Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille! Valitettavasti pieniä aikatauluongelmia oli, koska jälleen kerran yllättänyt suuri pelaajamäärä ei vaan mahtunut kolmeen ryhmään nätisti. Eikä suosiolla halunnut silti jättää osaa pelaajista pois. Miesten kaksinpeli kasvoi kyllä turhan suureksi, koska siinä tuntuivat haluavan pelatata ”kaikki”.
Raporttia kuvineen tulee sitten lähiaikoina. Vielä kerran kiitosta mukavasta ilmapiiristä, jonka mukavat pelaajat loivat!
Olen vuosikaudet harmitellut sitä, että maajoukkuetasonkin harjoituksissa (seniorit ja juniorit) palloja ei pelata kunnolla loppuun saakka. Sen sijaan pallo otetaan joko suoraan käteen tai sitten tehdään jopa virnistelyiden kera joku pellelyönti. Kuitenkin vain pelaamalla kaikki pallot loppuun asti kunnolla niin tekniikkaharjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin opitaan ne refleksit ja taidot, joilla tämä onnistuu myös kilpailuotteluissa. Siinä on mahdollisuus opetella kaikenlaisia kikkoja ja leikittelyä, jota ei muuten harjoitella. Jos asiassa ei ole mitään taustaa harjoittelusaleista, ei vaikeiden ja ennen kaikkea yllättävien tilanteiden hoitaminen onnistu kilpailuotteluissakaan.
Ohessa kolme videota siitä, että verkkosorin pelastaminen onnistui pahassakin tilanteessa, koska loppuun asti pelaaminen oli verissä ja itsestään selvää. Muuta mahdollisuutta ei pelaajilla kerta kaikkiaan ollut! Eli kaikki tapahtuu ihan automaattisesti. Treenisalien luovuttajat olisivat menettäneet jokaisessa tapauksessa pisteen suorilla jaloilla seisoen ja käsiä levitellen.
Nyt viimein tämän lyhyen jutun julkaiseminen on mahdollista, kun mukaan saatiin suomalainenkin sankaritarina kahden Viron tytön JEM-esitysten lisäksi. 😀 Pekka Korva kun yltyi erinomaiseen taisteluun Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailujen M-1900-luokan jatkokaaviossa.
Näissä videoissa tehdään jotain sellaista, jonka pitäisi olla tietyissä rajoissa mahdollista tavallisille tattiaisillekin. Se vaatii vain jatkuvaa yrittämistä!
Varsinkin jos ette ole näitä aiemmin katsoneet, katsokaa nyt! Ja ottakaa mallia! 🙂
Anastassia Melnikova:
”How to save and then win a net ball like a boss (EYC 2019)”
Alina Jagnenkova:
”How to save and then win a net ball like a boss, part 2 (EYC 2019)”
Pekka Korva:
”Good save after a net ball – Pekka Korva VS. Leif Cruuka (31.8.2019)”
Kommentteissa väitetään, että Alina Jagnenkova otti vapaalla kädellä tukea pöydästä ratkaistessaan pallon. Videolta ei kuitenkaan tällaista voi nähdä, koska vapaa käsi jää Alinan vartalon taakse piiloon. Yleisen kokemuksen nojalla kuitenkin väitän, että on lähes 100 % varmaa. että hän piti kättään koko ajan niin, ettei se koskettanut pöytää. Ainakaan hän ei ottanut siitä tukea! Tämä asia on vaan niin syvällä pelureiden reflekseissä! Pöytään nojaaminen on ns. pingiskoulutason virhe.
Ei näy vapaan käden koskeminen pöytään tässäkään kuvassa, vaikka todella lähellä pöytää käsi onkin:
Puhumme siis vain siitä, mitä videolla näkyy eikä siitä, mitä Alina vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin.
Aikatauluun pujahti sittenkin virhe, kun sitä yömyöhällä tein. Eli 1000 on kahteen kertaan. Se alkaa 12.30! Nyt on korjattu!
