Aihearkisto: Muut

Tiedotusterveisiä

Hallitus kokoontui syyskauden toiseen tapaamiseensa tiistaina Pitäjänmäellä. Kokouksen alku oli jo vähän turhan tuttua, sillä tällä kertaa vietimme hiljaisen hetken taannoin joukostamme poistuneen Pentti Kunnaksen muistolle. ”Milli voitti 1960-luvun alussa kaksinpelin SM:n kahdesti ja oli finaalissa viidesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että pronsseja on vain yksi. Eli Milli voitti kuudesta pelaamastaan SM-semistä viisi!

Valiokuntien tilannekatsaukset käytiin nopeasti, sillä edellisestä kokouksesta oli vain kuukausi. Työvaliokunnassa on pohdittu toimiston työjärjestelyjä ja taloutta moneltakin kantilta. Olemme mahdollisesti perustamassa ”Pöytätennisrahastoa” esimerkiksi testamenttilahjoituksia varten. Iloitsemme myös siitä, että kevään EM-karsinnan televisioinnista sopimamme rahat ovat saapuneet liiton tilille. Työjärjestelyjen suhteen hallitus valtuutti työvaliokunnan saattamaan loppuun prosessin, jossa toiminnanjohtaja Mika Räsänen panostaa jonkin verran aikaisempaa enemmän valmennukseen ja Sonja Grefberg tulee yrityksensä kautta hoitamaan erikseen sovittavia toimistotöitä, noin 1-2 päivää viikossa.

Sääntövaliokunnasta ei Kimmo Areniuksella tällä kertaa ollut uutta, mutta mies paljasti sentään ikuisuusprojektinsa: Top-12 historia on työn alla!

Kilpailuvaliokunnan Teemu Oinas totesi, että sarjat pyörivät ja että DE-SM meni hyvin. Kisajärjestäjä Espoon malli ”päivä per rating” tuntui toimivan ja on hyvä myös BC-SM:lle. Junnu-top on tulossa ja aikanaan kuopattu nuoriso-SM (20) taas pohdinnassa. Myös kisakategorioiden seuraamiseen kiinnitetään jatkossa lisää huomiota.

Kimmo Pihkala kertoi, että IT-valiokunnassa on lähinnä tehty pieniä hiomisia. DE-SM:n tulospalvelu Jyrki Nummenmaan Welholla toimi hienosti reaaliaikaisena, mutta järjestelmän käyttö vaatii edelleen kohtalaista osaamista. Lisenssin henkilökohtainen ostaminen ei edelleenkään onnistu, mikä on huono juttu ja akuutein kuntoon laitettava asia.

Seuravaliokunnan puolesta todettiin, että seurapäivät Tallinnassa onnistuivat hyvin, mutta osanotto oli harvaa. Henri Pelkosen laatima seuratyökalu on toimiva. Uusien pelaajien lisenssikilpailusta ei nyt ollut puhetta, mutta sellaistakin on jossain suunniteltu. Veteraanivaliokunnan puolesta todettiin, että Viroa vastaan saavutettiin kokonaisvoitto ja että ensi vuonna maaottelu pelataan Suomessa. Suomi järjestää myös veteraanien NETU-kisat 2022. Järjestäjä (seura/liitto) on vielä pohdinnassa ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.

Valmennusvaliokunta ei vielä toimi, mutta sen Slack-keskustelualustan ensimmäiset kommentit on jo annettu. Taneli Keinosen johdolla pohditaan edelleen valmentajakoulutuksen kehittämistä. Huippu-urheiluvaliokunnassa Ruskeasuon toiminnan kehittäminen on pysyvästi asialistalla, kertoi puheenjohtaja Sonja Grefberg. Ainakin viestintää on kaikilta osin parannettava. Sonja jatkoi kansainvälisistä asioista ja muistutti, että jatkossa senioreiden EM-karsinnasta katoavat koti-/vieraspelit ja alku otetaan suoraan useamman maan viikonlopputurnauksista. JEM:ssäkin pelit muuttuvat hiukan, mm. consolation jää pois.

Paravaliokunnan Hannu Sihvo kertoi taannoisesta EM-kisasta: mitali oli kahdessa luokassa lähellä, kun Timo Natunen pelasi kvartassa ja naisten ykkösluokassa Anna Pasanen ja Aino Tapola hävisivät mitalinsa eräsuhteella. Joka osanottajalle kuitenkin ainakin yksi hyvä voitto. ITTF varannut rahaa paraleireihin, joten Suomi järjestänee kansainvälisen leirin marraskuun lopulla Pajulahdessa (pyörätuoliluokat 1-2 lähinnä). Joukkue on menossa kisoihin Hollantiin marraskuun alussa ja lokakuussa on tietenkin oma kansainvälinen kisamme Pajulahdessa. Hannun mukaan sen suhteen asiat ovat pääosin hallussa, mutta tuomareita tarvitaan edelleen lisää. Pajulahdella olisi halukkuutta järjestää kisa myös ensi vuonna.

