Kaksi merkittävää pöytätennisihmistä on taas poistunut joukostamme. Turkulainen Ruth Hasan oli kahdestikin SM-mitaleilla 1950-luvulla naisten nelinpelissä. Historiakirjassamme hänen seurakseen on virheellisesti merkitty Makkabi, sillä Hasanin oikea seura oli turkulainen Makkabé.

Timo Rissasen muistavat kaikki, jotka kävivät Ruskeasuolla 1970-luvulla. Värikäs Timo pelasi mielellään eriä, joissa oli kunnon panos. Ja onnistui välillä kiusaamaan ihan hyviäkin pelaajia.

SPTL kunnioittaa poismenneiden muistoa

Esko Heikkinen

Tässä aika vapaata ajatuksen virtaa. Kyseessä ei ole kilpailuraportti. Ei ole oikein valokuviakaan, mutta laitanpa lähinnä ne, jotka julkaisin Instagramissa  kisan aikana. Jotain muutakin.

Vierailin jo neljättä kertaa Euro Mini Champsissa (tai Eurominichamps näppärästi) Ranskan Strasbourgissa. Ennen matkaa ajattelin, että tämä jää viimeiseksi kerraksi. Siltä tuntui myös alussa, kun taas oli valtava määrä uusia pelaajia, kun 2006-ikäluokka oli eläköitynyt näistä ympyröistä ja 2008-ikäluokka tullut tilalle. Vanhempi ikäluokka oli siis 2007. Ei ole ihan helppoa oppia nopeasti, kuka on kuka. Kuka on hyvä, kenellä on hyvä tekniikka tai kenellä mielenkiintoinen tekniikka. Tekniikan hyvyyshän ei ole aina suoraan mielenkiintoista. Kenessä vaikuttaisi olevan potentiaalia pitemmällekin? Aina tuntuu mahdottomalta päästä vauhtiin. Valtava määrä uusia kasvoja! Mutta kun sitten katselemisessa lopulta pääsee vauhtiin, kasvoja ja nimiä alkaa oppia hurjaa kyytiä. Siinä auttaa otteluiden videoiminen. Kun sen tekee, ottelun valintaan ja katsomiseen tulee keskityttyä paremmin, jolloin pelaajatkin jäävät mieleen. Tosin harrastin sitäkin, että katsoin eri ottelua kuin mitä videoin. Silloin katson ottelun vasta, kun laitan sen YouTubeen. Samaa harrastan jemmissä.

Täksi vuodeksi oli siirrytty uuteen halliin. Kaikki pelit olivat samassa hallissa aiempien vuosien  kahden hallin sijaan. Se teki katsomisen paljon helpommaksi, koska nuo kaksi hallia olivat aikamoisen kävelymatkan päässä toisistaan ja oli vaikeaa siirtyä niiden välillä. Pöytiä oli käytössä 45 jaettuna kolmeen saliin. Lisäksi lämmittelysalin pöydät. Saipa siinäkin ravata kerrakseen kolmen salin väliä. Onneksi olivat samassa kerroksessa. Valintoja piti kuitenkin tehdä. Kaikkea ei voinut katsoa edes syrjäsilmällä.

Tässä osallistujia rentoutumassa hallin edustalla pelien välillä:

Kilpailua piristi kovasti Japanin ja USA:n joukkueet. Kuitenkin vain 2008-tyttöjen mestaruus meni Euroopan ulkopuolelle.

Tässä USA:n joukkue:

Kyseessähän eivät ole EM-kilpailut. Siksi ainakin vuodesta 2008 alkaen mukaan on kutsuttu joukkueita ainakin Kiinasta, Japanista ja USA:sta. Ulkopuoliset kirittäjät ovat kyllä hyödyllisiä ja tuovat lisää mielenkiintoa tapahtumaan.

Venäjän deffu (tietysti) Anna Pyaterikova oli kookkain 2007-tyttö siinä missä hänen vastustajansa Luxemburgin Enisa Sadikovic oli enempi normaalia kaliiberia:

Iät ja ajat olen unelmoinut siitä, että Suomessa olisi valmentajakuntaa, joka lähtisi opintomatkalle junioreiden EM-kilpailuihin. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Oikeastaan kannattaisikin alkaa juuri tästä Euro Mini Champsista, koska siellä saa ymmärryksen, missä mennään 10-12-vuotiaiden valmennuksessa. Siellä näkee pelaajia laajalla rintamalla, huipuista ”tavallisiin” pelaajiin. Ne ”tavallisetkin” pelaajat ovat niin hyviä, että yhdenkin ottelun voittaminen on todella vaikeaa 100 pelaajan sarjassa, vaikka paikalla eivät olekaan kaikki Euroopan huiput. Kaikki maathan eivät lähetä paikalle maajoukkueitaan tai tarkemmin sanottuna ikäluokkansa parhaita. Sen sijaan mukana on myös seurajoukkueita. Lisäksi Ranskalla on paljon provinssien joukkueita, mutta tasoa riittää! Ranskallahan oli 2008-pojissa kuusi pelaajaa kahdeksan parhaan joukossa.

