Säännöllinen valmennus on elinehto kehittymiselle

Vuonna 2021 Pöytätennis Porilaiset, POR-83, on rajoituksista huolimatta pystynyt järjestämään viikkoharjoitusten lisänä mukavan määrän valmennusviikonloppuja, yhteensä 7 kpl. Näissä intensiivisissä viikonlopuissa on ollut seuran omaa väkeä apuna sparraajina, mutta aina päävastuussa seuran ulkopuolinen valmentaja. Tällä tavalla on saatu paljon uutta näkökulmaa treeneihin. Viikonlopun yhteydessä on pystytty myös suunnittelemaan pelaajien kehittymistä yksilöllisillä valmennussuunnitelmilla. Lisäksi on kehitetty seuratoimintaa ja yhteistyökuvioita.

Vierailevina valmentajina ovat toimineet Johanna Kaimio (kuvassa oik.), Taneli Keinonen ja Vladimir Bril. Vaikka tämänhetkiset pelaajamäärät aktiivisissa junioreissa ja kilpailevissa aikuisissa eivät seurassa ole päätä huimaavat, on halukkaille kuitenkin pystytty tarjoamaan eväitä eteenpäin kehittymiseen. Syyspuolella valmennuksia on tarjottu junnujen ja kilpapelaajien lisäksi aikuisten harrasteryhmäläisille. Se oli menestyksekäs kokeilu, sillä kiinnostuneita riitti!

Videokameraa on alettu käyttää enemmän apuna valmennuksessa. Omia lyöntejä on katsottu ja analysoitu jälkeenpäin netistä. Ehkäpä omien suoritusten kelaamisesta jotain junnut oppivat, toki analyysi pitää tehdä kunnolla seuran juniorivalmentajan kanssa. Muuten harjoitusvideoita on ollut tietenkin kiva näyttää vaikka kotijoukoille ihan ilman analyysiäkin.

On selvää, että valmennusosaamisen tuottaminen omaan kaupunkiin ei ole pienelle seuralle halpaa. Siksi suuret kiitokset ovat paikallaan asian mahdollistaneille yhteistyökumppaneillemme, erityisesti Coreplast Laitila Oy:lle, SVUL Satakunnalle ja tietenkin Suomen pöytätennisliitolle.

6 thoughts on “Säännöllinen valmennus on elinehto kehittymiselle

    1. Muutama itsenäinen SVUL:n maakuntayhdistys toimii edelleen. Itsellenikin se oli kyllä yllätys. Mutta jäsenmaksu sinne ollaan maksettu ja merkittävä tukikin sieltä hakemuksesta saatiin! Tiedä sitten onko siellä jotain mahdollista vanhaa perua varallisuutta niin paljon, että tuen jakana vielä ovat hyvää työtä edelleen tekemässä. Muuten en ole SVUL Satakuntaa noteerannut missään yhteydessä 90-luvun jälkeen…

      1. Hyvä että löysitte sen! Tiesin, että perinneyhdistyksenä SVUL elää ja sen historiaakin tehdään parhaillaan, mutta piiriorganisaation säilyminen oli minulle täydellisen uusi asia.

  1. Tosi hieno meininki Porissa. Täysin samaa mieltä siitä että eri valmentajien vierailu avaa silmiä niin seuran omilla ohjaajilla kuin myös itse junioreilla.

    1. Juuri näin. Vaikka nyt ei olekaan puhe aloittelevista valmentajista, kerron oman muisteloni. Kun itse olin aloittelemassa valmentajan uraani silloin joskus, kaipasin aivan kauheasti sitä, että joku osaava valmentaja olisi tullut neuvomaan Starin harjoituksiin. Tai vaikka kuka vaan. joka tietää oikean tekniikan ja miten sitä harjoitellaan. Ihan itse piti keksiä kaikki, vaikka sittemmin käytiinkin C-lajiosalla ja jotain kirjallista materiaaliakin oli. Mutta ei sellaista henkilöä vaan ollut tiedossa eikä liitollakaan ollut mitään tällaista toimintaa. Ajattelin jopa pyytää apua siltä HäPS:in vähän originellilta veteraanilta, jonka monet varmaan muistavat. En pyytänyt, ja hänen originelliutensa sitten vaan kasvoi sitä paitsi.

Vastaa