Tämän videon syvin aihe eli äitini poismeno ei tietenkään kuulu SPTL:n sivuille. Mutta laitan videon tänne, koska se sisältää Viro- ja pöytätennishistoriaa varsinaisen aiheen ohella. Se videon tarkoitus onkin. Kaikki pöytätennisihmiset eivät ole Facebookissa tai roiku YouTubessa, joten ehkä videon huomaavat näin myös monet sellaiset, jotka eivät sitä muuten huomaa. Toivottavasti kukaan ei pahastu siitä, että julkaisen videon myös täällä.

En siis julkaise videota täällä saadakseni osanottoja niin hyvältä kuin ne tuntuvatkin (lämpimät kiitokset vielä kerran). Menetys oli tosin minulle aivan valtavan kova ja vasta nyt kolme viikkoa myöhemmin elämä alkaa voittaa edes vähäsen.  Erityisesti viimeinen kuukausi oli erittäin traaginen

Näin kirjoitin videon saatteeksi Facebookissa:

Olen viime vuosina usein maininnut, että minulla ei ole aikaa oikein mihinkään. Nyt voin kertoa, että syynä on ollut se, että olen auttanut Tampereella asunutta Silpa-äitiäni ja ollut hänen seuranaan. Erityisesti viime elokuusta alkaen on ollut hyvinkin rankkaa, ja olen joutunut esim. järjestämään Starin kilpailut hyvin niukoilla aika- ja keskittymisresursseilla ja kova huoli on ollut päällä koko ajan. Helmikuussa jopa asuin äitini sairaalahuoneessa ja hän kuoli keskiviikkona 14.2. 96-vuotiaana. STARPRING:in järjestäminen oli todella raskasta, koska olin vielä kisojen aikanakin romahtaa aina kun ajatus pääsi hetkeksikin siirtymään äitiini. Aivan robotin omaisesti jouduin kaiken tekemään. Sielu oli jossakin muualla.

Äitini oli sellainen ihminen, josta kaikki sanoivat melkein loppuun asti: ”Silpa ei koskaan kuole”. Ei hänellä ehkä olisikaan ollut mitään vaikeuksia elää reippaastikin yli 100-vuotiaaksi, mutta kohtaloksi tuli kuitenkin vanhuuteen liittyvät turhan oloiset ongelmat, kuten videon lopussa kerron. Äärimmäisen surullista kun et voi auttaa.

Monet Starin juniorit tapasivat aikanaan äitini. Tämä video on omistettu myös kaikille heille. Äiti muisti valtavan lämpimästi teitä ihan loppuun asti!

Äitini vaikutti pöytätenniksen aloittamiseeni epäsuorasti, kuten videolla kerron. Hän oli myös Viro-mielenkiintoni takana. Tästä kerron myös.

Äitini muutti Rovaniemeltä Tampereelle pääsiäisenä 2014 Viljo-isäni menehdyttyä joulun 2013 jälkeen.

Video ei ole aivan lyhyt, mutta voihan sitä katsoa vähän kerrallaan jos vähänkään kiinnostaa. Video on tekstitetty englanniksi erityisesti Viro-osuuden vuoksi. Myös monet virolaiset tapasivat äitini.

Laitanpa Facebookin englanninkielisen esittelyn tähän varmuuden vuoksi:

In English

My dear mother Silpa passed away on Wednesday 14.2. She was 96-year-old. Last few years I spent a lot of time in Tampere helping her and keeping company. Last two weeks I lived in her room in the hospital except when I had to visit home because of table tennis.

My mother was such a person about whom everyone said: ”Silpa will never die”. She could still have lived many years but some old age-related ”needless” problems became her destiny as I tell in the video. Extremely sad when you cannot help.

Many Estonian players met my mother. She was also the inspiration behind my Estonian connection as I tell in the video.

She was also influencing indirectly that I started to play table tennis. I tell also about this.

The video has English texts.

Musiikki/music: Julie Meixnerová

Tilanne on valitettavasti sellainen, että ehdin tehdä arvonnnat vasta illalla salin laittamisen jälkeen. Luulen, että teen tässä vaiheessa vain lauantain arvonnat. Haluan välttää uudelleen arvontoja viimeiseen saakka!

Toivottavasti jokainen on tarkistanut ilmoittautumislomakkeelta, että oma ilmoittautuminen on oikein.

Arto Luukkainen

Olin kuullut etukäteen, että Jyväskylään  on muuttanut pöytätennisperhe Romaniasta ja että erityisesti perheen tytär Maria Girlea on hyvä pelaaja. Mutta enpä arvannut, että hän on niin hyvä kuin mitä näin hänen olevan Kosken Maljan aikana. Hän osoitti ammattimaista pelaamista sekä tekniikan että taistelemisen puolesta. Juuri sitä pöytätennistä, jota näkee esim. junioreiden EM-kilpailuissa. Mutta eipä ihme, koska Romania on Euroopan paras maa naisten ja tyttöjen pöytätenniksessä ja Maria kertoo haastattelussa olleensa  Romanian viitonen 2005-tytöissä.

