko (1022) voitti ykkössijoitetun Timo Averjanovin (1228) 3-1. Averjanov kuitenkin pooliykkösenä jatkoon eräsuhteilla ja Saukko toisena. Erik  Räsänen jäi pooliin.

Toinen jatkokaavion semifinaali oli tiukka. Erkki Haverinen voitti Lukas Saukon vasta viidennessä 11-9.  Timo Averjanov sen sijaan hoiteli Väinö Saarelan 3-0. Hän jatkoi vahvaa peliään myös finaalissa, jossa voitti myös Haverisen 3-0.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Erkki Haverinen (HUT), luokkavoittaja Timo Averjanov (TIP-70), kolmanneksi sijoittuneet Väinö Saarela (TuPy) ja Lukas Saukko (TuPy).

M-1300

Lauantain M-1200-luokka muutettiin M-1300-luokaksi, jotta kaikki sunnuntain pelaajat pääsevät mukaan (Timo Averjanovin rating oli 1228).

Luokassa oli alunperin 14 osallistujaa. Siten poolit 4+5+5. Koska yksi pelaaja jäi tulematta, viiden pelaajan pooli C muuttui neljän pelaajan pooliksi.

A-poolissa pelattiin ristiin, kun Markus Strandström (1101) voitti Averjanovin (1228) 3-1 ja  Artemii Semenov (1020) voitti Strandströmin 3-1. Kolmella pelaajalla oli siten kaksi voittoa. Koska erätkin olivat tasan, piti tutkia eräpisteiden suhdetta. Siinä Averjanov oli paras (1,08) ja toisena jatkoon meni Semenov (1,01).  Strandström jäi kolmanneksi (0,92).

B-poolissa poolin ykkössijoitettu Jacob  Hellgren voitti kaikki neljä peliään mutta ei ollut täysin ylivoimainen. Yenuli Amarasinghe nimittäin hävisi hänelle vasta viidennessä 9-11. Toisesta jatkopaikasta oli kova kamppailu. Sekä Amarasinghe, Luca Solapuro (956) että Liao Dijia (alkurating 700) voittivat poolin kakkossijoitetun Pontus Claessonin (1030). He päätyivät kahteen voittoon, kun Liao Dijia voitti Solapuron. Eräsuhteilla Yenuli Amarasinghe toisena jatkoon poolista.

C-pooli muuttui poisjäännin vuoksi neljän pooliksi. Liu Shenghua (1024) yllätti sekä Erik  Räsäsen (1176) että Mirko Paloniemen (1185) 3-1 mennen pooliykkösenä jatkoon. Mirko Paloniemi otti toisen jatkopaikan.

Jatkokaavion kvartoissa ei tapahtunut yllätyksiä. Myös semifinaalit menivät odotetusti. Luokan ykkössijoitettu Timo Averjanov voitti kolmossijoitetun Mirko Paloniemen 3-0 ja kakkossijoitettu Jacob  Hellgren voitti Liu Shenghuan 3-0.

Finaalissa tapahtui sitten ratingyllätys, kun Hellgren (1187) voitti Averjanovin 3-1.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Timo Averjanov (TIP-70), luokkavoittaja Jacob  Hellgren (PT Espoo), kolmanneksi sijoittuneet Mirko Paloniemi (NuPS) ja Liu Shenghua (Smash).

M-1000

Luokassa oli hienosti 19 osallistujaa, jotka jaettiin neljään pooliin: 4+5+5+5.

A-poolissa ei tapahtunut sen suurempia. Sijoilla 3-4 kuitenkin Eemil  Dabrowski (723) voitti Jorma Ollikaisen (829) 3-1.

B-poolissa Liao Dijia osoittaitui kovaksi peluriksi ensimmäisissä kisoissaan ja otti neljä voittoa eli oli pooliykkönen. Poolin ykkössijoitettu Oshadini Amarasinghe otti toisen jatkopaikan.  Joonatan Marjo (722) otti kaksi rankingvoittoa. Tuija Jokinen (847) kaatui 3-0 ja Aleksei Voronin (776) 3-1. Voronin voitti Jokisen 3-2. Viides erä 14-12.

C-poolissa  pelattiin ristiin. Ge Anne Quinal (720) voitti Lars-Wilmer Stråhlmanin (931) 3-0, Magnus Jacksonin (863) 3-2 ja Onerva Maijalan (731) 3-0. Liu Jihong (785) voitti Magnus Jacksonin (863) 3-2. Jackson voitti Stråhlmanin 3-0. Näin Liu Jihong ja Ge Anne Quinal päätyivät kolmeen voittoon ja keskinäisen ottelun perusteella Liu Jihong meni ykkösenä ja Quinal kakkosena jatkoon.

D-poolissakin pelattiin ristiin ratingeista välittämättä. Gregory Brewu (766) voitti Janne Hassisen (846) 3-0 ja Samuel Stefanovin (792) 3-2 päätyen lopulta kolmeen voittoon. Stefanov voitti Linus Lundströmin (882) 3-0 ja Hassisen 3-1 päätyen myös kolmeen voittoon. Poolin ykkössijoitettu Lundström hävisi vain Stefanoville ja siten hänkin sai kolme voittoa. Näin Stefanov meni eräsuhteilla (5-3) jatkoon ykkösenä ja Brewu (4-5) kakkosena. Luokan kolmossijoitettu Lundström (3-4) jäi tällä kertaa pooliin.

