Saimme jälleen suruviestin, sillä vuosien 1960 ja 1961 miesten kaksinpelin SM-kullan voittanut Pentti Kunnas nukkui pois keskiviikkona. ”Milli” tunnettiin taitavana puolustuspelaajana, joka juhli aikuisten Suomen mestaruuttaan vielä juniori-ikäisenä. ”Milli” kukisti aikanaan mm. sittemmin maailmanmestariksi yltäneen Ruotsin Stellan Bengtssonin.

Pöytätennisväki ottaa osaa omaisten suruun.

Esko Heikkinen

Olen vuosikaudet harmitellut sitä, että maajoukkuetasonkin harjoituksissa (seniorit ja juniorit) palloja ei pelata kunnolla loppuun saakka. Sen sijaan pallo otetaan joko suoraan käteen tai sitten tehdään jopa virnistelyiden kera joku pellelyönti. Kuitenkin vain pelaamalla kaikki pallot loppuun asti kunnolla niin tekniikkaharjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin opitaan ne refleksit ja taidot, joilla tämä onnistuu myös kilpailuotteluissa. Siinä on mahdollisuus opetella kaikenlaisia kikkoja ja leikittelyä, jota ei muuten harjoitella. Jos asiassa ei ole mitään taustaa harjoittelusaleista, ei vaikeiden ja ennen kaikkea yllättävien tilanteiden hoitaminen onnistu kilpailuotteluissakaan.

Ohessa kolme videota siitä, että verkkosorin pelastaminen onnistui pahassakin tilanteessa, koska loppuun asti pelaaminen oli verissä ja itsestään selvää. Muuta mahdollisuutta ei pelaajilla kerta kaikkiaan ollut! Eli kaikki tapahtuu ihan automaattisesti. Treenisalien luovuttajat olisivat menettäneet jokaisessa tapauksessa pisteen suorilla jaloilla seisoen ja käsiä levitellen.

Nyt viimein tämän lyhyen jutun julkaiseminen on mahdollista, kun mukaan saatiin suomalainenkin sankaritarina kahden Viron tytön JEM-esitysten lisäksi. 😀 Pekka Korva kun yltyi erinomaiseen taisteluun Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailujen M-1900-luokan jatkokaaviossa.

Näissä videoissa tehdään jotain sellaista, jonka pitäisi olla tietyissä rajoissa mahdollista tavallisille tattiaisillekin. Se vaatii vain jatkuvaa yrittämistä!

Varsinkin jos ette ole näitä aiemmin katsoneet, katsokaa nyt! Ja ottakaa mallia! 🙂

Anastassia Melnikova:

”How to save and then win a net ball like a boss (EYC 2019)”

Alina Jagnenkova:

”How to save and then win a net ball like a boss, part 2 (EYC 2019)”

Pekka Korva:

”Good save after a net ball – Pekka Korva VS. Leif Cruuka (31.8.2019)”

Kommentteissa väitetään, että Alina Jagnenkova otti vapaalla kädellä tukea pöydästä ratkaistessaan pallon. Videolta ei kuitenkaan tällaista voi nähdä, koska vapaa käsi jää Alinan vartalon taakse piiloon. Yleisen kokemuksen nojalla kuitenkin väitän, että on lähes 100 % varmaa. että hän piti kättään koko ajan niin, ettei se koskettanut pöytää. Ainakaan hän ei ottanut siitä tukea! Tämä asia on vaan niin syvällä pelureiden reflekseissä! Pöytään nojaaminen on ns. pingiskoulutason virhe.

Ei näy vapaan käden koskeminen pöytään tässäkään kuvassa, vaikka todella lähellä pöytää käsi onkin:

Puhumme siis vain siitä, mitä videolla näkyy eikä siitä, mitä Alina vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin.