Hallitus päätti, että syysliittokokous pidetään sunnuntaina 27. lokakuuta Espoon kisojen yhteydessä Ruskeasuolla klo 16. Alustava esityslista on jo liiton sivuilla, mutta tiedot täydentyvät vielä. Esillä ovat ainakin ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä liiton perimät maksut. Hallituksessa on neljä erovuoroista jäsentä eli Kimmo Arenius, Måns Holmberg, Kimmo Pihkala ja Pasi Valasti. Ja joka vuosihan valitaan neljä varajäsentä. Tervetuloa mukaan kokoukseen kaikki seurat!

Liiton taloustilanne on tällä hetkellä melko hyvä ja vuodesta tulee mitä todennäköisimmin plusmerkkinen. Sekä valtion rahaa että yhteistyökumppanirahaa on enemmän kuin aikaisempina vuosina. Olympiavuonna 2022 sitä tarvitaan, sillä Benedekillä on edessään kova karsintaurakka ja MM-kisatkin pelataan kaukana eli Etelä-Koreassa.

Finlandia Open puolestaan pelataan 5.-8.12 Kisakalliossa Lohjalla. Aika lailla vanhalla kaavalla mennään ja kutsut ovat lähteneet. Osanottajamäärä on tässä vaiheessa täysi arvoitus, sillä nyt saamme nähdä, vaikuttavatko ITTF:n ratingmuutokset kisaamme kuinka. Lauantaina Kisakalliossa on myös Sonjan emännöimä ETTU:n hallituksen kokous. Kisoissa on siis paikalla lajin maanosan napaihmisiä enemmänkin.

OPT-86 kysyi vielä erikoislupia kahdelle ulkomaalaispelaajalle, joiden suhteen ilmoittautumistakaraja ehti umpeutua. Urheilullisesti kelju tilanne, mutta hallitus päätyi keskustelun jälkeen siihen yksinkertaiseen linjaukseen, että noudattakaamme omia sääntöjämme. Eli lupia ei myönnetty. Saattaa olla, että juuri tähän asiaan tulee sääntömuutosehdotuksia kevään liittokokoukseen.

Kokous kesti tällä kertaa vain kaksi tuntia. Seuraavan kerran ensi kuussa.

 

 

Seurapaitapäivä käynnissä

Wegan pelipaita seurapaitapäivässä

Tänään on seurapaitapäivä!

Toivottavasti pöytätennisseurojen paidat ovat tänään laajalti edustettuina. Itseni on näin toimistohommissa helppo osallistua tähän, mutta monella muulla alalla voi olla hankalampaa. Vaikea oli tosin valita mitä paitaa käyttäisi, niitä kun on kertynyt parikymmentä. Luonnollisesti pisimpään harrastamani pingiksen piti olla mukana, joten Wegan uusi paita pääsi valitsemieni kolmen paidan joukkoon. Viheltelen sitten paidanvaihtoja päivän mittaan.

Pari esimerkkiä PT-60:n takavuosien paikallislehdistä seuran uudelleen perustamisen kunniaksi

Rovaniemen kunniakas PT-60 on perustettu uudelleen! Laitanpa tännekin sen kunniaksi vähän nostalgiaa vanhojen PT-60:n julkaisemien pöytätenniksen paikallislehtien muodossa. Seura tienasi varmaan aika mukavasti näillä lehdillään.

 Pingis-lehden numero 1/1986

Tämä oli neljäsivuinen tabloidkokoinen lehti. Muuten lehdessä oli valtavasti ilmoituksia mutta myös oheiset kolme juttua. Laitetaan vain jutut tänne.

Pöytätennislehti” -lehden syyskuun 1988 numero

Tämäkin lehti oli tabloidkokoinen. Koska joka sivulla oli juttua, laitan mukaan koko lehden. Suurentamalla pitäisi kaikkien tekstien olla luettavissa.

Sivu 1

Sivu 2

Sivu 3

Sivu 4

Sivu 5

Sivu 6

Sivu 7

Sivu 8

 

Poismenoja

Kaksi merkittävää pöytätennisihmistä on taas poistunut joukostamme. Turkulainen Ruth Hasan oli kahdestikin SM-mitaleilla 1950-luvulla naisten nelinpelissä. Historiakirjassamme hänen seurakseen on virheellisesti merkitty Makkabi, sillä Hasanin oikea seura oli turkulainen Makkabé.

Timo Rissasen muistavat kaikki, jotka kävivät Ruskeasuolla 1970-luvulla. Värikäs Timo pelasi mielellään eriä, joissa oli kunnon panos. Ja onnistui välillä kiusaamaan ihan hyviäkin pelaajia.