Koska Syksyn starttiin tuli käsittämättömät 101 pelaajaa, oli pakko tehdä pieniä muutoksia aikatauluihin. Tarkastakaa luokkienne alkamisaika oheisesta aikataulusta.
Suurin muutos on se, että M-700-luokka alkaa klo 09:00. Yksikään pelaajista ei pelaa M-850-luokkaa, joten tämä siirto oli mahdollista tehdä. Toinen vaihtoehto olisi ollut klo 15:30, mutta eiköhän tämä ole parempi. Ilmoittakaa, jos ei käy.
Tähän alkuun kertomus siitä, kuinka hankalaksi SPTL:n espanjalaisen sarjapäällikön Viggo Landaverden työ on osoittautunut hänen houkutellessa pääkaupunkiseudun joukkueita 3. divisioonan turnauslohkoon.
Helsingin alueellahan sarjat on pelattu kautta aikojen yksi ottelu illassa -systeemillä treenivuorojen yhteydessä.
(Videon keskustelu perustuu täysin omaan mielikuvitukseeni perustuen siihen, miten olen nähnyt 3. divisioonan D-lohkon kehittyvän.)
Kirjoitin melkein saman erääseen kommenttiin, mutta nostanpa asian esille omana artikkelinaan.
Turnauslohkojen suosio kasvaa koko ajan, koska joukkueiden maantieteellinen painopiste siirtyy pois pääkaupunkiseudulta. Helsingissähän joukkueissa on suurin piirtein samat pelaajat kuin 70-luvullakin eli uusia pelaajia tulee sarjoihin vain vähän. Joten jospa tehtäisiin lopulta niin, että pääkaupunkiseudun sarjamuotoisia lohkoja muutettaisiin vähitellen turnauslohkoiksi? Se olisi OK, että lohko pelataan sarjamuotoisena, jos kaikki lohkon joukkueet sitä tahtovat. Siten sarjalohkoja jäisi edelleen 70-luvun sotureille ja nuoremmat saisivat pelata mukavan viikonlopputurnauksen. Erityisesti nuorelle pelaajalle viikolla pelattavat sarjaottelut vievät sitä paitsi turhan paljon hyvää harjoitteluaikaa. 14 pelipäivää vastaa 3,5 viikkoa harjoituksia jos neljä kertaa/viikko. Se on paljon se! Paljon tehokkaampaa olisi saada otteluiden tuoma pelikokemus viikonlopputurnauksissa.
Turnauslohko helpottaa myös sitä, että pääkaupunkilaisseurassa pelaa joku kaukana asuva tai jopa ulkomaalainen pelaaja.
Tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja valmiutta hyväksyä se, että jotkut veteraanijoukkueet jopa luopuvat sarjasta.
Mitään muutoksia ei tarvitse tehdä nelosdivisioonaan tai alempiin, vaikka pääkaupunkiseudullekin voisi olla jossan vaiheessa hyvä saada yksi turnauslohko neloseen.
Kansallisten kilpailujen yhteinen starttimäärä jatkoi jälleen kasvuaan päättyvällä kaudella 2018/2019. Starttimäärä kasvoi jo neljättä vuotta peräkkäin. Startteja oli 5904.
Kilpailupäiviä oli 45 (19+26). Se on yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella (46 = 20+26).
Starttien kokonaismäärä kasvoi 332 startilla eli kisajärjestäjien kassaan tipahti lisää rahaa noin 4000 euroa luokkamaksulla 12 euroa.
Eniten lisäsivät kokoaan seuraavat kilpailut:
Tässä koko kauden tilasto:
Tietoa starttimäärätilastoista
Jonkin kilpailun starttimäärä on kaikkien kilpailuluokkien yhteinen osallistujamäärä, jolloin ne pelaajat lasketaan mukaan, jotka ovat pelanneet ainakin yhden ottelun.
