Suomen Valmentajat ry:n kuukauden valmentaja on parapöytätenniksessä MM-hopeaa voittaneen Aino Tapolan valmentaja Martti Autio. Tapolan mitali on Suomen ensimmäinen parapöytätenniksen MM-mitali 20 vuoteen. Onnittelut Mara!

Valmentajakonkari Autio on toiminut parapingispelaajien päävalmentajana kahteen otteeseen. Vuonna 1982 Aution valmennettava Pekka Paalanko voitti maailmanmestaruuden miesten puolella samassa luokassa, missä Tapola kilpailee.

Vuodesta 2017 lähtien Tapolaa valmentanut Autio oli ehtinyt työskennellä Suomen Pöytätennisliitossa, valmentaa miesten maajoukkuetta, opettaa telinejumppapohjaista taitoa lapsille, toimia liikunta-alan yrittäjänä sekä personal trainerina kunnes ajautui paravalmennuksen pariin jälleen vuonna 2016.

– Esa Miettinen pyysi Rion jälkeen, että tulisin valmentamaan häntä. Esa asui Kuopiossa ja valmennus oli viikonloppu- ja leirivalmennusta. Siitä sitten levisi huhu Helsinkiin, että valmennan ja Aino tuli pyytämään minua valmentajakseen.

Pelaajaurallaan kaksi pöytätenniksen kaksinpelin Suomen mestaruutta voittaneen Aution valmennusura alkoi jo kohtuu nuorena parapöytätenniksen lajipioneerin kehotuksesta.

– Kymmenkertainen pingiksen paralympiamitalisti edesmennyt Matti Launonen kävi katsomassa meidän maaotteluita. Kun jossain vaiheessa sanoin, että lopetan pelaamisen kansainvälisellä tasolla, niin Matti tokaisi, ”Kun lopetat, niin voit alkaa valmentamaan meitä.”

Autio kertoo, että on aina ollut kiinnostunut valmentamisesta.

– Minulla ei pingisurani aikana koskaan ollut henkilökohtaista valmentajaa. Oli itse otettava selvää asioista. Totta kai ensin kiinnosti se, että miten pystyn omaa peliäni kehittämään ja parantamaan. Sitten tienattiin rahaa järjestämällä junnuleirejä toimien leireillä valmentajina, että päästiin itse kisareissuille. Siitä se lähti.

Valmentajana Aution tavoitteena on päästä siihen pisteeseen, että hänestä tulee urheilijalle vähitellen tarpeeton eli urheilija on mahdollisimman itseohjautuva.

– Pöytätenniksessä valmennuksen pitäisi tähdätä siihen, että urheilija ajattelee ja pärjää itse. Valmentaja muuttuu vaan urheilijan henkiseksi tueksi ja sparriksi, jonka kanssa asioita mietitään yhdessä.

Valmentamisessa hienointa Aution mielestä on nähdä oma kädenjälki ja urheilijan kehittyminen.

– Jos asetetaan jotain tavoitteita, oli ne sitten harjoituksellisia tai kilpailullisia, niin on kiva katsoa ollaanko päästy sinne mitä ollaan tavoiteltu. Jos urheilija ei onnistu, niin sitten valmentaja voi katsoa peiliin, että onko ollut oikeat metodit. Ovatko tavoitteet suhteessa panostuksiin olleet realistisia. Varsinkin jos tavoitellaan kansainvälistä huippua, tulee valmentajalla olla selvä käsitys, mitä se vaatii niin urheilijalta kuin valmennukselta.

Muun muassa kansallisen valmentajatutkinnon ja Ruotsissa ylimmän tason pingisvalmentaja koulutuksen käynyt Autio liputtaa jatkuvan itsensä kehittämisen ja kouluttautumisen puolesta.

– Kansainväliset tapahtumat ovat hyviä paikkoja keskustella toisten valmentajien kanssa. Pitää rohkeasti lähteä muille maille. Nykyään on myös helppoa hankkia valmennustietoutta, kun on YouTubet ja muut.

Autio tekee vuodessa 1500 tuntia töitä valmennettavansa eteen ilman palkkaa. Hän on harmissaan, että päteviä valmentajia on vähän, mutta samalla tietoinen siitä, miksi valmentajan työ ei välttämättä houkuttele. Autio kaipaisi lisää nuoria valmennushommiin.

– Tämähän on hienoa hommaa! Nuorten kannattaisi jo aikaisessa vaiheessa ruveta miettimään, vielä kun itse aktiivisesti harrastaa, että voisi samalla käydä valmennuskursseja. Siitä saa ihan varmasti omaan lajiinsa ja harjoitteluun hyviä vinkkejä. Jos jossain vaiheessa päätyy valmentamaan, niin siitä on valtava hyöty. Suosittelen.

Tulevaisuuden parapöytätennis valmentajia varten Autiolla on tekeillä valmennusopas.

– Olen tässä pari vuotta nyt kerännyt materiaalia siihen. Haluan antaa oppimani seuraaville tulijoille, ettei kaikkien tarvitsisi tehdä samoja virheitä. Se ehkä helpottaa minua lopettamaan valmentamisen jossain vaiheessa. Ymmärrän toivottavasti lopettaa ennen kuin pyydetään lopettamaan, sanoo Autio nauraen.

Lähde: Suomen Valmentajat ry