SPTL kunnioittaa poismenneiden muistoa

Esko Heikkinen

Euro Mini Champs 23-25.9.2019 – sekalaista spekulointia

Tässä aika vapaata ajatuksen virtaa. Kyseessä ei ole kilpailuraportti. Ei ole oikein valokuviakaan, mutta laitanpa lähinnä ne, jotka julkaisin Instagramissa  kisan aikana. Jotain muutakin.

Vierailin jo neljättä kertaa Euro Mini Champsissa (tai Eurominichamps näppärästi) Ranskan Strasbourgissa. Ennen matkaa ajattelin, että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Siltä tuntui myös alussa, kun taas oli valtava määrä uusia pelaajia, kun 2006-ikäluokka oli eläköitynyt näistä ympyröistä ja 2008-ikäluokka tullut tilalle. Vanhempi ikäluokka oli siis 2007. Ei ole ihan helppoa oppia nopeasti, kuka on kuka. Kuka on hyvä, kenellä on hyvä tekniikka tai kenellä mielenkiintoinen tekniikka. Tekniikan hyvyyshän ei ole aina suoraan mielenkiintoista. Kenessä vaikuttaisi olevan potentiaalia pitemmällekin? Aina tuntuu mahdottomalta päästä vauhtiin. Valtava määrä uusia kasvoja! Mutta kun sitten katselemisessa lopulta pääsee vauhtiin, kasvoja ja nimiä alkaa oppia hurjaa kyytiä. Siinä auttaa otteluiden videoiminen. Kun sen tekee, ottelun valintaan ja katsomiseen tulee keskityttyä paremmin, jolloin pelaajatkin jäävät mieleen. Tosin harrastin sitäkin, että katsoin eri ottelua kuin mitä videoin. Silloin katson ottelun vasta, kun laitan sen YouTubeen. Samaa harrastan jemmissä.

Täksi vuodeksi oli siirrytty uuteen halliin. Kaikki pelit olivat samassa hallissa aiempien vuosien  kahden hallin sijaan. Se teki katsomisen paljon helpommaksi, koska nuo kaksi hallia olivat aikamoisen kävelymatkan päässä toisistaan ja oli vaikeaa siirtyä niiden välillä. Pöytiä oli käytössä 45 jaettuna kolmeen saliin. Lisäksi lämmittelysalin pöydät. Saipa siinäkin ravata kerrakseen kolmen salin väliä. Onneksi olivat samassa kerroksessa. Valintoja piti kuitenkin tehdä. Kaikkea ei voinut katsoa edes syrjäsilmällä.

Tässä osallistujia rentoutumassa hallin edustalla pelien välillä:

Kilpailua piristi kovasti Japanin ja USA:n joukkueet. Kuitenkin vain 2008-tyttöjen mestaruus meni Euroopan ulkopuolelle.

Tässä USA:n joukkue:

Kyseessähän eivät ole EM-kilpailut. Siksi ainakin vuodesta 2008 alkaen mukaan on kutsuttu joukkueita ainakin Kiinasta, Japanista ja USA:sta. Ulkopuoliset kirittäjät ovat kyllä hyödyllisiä ja tuovat lisää mielenkiintoa tapahtumaan.

Venäjän deffu (tietysti) Anna Pyaterikova oli kookkain 2007-tyttö siinä missä hänen vastustajansa Luxemburgin Enisa Sadikovic oli enempi normaalia kaliiberia:

Iät ja ajat olen unelmoinut siitä, että Suomessa olisi valmentajakuntaa, joka lähtisi opintomatkalle junioreiden EM-kilpailuihin. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Oikeastaan kannattaisikin alkaa juuri tästä Euro Mini Champsista, koska siellä saa ymmärryksen, missä mennään 10-12-vuotiaiden valmennuksessa. Siellä näkee pelaajia laajalla rintamalla, huipuista ”tavallisiin” pelaajiin. Ne ”tavallisetkin” pelaajat ovat niin hyviä, että yhdenkin ottelun voittaminen on todella vaikeaa 100 pelaajan sarjassa, vaikka paikalla eivät olekaan kaikki Euroopan huiput. Kaikki maathan eivät lähetä paikalle maajoukkueitaan tai tarkemmin sanottuna ikäluokkansa parhaita. Sen sijaan mukana on myös seurajoukkueita. Lisäksi Ranskalla on paljon provinssien joukkueita, mutta tasoa riittää! Ranskallahan oli 2008-pojissa kuusi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa.