Para Finland Open on kansainvälisen liiton virallinen kilpailu, jossa kerätään rating-pisteitä Tokion Paralympialaisiin. Kansainvälisissä parakisoissa ITTF lähettää kisojen teknisen delegaatin, ylituomarin ja apulaisylituomarin. Nämä tekevät kilpailujen aikataulut, arvonnat ja tuomarilistat kisoja edeltävänä päivänä, kun luokiteltavien pelaajien luokat ovat selvillä. Tuomaripalaveri on kisoja edeltävänä iltana torstaina klo 19.30, jolloin vielä kerrataan parasäännöt ja annetaan muuta informaatiota kilpailuista, ruokailuista jne.

Tuomareille kustannetaan majoitus ja täysihoito Pajulahdessa torstain päivällisestä alkaen. Kisapäiviltä maksetaan lisäksi päiväraha 25€/päivä. Matkakustannuksista voidaan sopia erikseen. Ulkomaisia tuomareita on 1.9. mennessä ilmoittautunut 10 kuudesta eri maasta. Tavoitteena on saada paikalle vähintään 30 tuomaria, jolloin kaikille jäisi tuomitsemisen ohella aikaa nauttia ainutlaatuisesta kisatunnelmasta ja Pajulahden upeista puitteista. Mukana on 180 pelaajaa yli 30 maasta. Alustava kisa-aikataulu on seuraava: perjantai 11.10. kaksinpelien alkulohkoja klo 9-21. Lauantai 12.10. kaksinpelin ratkaisuottelut klo 9-13. Joukkuekilpailut klo 14-20. Sunnuntaina joukkuekilpailujen jatko noin 9-15.

Tuomarit käyttävät joko tummaa pikkutakkia tai järjestäjien yhtenäistä t-paitaa. Ilmoittautuessa voi ilmoittaa oman paitakokonsa. Kilpailuihin voi tulla koko ajaksi, yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Kaikki apu on arvokasta.
Ilmoittautumiset: paratt@sptl.fi
Lisätietoja Mara Autio 050-570 4730

PARAPÖYTÄTENNISSÄÄNNÖT PÄHKINÄNKUORESSA

Parapöytätenniksessä noudatetaan pääosin normaaleja pöytätennissääntöjä. Parapöytätenniksen syöttösääntöä sovelletaan siten, että otetaan mahdolliset fyysiset rajoitteet huomioon. Pelaaja voi esimerkiksi syöttää mailan päältä.

Istuvien luokissa (1-5) syöttösäännöt poikkeavat normaalisäännöistä siten, että syöttö UUSITAAN, jos syöttö ei tule ulos pöydän päädystä. Uusittavia syöttöjä ovat esim. nopea muuten oikea syöttö, joka menee pompun jälkeen sivusta ulos tai lyhyt syöttö, joka jää pöydälle tai kiertää lopulta, vaikka kuinka monennella pompulla sivusta ulos.

Pyörätuolinelinpelissä syöttö ei saa pompata taaksepäin, eikä jäädä pöydälle. Syötöt ja syötön vastaanotot suoritetaan muuten normaalissa järjestyksessä. Pallon ollessa pelissä, saa palloa pelata kumpi pelaaja vaan. Kummankaan pelaajan pyörätuoli ei kuitenkaan saa ylittää pöydän kuviteltua keskilinjaa. Jos näin tapahtuu, tuomitaan piste vastustajille.

Euroopan Pöytätennisunioni piti vuosikokoustaan EM-kisojen yhteydessä Nantesissa keskiviikkona. Nyt oli aikaa kokoustaa, kun pelisalissa ei ollut suomalaisia. Vähän harmitti, kun ensimmäinen miesten peli, johon törmäsin, oli Englanti-Luxemburg. Se olisi ollut se Suomen miesten paikka pelata…

Tässä Suomen miesten piti oleman…

Hollantilainen puheenjohtaja Ronald Kramer avasi kokouksen klo 9.30. Tuttuun tapaan isäntämaan eli Ranskan liiton puheenjohtaja piti pienen puheen ja ITTF:n ruotsalainen varapuheenjohtaja (ja Ruotsin liiton puheenjohtaja) Petra Sörling toi kansainvälisen liiton terveiset. ETTU:n hallituksen jäsen Sonja Grefberg istui paraatipaikalla. Sitten todettiin äsnäolijat, joita oli 43 ja lisäksi kaksi valtakirjalla. Poissa oli 13 jäsentä.