Oli pakko tehdä improvisoitu haastattelu hänestä vaikka aikaa sille oli vaikea löytää, koska Maria pelasi koko ajan. Tai sitten minä itse pelasin. Mutta aivan kisojen lopussa sunnuntaina haastattelu onnistui ja Maria oli valtavan  ystävällinen ja valmis haastatteluun.

Melkoisen lahjan on Suomi saanut Romanialta. Myös Marian 11-vuotias pikkuveli Mihai on taitava pelaaja.

Maria osoittaa haastattelussa olevansa keskieurooppalainen kosmopoliitti, joka hoitaa vaivatta tällaisen videohaastattelun myös englanniksi! Suomen pöytätennisyhteisö  on saanut ison vastuun. Meidän on tehtävä kaikkemme, että Maria pystyy harjoittelemaan tehokkaasti ja laadukkaasti myös täällä!

Marian parhaat hetket Kosken Maljassa

Tämä video sisältää Maria parhaat hetket hänestä julkaistuissa yhdeksässä videossa hänen otteluistaan Kosken Maljassa 2019. Video näyttää hänen potentiaalinsa. Hän teki tietysti myös pakottamattomia virheitä, mutta se on ymmärrettävää, sillä hän ei harjoitellut vuonna 2018 niin paljon kuin hän harjoitteli sitä ennen. Myös uusi maa, ensimmäiset kilpalut, ottelut tuntemattomia miehiä ja poikia vastaan tyttöjen sijaan tuotti omat haasteensa. Mutta oli äärimmäisen mielenkiintoista seurata hänen kansainvälistä peliään mitä tulee nopeuteen, lyönnin sijoitteluun, lähellä pöytää pelaamiseen ja muutamiin yllättävän hyviin syöttöihin. Siten Marian pelillä on todella hyvä perusta, ja on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.

Minulla on Kosken Maljassa mukana kaksi  omaa pelaajaa. Niinpä seurailin reaaliaikaisesti Kosken Maljan ilmoittautumistilanteen kehittymistä, koska toivoin hartaasti, että kilpailuun tulee nuorempaakin porukkaa. Sellainen asia kiinnitti pian huomiota, että pelaajat tuntuivat jakaantuvan kahteen selkeästi erottuvaan  ikäryppääseen.  SIis nuoriin pelaajiin ja viisikymppisiin. Päätin ottaa selville, onko kyseessä harha vai todellinen ilmiö.

Seuraavassa pelaajien iät taulukon muodossa. Pari sellaista pingiskoululaista puuttuu, joilla ei ole lisenssiä.

Sama asia graafina:

Kaksikyttyräinen kameli on selvästikin helposti nähtävissä.  Kuoleman laakso asettuuu ikävuosien 33-37 kohdalle, jonka molemmin puolin elämän rinteet kohoavat.

Tuo minimikohta eli vuosiluokat 1981-1985 vastaa hyvin kylmää todellisuutta eli sitä. että kun noina vuosina syntyneet olivat junioreita, Suomen pöytätennis teki kuolemaa. Helsingin kisoissa ei junioreissa ollut osanottajia ja muutenkin kaikki alkoi sortua joskus vuosina 1995-2000.

Oikeanpuoleinen kyttyrä (vuosiluokat 1966-1970 ja 1961-1965) vastaa toisaalta täsmälleen kulta-aikojen huippuaikaa.

Täytyy yrittää myöhemmin laatia vastaava käyrä jollekin kulta-aikojen kilpailulle. Se ei ole ihan yksinkertaista,  koska tuolloisten aikuispelaajien ikää on vaikea tietää.

Lisään tähän pohdiskelua, jonka jätin alunperin pois mutta selitin teksitviestikeskustelussa

Voisi ajatella, että kuoleman laakso selittyy sillä, että tuossa vaiheessa tehdään lapsia ja hoidetaan niitä ja tehdään uraa ja pälä pälä. Mutta kun tuo laakso tuntuu siirtyvän oikealle päin vuosi/vuosi-tahtia. Jossakin vaiheessa siis huomattaisiin, että 70-vuotiaat tekevät lapsia joukolla ja hoitavat niitä ja tekevät työuraa. Muistaakseni 2000-luvun alussa oli tilanne, jossa ikävuosissa 18-28 oli koko Suomessa neljä (4) lisenssipelaajaa. Ellen väärin muista, nämä ikävuodet vastasivat silloin vuosiluokkia 1981-1985. Kun elettiin pöytätenniksen kultavuosia, ikämiesluokka 35 pullisteli väkeä vaikka silloin lapsia oli paljon nykyistä enemmän. Eli vaikka eri selittäviä tekijöitä voi olla monta, juuri nykyisellä kuoleman laakson kohdalla ei voi olla paljon pelaajia siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia pelaajia ei vaan ole.

Kuoleman laakso tuntuu siis johtuvan pitkälti siitä, että Suomi tuotti vain hyvin vähän uusia junioripelaajia noina vuosina. Tällä  kaudella tosin kokonaista 49 ikäluokkien 1981-1985 pelaajaa on kerännyt ratingpisteitä kilpailuissa. Paljon on siis tullut uusia pelaajia tuohon ikäluokkaan vasta aikuisiällä.