Suomalainen pöytätennisväki kohtasi tänään suru-uutisen, sillä lajissamme monin eri tavoin hyvinkin 60 vuotta vaikuttanut Kimmo Hovi poistui joukostamme 74 vuoden iässä. Hän sairasti vaikeaa syöpää.
Kimmo oli syntyperäinen helsinkiläinen, joka aloitti pingisuransa Wegassa ja sen lisäksi mm. lauloi Cantores Minores -kuorossa. Pelaajana Kimmo ylsi mestaruussarjatasolle, vaikka vakavampi peliura loppui jo melko nuorena 1970-luvulla. Aikanaan hän edusti myös Padasjoen Yritystä ja viimeiset pallonsa hän tuli iskeneeksi LPTS:n paidassa ja harjoituksissa.
Muita rooleja lajissa riitti sitten paljon enemmän. Kimmo oli 1970- ja 80-luvun taitteessa liiton ensimmäinen koulutuspäällikkö – tosin o.t.o:na – mitä seurasivat hallitusvuodet. Varapuheenjohtajana hän toimi 1991-93 ja puheenjohtajana heti perään 1993-98. Kimmon aikana isona teemana oli urheilun yhdentymisprosessi, mikä synnytti ajoittain kipakoitakin keskusteluja. Jos Kimmon toimintaa haluaa yhdellä sanalla kuvata, suhtautumista asioihin voi kuvata rauhalliseksi – kiistojenkin keskellä.
Isoimman jälkensä suomalaiseen pöytätenniksen Kimmo jätti Helsingin Sanomien pöytätennisavustajana aikana, jolloin paperilehti oli vielä voimissaan. Kimmon ura kesti yli 40 vuotta ja hän oli lehdessä arvostettu saaden varsin hyvin palstatilaa. Tuohon aikaan lehti tapasi tukea avustajienkin arvokisamatkoja. Niinpä kiertelimme Kimmon kanssa arvokisoja maailmalla kerran jos toisenkin, Kimmo Hesarin ja minä Aamulehden reportterina. Erityisesti on jäänyt mieleen Intian MM-kisat 1987, kun naputtelimme telexejä paikallisessa postikonttorissa hiukan epävarmoina siitä, menevätkö jutut milloinkaan eteenpäin. Ainakin useimmiten menivät.
Kimmo jatkoi avustajan uraansa aivan viime aikoihin asti, lehti vain oli vaihtunut Etelä-Suomen Sanomiksi. Varsinkin Hesarin ajoilta hänet muistetaan myös mainiona valokuvaajana. Takavuosien Pöytätennislehtien kuvituksesta etenkin pelitilannekuvat olivat pääosin Kimmon otoksia. Todettakoon sekin, että Kimmo vaikutti vuosia ITTF:n mediakomitean kirjeenvaihtojäsenenä.
Siviilipuolella Kimmo opiskeli Mustialassa agrologiksi ja työskenteli muutaman vuoden erilaisissa maatalouskaupan tehtävissä mm. Tukossa. Todellinen päätoimi oli kuitenkin suvun oman tilan hoito Orimattilan Virenojalla, jossa maanviljelijä Hovi ehti tehdä kylvöt jos toisetkin. Eläköitymisen myötä varsinainen tilanhoito siirtyi kuluvan vuosikymmenen alussa seuraavalle sukupolvelle, mutta Kimmo oli aivan viime vuosiin asti mukana tilan käytännön töissä. Sen ohella jonkinlainen ”vanhemman neuvonantajan” rooli oli hänelle kovin mieluinen.
Maanviljelijän roolissa Kimmolle siunaantui luottamustehtäviä vähintään samassa määrin kuin pöytätenniksessä. Hän toimi mm. Maaseudun Työnantajaliiton ja Pro Agria Etelä-Suomen puheenjohtajana vuosikausia.
Suomalainen pöytätennisväki ottaa osaa Annelin ja lasten suruun.
Esko Heikkinen