Esityslistan ulkopuolelta saatiin ensin kuulla yllätysohjelmaa, kun ITTF:n toimitusjohtaja Steve Dainton pääsi puhumaan. Syy oli se, että ETTU:n ja ITTF:n välillä asiat eivät ole oikein kunnossa, evästi puheenjohtaja Kramer suorasanaisesti. Australialainen Dainton on eittämättä mailman pöytätenniksen vaikutusvaltaisin hahmo tällä hetkellä, joten miestä oli syytä kuunnella.

Dainton esitti, että Kiina dominoi pöydällä ja tuottaa myös 55 prosenttia kaikesta mediarahasta, mitä lajissa liikkuu. Euroopan osuus tässä laskennassa on kuulemma vain yksi prosentti! Euroopassa Saksa on ylivoimainen markkina-alue. Sitten siirryttiin itse “pihviin” eli MM-kisojen supistamiseen. ITTF kutsuu sitä laajentamiseksi, vaikka lopputurnaukseen pääsee vain 32 maata. Laajennus tulee siitä, että ITTF haluaa järjestää karsintoja, johon kaikki maat osallistuisivat. Muualla maailmassa (Aasiaa lukuunottamatta) ei ole kunnon maanosakisajärjestelmää, ja EM-kisoja ITTF haluaisi käyttää vain “MM-karsintana”. Se ei tunnu eurooppalaisista hyvältä. Muuten Ranskassa ei juurikaan puhuttu ETTU:n kilpailusta, vaan (markkinointitermi) ITTF:n Euroopan mestaruuskilpailuista.

Muuten Daintonin ja ITTF:n tavoitteena on on ottaa vahva ote mediakentästä ja lisätä rahaa huippujen palkintoihin. Daintonin mukaan ITTF auttaa Eurooppaa eri reittejä vuosittain noin 840 000 US dollarilla, mutta tuota on kyllä hankala ottaa ihan todesta. ITTF mm. maksaa Eurosportille lajin lähettämisestä, mutta lähinnä siksi, että sitä katsellaan paljon Kiinassa, ja siksi, että saksalainen suursponsori Liebherr saa tätä kautta näkyvyyttä. Tätä rahaa eurooppalainen pingis ei siis näe tai saa, mutta Dainton kyllä mietti, että pitäisikö tukea pieniä maita suoraan ETTU:n ohella. (Puhuin hänen kanssan tauolla ja sanoin, että tukemista olisi jo se, että esimerkiksi Finlandia Openista saisi paremmin rankingpisteitä, ja että sen järjestämisestä ei tarvitsisi maksaa ITTF:lle).

Vielä australialainen kertoi, että ITTF:ssa mietitään tällä hetkellä kovasti uuden keskustoimiston sijaintia. Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että Euroopan maat eivät ole ollenkaan tyytyväisiä siihen, että niiden määrä 32 joukkueen lopputurnauksessa tulee vähenemään rajusti maanosakiintiöiden takia.

Sitten aloitettiin varsinaiset kokousasiat. Ensin kokousrutiinit ja napaihmisten ja -elinten raportit, joissa ei paljon ihmeellistä ole eikä ole koskaan ollut. Lähinnä kertomusta siitä, mssä kukin on käynyt. Tanskalainen (talouspuolen) varapuheenjohtaja Dorte Darfelt esitteli vuoden 2018 luvut, joissa noin 970 000 euron liikevaihdolla tehtiin noin 25 000 € tappiot. Järjestön talous kyllä kestää ne ja tulos oli jopa budjetoitua parempi. Numerot hyväksyttiin yhdessä tilintarkastuskertomuksen ja sisäisen tarkastuksen raportin kanssa.

