Kuvassa Teuvo silloin joskus
Muutama päivä sitten eli 5.2. sain lukea SPTL:n sivuilta murheellisen tiedon. Teuvo Komulainen oli nukkunut pois. Esitän tässä syvimmät osanottoni Teuvon omaisille ja erityisesti Annille, jonka parhaiten tunsin perheestä. Tunsin Teuvon pitkältä ajalta. Hän ei ollut ystäväni siinä sanan tavallisessa merkityksessä vaan pöytätennisystävä. Aikana ennen nettiä, kännyköitä ja halpoja kaukopuheluita oli vaikea tutustua toisilla paikkakunnilla oleviin ihmisiin. Padasjoki olisi yhtä hyvin voinut olla Espanjassa. Teuvo oli myös vanhempi ja hänellä oli vakiintuneet ystäväpiirit pöytätenniksessä, kun muutin Helsinkiin 1974 ja aloin tutustua Etelä-Suomen pöytätennikseen. Vaikka emme paljoakaan jutelleet myöskään kilpailuissa tai SPTL:n tilaisuuksissa, arvostin aina suuresti hänen työtään Suomen pöytätenniksen hyväksi. Itse pääsin sitä työtä seuraamaan esimerkiksi hänen Padasjoella järjestämiensä hyvin suosittujen säännöllisten juniorileirien kautta, jonne Starin juniorit lähtivät aina todella mielellään. Itse en leireillä käynyt vierailemassa mutta hyvää palautetta sain junioreilta.
Teuvo organisoi SPTL:n toimintaa tehokkaasti. Hän vaikutti laajasti liiton työn kehittämiseen liittovaltuuston puheenjohtajana. Se oli aikaa, jolloin liittovaltuustonkin jäseniksi saatiin 24 jäsentä varajäsenineen (jos oikein muistan) ja useimmat tulivat myös paikalle kokouksiin. Liittokokouksissahan sali suorastaan pullisteli väkeä joskus. Se oli eri aikaa se. Tärkeän työn Teuvo teki nostamalla Padasjoen Yrityksen merkittäväksi pöytätennisseuraksi. Seuran suurimmaksi tähdeksi nousi Teuvon nuorempi tytär Anni, joka esitti vakuuttavia otteita jo 7-8-vuotiaana ja nousi myös Suomen naisten maajoukkueen vakiokokoonpanoon. Hän oli kuin piikki Starin lihassa, koska hän oli aina niin paha vastus saman ikäluokan pojillemme 🙂 . Mutta PadY;ssä oli myös runsaasti niin muita junioreita kuin aikuispelaajiakin, joista Jarmo Enqvist taisi olla paras. Pekka Mäkelän omituinen maila valtavan paksuine kumineen aiheutti hämmennystä. Teuvo itse oli pelaajana juonikas kalikkapelaaja ollen 70-luvun puolivälin jälkeen jopa B-luokan pelaaja. PadY järjesti omassa salissaan kilpailuja ja ainakin kerran 80-luvulla myös Pajulahden urheiluopistolla suuret GP-kilpailut.
Teuvo oli äärimmäisen tärkeä henkilö Suomen pöytätenniksen kultaisina vuosina, kun kaikki salit pullistelivat pelaajia. Hän antoi uskomattoman suuren panoksen lajillemme siitä huolimatta, että hän kärsi sairaudesta, joka olisi musertanut useimmat muut. Hän teki työtä eikä valitellut.
Tutustuin Teuvoon uudelleen ja uudella tavalla Turun Silja Malja-kilpailuiden yhteydessä 2010-luvulla, jonne hän tuli katsomaan lastenlastensa pelejä. Siellä juttelimme mukavia ja vähän muistelimmekin. Antoi hän positiivista palautetta muutamalla Facebook-viestilläkin.
Lämmin kiitos, Teuvo, ja lepää rauhassa!
Reload document 
Open in new tab