Huom: SM-kilpailut ja piirinmestaruuskilpailut eivät ole mukana starttiluvuissa historiallisten syiden vuoksi. Eli ne eivät ole mukana, jotta vertailu aiempien vuosien lukemiin olisi mahdollista. Kun aloin tehdä tilastoja ensimmäisen kerran joskus 1990, laskentaurakan pienentämiseksi päätin jättää nuo kilpailut pois. Olin muutenkin eniten kiinnostunut siitä, miten paljon pelaajia on kansallisissa kisoissa, koska se kuvasi parhaiten kilpapöytätenniksen vireyttä. Tämä ratkaisu kaunistaa nykyisiä lukemia noiden aikojen lukemiin, koska SM-kisoissa, pm-kisoissa, TUL:n pm-kisoissa, TUK:n mestaruuskilpailuissa ja aluemestaruuskisoissa oli silloin tosi paljon strartteja,
Oheisessa Excel-tiedostossa on myös aiempien kausien tiedot siitä lähtien, kun aloin tietoja taas kerätä (aion täydentää taaksepäin mutta 2007/2008 on vielä kesken):
Tässä vähän nostalgiaa melkein 42 vuoden takaa eli Yleisradion tekemä radiohaastattelu Starin junioriharjoituksista perjantaina 28.10.1977. Mukana myös 10-vuotiaan Eva Malmbergin haastattelu.
Loppuun lisätty pari lisäplussaa (punaiselle fontilla)!
TIP-70 otti järjestämisvastuun
Vanha Helsinki Open sittemmin Helsinki Junior Open sittemmin Finlandia Junior Open oli ajautunut viime vuosina vaikeuksiin. Järjestäjiä ei tahtonut löytyä ja kilpailu alkoi olla liian kova koetus muutamalle Helsingin Piirin aktiiville ja muulle porukalle. SPTL järjesti tämän suomalaisjunioreille ja heidän taustajoukoilleen niin tärkeän kilpailun 2018. Sen jälkeen kilpailun tuleva kohtalo jäi arvailun varaan. Onneksi tälle kaudelle löytyi uusi järjestäjä eli TIP-70 otti yksinään vetovastuun.
Uusi kilpailuohjelma
TIP-70 teki suuren muutoksen kilpailun perinteiseen ohjelmaan, jossa on pelattu täysillä sekä lauantaina että sunnuntaina ja luokkia on ollut vuoden välein sekä pojille ja tytöille eli yhteensä peräti yhdeksän ikäluokkaa (9-17). Lisäksi vielä miesten ja naisten kaksinpelit. Tämä on toki tarjonnut paljon mahdollisia luokkia mihin osallistua, mutta se on myös merkinnyt joukkueille todella raskaita pelipäiviä kumpanakin päivänä. Vapaa-aikaa ei ole ollut ollenkaan, kun kilpailut ovat kestäneet pahimmillaan yhdeksästä yhdeksään. Aikanaan jopa kello 22:een. Tällä kertaa pelattiin vain neljässä ikäluokassa (10, 12, 14, 17) eikä miesten ja naisten kaksinpeliä ollut. Yksi pelaaja sai pelata vain kahdessa luokassa, koska kaikki luokat alkoivat lauantaina. Luokkia oli vähemmän mutta vastapainona sitten se, että myös pienten luokkien jatkopelit pelattiin pooleina ja tarjolla oli myös consolation pooleineen. Niille pelaajille pelit jäivät vain yhteen luokkaan, jotka mahtuivat vain 17-vuotiaiden luokkaan, mutta miesten ja naisten kaksinpeliä ei ohjelmaan kyllä mitenkään voisi mahduttaa ilman iltamyöhään pelaamista.
Muutosvastarintaa kotimaassa
Uusi kilpailuohjelma aiheutti vähän vastarintaa Suomessa, koska tarjolla ei ollut enää perinteistä ”kaksi luokkaa plus kaksi luokkaa” -kaksipäiväistä kilpailua. Sen toki ymmärtää, koska pelkona oli, että vaikka sunnuntaille selviäisikin, pelien määrä voi jäädä yhteen. Minun kokemukseni uudesta systeemistä on kuitenkin erittäin positiivinen, mutta katson toki asiaa paljolti vieraanani olleen Narvan joukkueen pelaajien kannalta. He kun ovat aina kaivanneet näillä kilpailumatkoilla vähän vapaa-aikaakin illalla. Eivät ole tietenkään koskaan valittaneet pitkistä päivistä vaan heidän mielipiteensä on näkynyt siitä superriemusta, jonka jokainen vapaahetki kisapäivän jälkeen on tuottanut. Nyt se onnistui kerrankin, ja pelaajat olivat tosi tosi tyytyväisiä 🙂 .