Suomi ei tällä kertaa osallistunut, koska riittävän hyviä 2007-2008-pelaajia ei vaan ole. Merkittävistä pöytätennisvaltioista vain nämä puuttuivat Suomen lisäksi:

Bosnia ja Hertsegovina
Kroatia
Montenegro
Norja
Puola
Serbia
Turkki

Norjakin puuttui varmaan siksi, että siellä rajoitetaan alle 13-vuotiaiden osallistumista ulkomaisiin kilpailuihin tai jopa maan sisäisiin matkakilpailuihin.

Toivottavasti Suomen juniorityö nousee joskus sille tasolle, että joka vuosi syntyisi Euro Mini Champs -kelpoisia pelaajia. Se tarkoittaa pelaajia, joilla on mahdollisuus edes haastaa häntäpään pelaajia ja ehkä napsia joitakin voittojakin.  Taistelu korkeammista sijoituksista on vaikeampaa. Se vaatii poikkeusyksilöitä ja kovan tason harjoittelua. Mutta vain osallistumalla tieto leviää. Muut Euroopan maat tuottavat joka vuosi tämän tason pelaajia. Eivät välttämättä voita montaakaan ottelua jos ensimmäistäkään, mutta kuuluvat joukkoon.

Niin, siitä suomalaisvalmentajien kuvitteellisesta vierailusta kisoja seuraamaan. Tarkoitan ryhmää, jota laji kiinnostaa laajemmankin kuin pelkän oman lapsen tai valmennettavan kautta. Eli se ei opeta paljoakaan, että katsoo vain sen oman pelaajan pelit ja lähtee sitten shoppailemaan tai oluelle. Tämä kuvitteellinen vierailu tuli jälleen mieleen seuraamalla paikalla olleiden valmentajien jatkuvaa intomielistä keskustelua toistensa kanssa pöytätenniksestä ja käydyistä otteluista. Monesti myös pelaajat osallistuivat keskusteluihin sivistyneellä tavalla. Pelaajia kiinnostaa oma peli ja siihen liittyvä pohdiskelu! Samoin pelaajien vanhemmat katsovat joukolla kaikkien maansa pelaajien pelejä ja juttelevat niistä innokkaasti! Siitä en tiedä, paljonko joukossa on pöytätennisperheitä.

Se on havaittavissa, että monissa maissa pöytätennisvalmennusta ei ole päivitetty nykyaikaan. Onkin niin, että isoon saliin vilkaisemalla voi nopsaan poimia maita, joissa tuntuu olevan iäkkäitä valmentajia, jotka eivät elä aivan nykyajassa. Tämän havaitsee usein pelaajien syötöistä. Ei ole nimittäin hyvä merkki, jos pelaajien ainoat – siis ainoat – syötöt ovat kämmeneltä kyykkykirvessyöttö ja rystyltä se klassinen sivarisyöttö.

Euro Mini Champs alkoi vuonna 2005. Kun katsoo kisojen aiempien vuosien tuloksia, huomaa, että mukana on ollut valtava määrä nykyisiä huippupelaajia. Esimerkiksi vuonna 2005 Simon Gauzy voitti 1994-pojat ja vuonna 2007  Bernadette Szocs 1995-tytöt. Varmaan löytyy sellaisiakin huippupelaajia, jotka eivät ole kisoihin osallistuneet. Mutta onko sellaisia huippupelaajia, jotka eivät ole olleet Euro Mini Champs -iässä varsin kovia?

Euro Mini Champs -tason saavuttaminen ei vaadi hirmuisia harjoittelumääriä luokkaa 30 tuntia viikossa 4-vuotiaasta alkaen. Mutta paljon pitää kuitenkin harjoitella varsin  aikaisin ja harjoittelun pitää tapahtua pöytätenniksen nykytekniikan tuntevan ammattilaisvalmentajan ohjauksessa. Ei siis riitä ammattivalmentaja, joka opettaa 70-90-lukujen tekniikkaa 70-luvun harjoittelukuvioilla. Pallolaatikkoa pitää olla paljon, fysiikkaa pitää treenata, oikeaoppinen jalkatyö oppia, kansainvälisille leireille on hyvä osallistua ja terää tekee pitkät harjoitteluleirit Kiinassa (en tiedä kuinka paljon tämä on käytössä). Mutta pitää olla melko peluri jo 9-10-vuotiaana. Eikä pelkästään melko peluri (korkeahko rating) vaan melko peluri hyvällä tekniikalla.

Strasbourg on hieno paikka viettää mukava pöytätennisviikonloppu. Lämpöä riittää. On turvallista kävellä kaikkina vuorokaudenaikoina missä tahansa. Edullisia majapaikkoja riittää. Suosittelen! Mutta mielenkiintoa pöytätennikseen pitää siis olla! Muuten jyvälle ei pääse ollenkaan. Itselläni on aina seurannassa kymmeniä pelaajia.

Alla kilpailujen jälkeinen juhlaillalliseni. Kyllä maittoi!