Jatkokaavion kvartoissa pelattiin tiukkoja otteluita. Gregory Brewu yllätti luokan ykkössijoitetun Noella Stråhlmanin (959) 3-1 ja Liu Jihong yllätti luokan kakkossijoitetun Oshadini Amarasinghen (949) 3-2. Samuel Stefanov ja M-800-luokan voittaja Ge Anne Quinal tahkosivat viisi erää. Stefanov semifinaaleihin 3-2.  Liao Dijian 3-0-voitto Oliver Parviaisesta ei ollut todellinen yllätys.

Semifinaaleissa Liu Jihong (Brewu ) ja Liao Dijia (Stefanov ) ottivat 3-1-voitot.  Finaalissa Liao Dijia oli vahva eikä menettänyt erääkään.  Yhteensä hän hävisi kaksi erää setisemässä ottelussaan.

Kuvassa vasemmaltas toiseksi sijoittunut Liu Jihong (Smash), luokkavoittaja Liao Dijia (Smash), kolmanneksi tulleet Gregory Brewu (PT Espoo) ja Samuel Stefanov (LPTS).

M-800

Korjaus: poolipaperiin oli merkitty väärin, että Onerva Maijala voitti Eemil  Dabrowskin 3-1 vaikka todellisuudessa Dabrowski voitti Maijalan 3-1. Korjattu tekstiä vastaavasti. Onneksi virhe ei vaikuttanut palkintojen saajiin.

Luokan 10 pelaajaa jaettiin kahteen viiden pelaajan pooliin. Siitä syntyi oikein mukava luokka!

Tässä luokassa yllätystuloksia ei kannata juuri listata. Liu Jihong voitti A-poolin neljällä voitolla ja Ge Anne Quinal oli toinen kolmella voitolla. Keskinäinen ottelu 3-2 Liulle. Viola Saarto oli kolmas kahdella voitolla. B-poolin voitti myös neljällä voitolla Eemil  Dabrowski ja Onerva Maijala oli toinen kolmella voitolla.  Uusi pelaaja Jojo Erholtz oli kolmas kahdella voitolla.

A-poolin kaksi parasta hallitsivat jatkokaavion semifinaaleja. Liu Jihong ja Ge Anne Quinal menivät finaaliin 3-0-voitoilla. Siten finaali oli A-poolin finaalin uusinta. Tällä kertaa Quinal  oli vahvempi voittamalla 12-10 viidennessä erässä.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut Liu Jihong (Smash), luokkavoittaja Ge Anne Quinal (SS), kolmanneksi sijoittuneet Onerva Maijala (PTS Sherwood) ja Eemil  Dabrowski (TuPy).

MN

Tämä luokka kärsi poisjäänneistä ja siitä, että oli mahdotonta järjestää erillisiä tasoluokkia. Pareja oli lopulta kuusi niin, että parin yhteisrating vaihteli välillä 1488-3419.

Pelattiin yhtenä kuuden parin poolina. Tarkoitus oli, että MN-2200-luokan mitalit jaetaan poolin tulosten perusteella, kun sellaisia pareja oli vain kaksi.

Poolissa ei tapahtunut yhtään yllätystä. Pelattiin kuitenkin kolme äärimmäisen tiukkaa viisieräistä.  Luca Solapuro/Aaro Mäkelä voitti parin Gregory Brewu/Joonatan Marjo viidennessä 12-10 oltuaan tappiolla erin 1-2. Christian  Klein/Bernd Günther voitti puolestaan Solapuro/Mäkelä -parin viidennessä 12-10 johdettuaan jo erin 2-0. Marcin Dabrowski/Eemil Dabrowski voitti Brewu/Marjo -parin viidennessä 14-12.

Pari  Jussi Pikkarainen/Tapio Passinen  oli ylivoimainen eikä hävinnyt erääkään.

Kuvassa vasemmalta toiseksi sijoittunut pari Olli Julin/Jasper Haapala (TuPy), luokkavoittajapari Jussi Pikkarainen/Tapio Passinen (PTS Sherwood), kolmanneksi sijoittunut pari Christian  Klein/Bernd Günther (PT Espoo) ja neljänneksi sijoittunut pari mutta myös kolmas palkinto Luca Solapuro/Aaro Mäkelä (MBF/PT Espoo).

MN-2200

Tätä luokkaa ei siis erikseen pelattu vaan palkinnot oli tarkoitus antaa MN-luokan tulosten perusteella. Tieto asiasta ei mennyt kaikesta huolimatta perille ja vain voittajapari ehdittiin tavoittaa palkintojenjakoa varten. Luokan siis voitti Marcin Dabrowski/Eemil Dabrowski ja toiseksi tuli pari Gregory Brewu/Joonatan Marjo.

Kuvassa voittajapari vasemmalta tässä järjestyksessä: Eemil Dabrowski/Marcin Dabrowski (TuPy). Toiseksi sijoittunut pari Gregory Brewu/Joonatan Marjo (PT Espoo) ehti valitettavasti poistua paikalta ennen palkintojenjakoa.