Sellainen kokemus minulla on yleisestikin aiemmilta vuosilta, että ulkomaalaisten vieraiden mielestä olisi mukavaa, että ehtisi tehdä muutakin kuin olla hallilla. Esimerkiksi käydä katsomassa Helsinkiä. Kaipa myös suomalaisten mielestä olisi kiva edes ruokailla rauhassa ennen nukkumaanmenoa. Jos järjestelmä on sama ensi vuonnakin, suosittelen kaikkia tulemaan mukaan, koska kyllä kansainvälisen ilmapiirin nuuhkiminen ja pelaaminen uusia vastustajia vastaan on hyödyllistä kaikille. Valitettavasti se tahtoo kuitenkin aina olla niin , että suomalaisia saa mukaan suuremmin joukoin tähän kesän kynnyksellä järjestettyyn kilpailuun vain suorilla henkilökohtaisilla kutsuilla.
Muutoksiin tarvitaan usein vastuuhenkilöiden vaihtaminen
Joka tapauksessa tässä nähtiin malliesimerkki siitä, että luoviin muutoksiin tarvitaan usein sitä, että vastuulliset henkilöt vaihdetaan kokonaan uusiin. Jos itse olisin ollut koko ajan vastuussa kilpailusta, olisin varmaankin jatkanut tismalleen samalla alkuperäisellä systeemillä vuosikymmenestä toiseen. Koskaan ei olisi tullut sitä hetkeä, jolloin olisin uskaltanut kokeille radikaalia muutosta, koska ei olisi jaksanut vastata kysymyksiin ”miksi systeemiä muutettiin vaikka se vanha systeemi oli niin hyvä?”.
Valtava parannus entiseen verrattuna oli luonnollisesti se, että kaikissa peleissä alkupooleja myöten oli järjestäjien omat tuomarit. Pelaajien ei tarvinnut olla ollenkaan tuomareina. Mitenkähän mahtaa tällainen onnistua, jos kilpailu kasvaa uudelleen 24 pöydän kilpailuksi? Riittävätkö TIP-70:n tuomariresurssit edelleen? Nyt oli joka tapauksessa pelaajille hieno asia, että ei tarvinnut istua tuomarina. Riitti paremmin aikaa esim. syömiselle ja jutustelulle.
Ikuinen ongelma: miten saada suomalaistytöt mukaan?
Suomalaisten tyttöjen saaminen mukaan on ollut aina hieman haasteellista. Niin nytkin. Mutta 12-vuotiaissa tytöissä oli peräti kuusi suomalaista osallistujaa eli Suomi vastaan muu maailma 6-2! Aika harvinaista herkkua tällainen. Vanhemmissa tytöissä meni sitten vähän heikommin. Narvan tytöille riitti kuitenkin se, että Maria Girlea oli mukana. Hän loi tapahtumaan tarvittavan glamourin ja tunnelman eivätkä tytöt joutuneet käytännössä pelaamaan vain toisiaan vastaan. Vasta kun Marian nimi ilmestyi osallistujalistalle, löin kiinni Narvan joukkueen saapumisen. 🙂 Ottelut Mariaa vastaan olivat Narvan tytöille hieno juttu ja tekivät palkinnot arvokkaiksi.