Lounastauon jälkeen tanskalainen pitkän linjan pingismies Arne Madsen esitteli ETTU:n uudet säännöt eli ns. “perustuslain”. Rakenne on kopioitu suoraan ITTF:n vastaavasta. Asiaa oli käsitelty suurelta osin jo aiemmissakin kokouksissa, joten sen läpimeno oli läpihuutojuttu.

Seuraavaksi tehtiin iso joukko sääntömuutoksia, jotka kaikki olivat varsin teknisiä. Sonja oli rakennellut EM-joukkuekisaan uutta karsintasysteemiä, jossa ei enää ole yksittäisiä koti-/vieraspelejä, vaan viikonlopputurnauksia. Se kelpasi kokousväelle hyvin. Saimme myös EM-kisoihin kaksi uutta veteraanikategoriaa (45-49 ja 54-59 vuotiaat). Kokous vahvisti myös Tokion olumpiakarsintojen säännöt. Vierasmaalaisten junioripelaajien oikeus uuutta maata menee jatkossa niin, että uudessa maassa on asuttava yhtäjakoisesri vähintään viisi vuotta, ennen kuin lupa heltiää. Siis jos ei ole kyseisen maan kansalainen.

Seuraavaksi vahvistettiin noin 800 000 euron budjetti vuodelle 2020. Se on tässä vaiheessa noin 90 000 euron “pakkasbudjetti”. Uusia kunniajäseniä ei valittu, mutta ETTU:n ansiomerkin saivat Timo Boll, Leszek Kucharski, Valentina Popova, Zlatko Cordas ja itävaltalaisvalmentaja Jarek Kolodziejczyk (kohtalaisen paha sukunimi…).

Kokouksen lopuksi Puola esitteli vielä ensi vuoden EM-kisojen järjestelyjä Varsovassa (15-20. syyskuuta 2020) . Seitsemisen tuntia siinä kaiken kaikkiaan hurahti.

Isoa taukoa ei kuitenkaan pidetty, sillä heti perään alkoi Pohjois-Euroopan Pöytätennisunionin eli NETU:n kokous. Suomen (Esko ja Sonja) lisäksi paikalla olivat Färsaaret, Islanti, Latvia, Liettua, Norja, Ruotsi, Tanska ja Viro. Grönlanti puuttui tällä kertaa.

Ensin päivitettiin NETU:n mestaruuskisojen kalenteria, joka nyt näyttää seuraavalta:

• 2020 NETU Veteraanit Latvia
• 2022 NETU Veteraanit Suomi
• 2020 NETU Seniorit Liettua
• 2022 NETU Seniorit Viro
• 2020 NETU Juniorit Viro (Haapsalu)
• 2021 NETU Juniorit Islanti
• 2022 NETU Juniorit Viro (Tallinna)

Suomi siis anoi vuoden 2022 veteraanikisoja ja sai ne. Siinä veteraanivaliokunnalle purtavaa!

Tanskalainen puheenjohtaja Peter Sundbaek halusi keskustella myös NETU:n tulevaisuudesta: onko se pelkkä mestaruuskisajärjestäjien valitsija vai myös jotakin muuta. Ainakin nyt on saatu aikaan Facebook-sivusto jäsenmaille tiedonjakoa varten. Puhetta oli myös mahdollisista yhteisleireistä sekä valmentajakoulutuksesta ja jopa järjestön laajentamisesta. NETU:n säännötkin on taas löydetty ja niille tehdään jopa pieni päivitys. Hetkeen vanhoja sääntöja ei tuntunut olevan missään, joten ei tämän järjestön toiminta ihan aktiivisimmasta päästä ole ollut.

Lopuksi pääsin mainostamaan lokakuun parakisaamme sekä joulukuun Finandia Openia. Siinä se päivä sitten olikin. Kokouksissa tuli istuttua hyvin tasan kahdeksan tuntia.