Vaihtoehtoinen kilpailuohjelma
Jarmo Siekkinen kertoi minulle sellaisestakin vaihtoehtoisesta kilpailuohjelmasta, että kumpanakin päivänä olisi kaksi luokkaa ja pelaaja saisi pelata vain yhdessä/päivä. Ilmeisesti jaon olisi oltava sellainen, että luokat 10 ja 14 pelattaisiin toisena päivänä (lauantaina?) ja luokat 12 ja 17 toisena, ettei tulisi päällekkäisyyksiä. Kumpanakin päivänä pelattaisiin luokat loppuun. En ensin tajunnut tämän ohjelman etuja ja pidin tämän kertaista systeemiä parempana. Mutta vaihtoehtoinen ohjelma antaisi ehkä sittenkin paremmin mahdollisuuden pelata kumpanakin päivänä, koska tarjolla olisi kokonainen luokka. Tosin suomalaisten osalta pelkona olisi se, että 14-vuotiaat eivät osallistuisi 17-vuotiaisiin, 10-vuotiaat 12-vuotiaisiin ja 12-vuotiaat 14-vuotiaisiin. Ulkomaalaiset joukkueethan olisivat paikalla joka tapauksessa koko viikonlopun. Voitaisiin ehkä käyttää suurempia poolejakin ja varmaan consolation pysyisi mukana. Mutta näitä asioita pohtikoon TIP-70:n järjestelytoimikunta! Kummankin malliseen kilpailuun kutsun Narvan joukkueen joka tapauksessa ensi vuonnakin.
Narvan joukkue
Narvasta tuli paras mahdollinen joukkue. Tulijoita olisi ollut enemmänkin ja muille piti selittää ”syksyllä sitten teidän vuoro”.
Oheisessa kuvassa on todella paljon Viron mestaruuskisojen mitalinhaltijoita!
Joukkue ehti myös hieman rentoutua kisojen jälkeen, koska kotimatka alkoi vasta maanantaina klo 10.30 lautalla.
Vaikka tämä ei olekaan kisaraportti, laitetaan mukaan yksi kisavideo, joka kannattaa katsoa! Se on ”parhaat palat” -video Maria Girlean ja Anastassia Melnikovan välisestä ottelusta 17-vuotiaiden tyttöjen finaalipoolissa. Melnikova on Viron kolmonen 2002-tytöissä ja ykkönen 2004- eli kadettitytöissä ja matkustaa heinäkuussa Ostravaan Junioreiden EM-kilpailuihin. Tämä oli varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista juniorityttöjen peleistä Ruskeasuolla.
Pitävät rating-luokistakin
Tämä ei oikeastaan kuulu asiaan, mutta Lida kertoi, että Narvan juniorit tykkäävät todella paljon Suomen rating-luokista ja pelaajat muistelevat usein siitä, miten ovat missäkin luokassa menestyneet. Myös Lidan mielestä ne ovat tosi hyödyllisiä pelaajille. Siinä mielessä ei siis tarvitse murehtia, onko kisoissa muita tyttöjä tai junioreita, vaikka toki nämä lisäävätkin kilpailun glamouria myös narvalaisten silmissä.
Palkintopalli oli oikein päin
Siitä pitää aina antaa erityiskiitokset, jos palkintopalli laitetaan oikein päin eli edestä katsottuna kakkonen seisoo ykkösen vasemmalla puolella. Kisapaikalla tuli mieleen, että mahtaako tämä perustua tuhansia vuosia vanhaan tapaan, jossa arvovieras istui isännän (esim. kuninkaan) oikealla puolella aterialla. Mutta palkintopalli oli tosiaan oikein päin! Me kiitämme! Tosin palkintopalli oli yhtä ruma ja ahdas kuin aina ennenkin, mutta sille TIP-70 ei voinut mitään.
Yhteydenpito oli nopeaa ja ystävällistä
Sekin oli mukavaa, että Aleksi Mustosen hoitama viestintä sähköpostitse oli äärimmäisen nopeaa, ystävällistä ja auttavaista. Esimerkillistä toimintaa! Kiitos Aleksi! Kaikenlaista säätämistä kun liittyi Narvan joukkueen ilmoittautumisiin ja muuhun.
Loppukiitokset
Lopuksi vielä lämpimät kiitokset TIP-70:n hienolle järjestelyorganisaatiolle tosi mukavista kilpailuista ja siitä, että TIP-70 pelasti tämän tärkeän kilpailun kuolemalta. Erinomaista!