Suomi ei tällä kertaa osallistunut, koska riittävän hyviä 2007-2008-pelaajia ei vaan ole. Merkittävistä pöytätennisvaltioista vain nämä puuttuivat Suomen lisäksi:

Bosnia ja Hertsegovina
Kroatia
Montenegro
Norja
Puola
Serbia
Turkki

Norjakin puuttui varmaan siksi, että siellä rajoitetaan alle 13-vuotiaiden osallistumista ulkomaisiin kilpailuihin tai jopa maan sisäisiin matkakilpailuihin.

Toivottavasti Suomen juniorityö nousee joskus sille tasolle, että joka vuosi syntyisi Euro Mini Champs -kelpoisia pelaajia. Se tarkoittaa pelaajia, joilla on mahdollisuus edes haastaa häntäpään pelaajia ja ehkä napsia joitakin voittojakin.  Taistelu korkeammista sijoituksista on vaikeampaa. Se vaatii poikkeusyksilöitä ja kovan tason harjoittelua. Mutta vain osallistumalla tieto leviää. Muut Euroopan maat tuottavat joka vuosi tämän tason pelaajia. Eivät välttämättä voita montaakaan ottelua jos ensimmäistäkään, mutta kuuluvat joukkoon.

Niin, siitä suomalaisvalmentajien kuvitteellisesta vierailusta kisoja seuraamaan. Tarkoitan ryhmää, jota laji kiinnostaa laajemmankin kuin pelkän oman lapsen tai valmennettavan kautta. Eli se ei opeta paljoakaan, että katsoo vain sen oman pelaajan pelit ja lähtee sitten shoppailemaan tai oluelle. Tämä kuvitteellinen vierailu tuli jälleen mieleen seuraamalla paikalla olleiden valmentajien jatkuvaa intomielistä keskustelua toistensa kanssa pöytätenniksestä ja käydyistä otteluista. Monesti myös pelaajat osallistuivat keskusteluihin sivistyneellä tavalla. Pelaajia kiinnostaa oma peli ja siihen liittyvä pohdiskelu! Samoin pelaajien vanhemmat katsovat joukolla kaikkien maansa pelaajien pelejä ja juttelevat niistä innokkaasti! Siitä en tiedä, paljonko joukossa on pöytätennisperheitä.

Se on havaittavissa, että monissa maissa pöytätennisvalmennusta ei ole päivitetty nykyaikaan. Onkin niin, että isoon saliin vilkaisemalla voi nopsaan poimia maita, joissa tuntuu olevan iäkkäitä valmentajia, jotka eivät elä aivan nykyajassa. Tämän havaitsee usein pelaajien syötöistä. Ei ole nimittäin hyvä merkki, jos pelaajien ainoat – siis ainoat – syötöt ovat kämmeneltä kyykkykirvessyöttö ja rystyltä se klassinen sivarisyöttö.

Euro Mini Champs alkoi vuonna 2005. Kun katsoo kisojen aiempien vuosien tuloksia, huomaa, että mukana on ollut valtava määrä nykyisiä huippupelaajia. Esimerkiksi vuonna 2005 Simon Gauzy voitti 1994-pojat ja vuonna 2007  Bernadette Szocs 1995-tytöt. Varmaan löytyy sellaisiakin huippupelaajia, jotka eivät ole kisoihin osallistuneet. Mutta onko sellaisia huippupelaajia, jotka eivät ole olleet Euro Mini Champs -iässä varsin kovia?

Euro Mini Champs -tason saavuttaminen ei vaadi hirmuisia harjoittelumääriä luokkaa 30 tuntia viikossa 4-vuotiaasta alkaen. Mutta paljon pitää kuitenkin harjoitella varsin  aikaisin ja harjoittelun pitää tapahtua pöytätenniksen nykytekniikan tuntevan ammattilaisvalmentajan ohjauksessa. Ei siis riitä ammattivalmentaja, joka opettaa 70-90-lukujen tekniikkaa 70-luvun harjoittelukuvioilla. Pallolaatikkoa pitää olla paljon, fysiikkaa pitää treenata, oikeaoppinen jalkatyö oppia, kansainvälisille leireille on hyvä osallistua ja terää tekee pitkät harjoitteluleirit Kiinassa (en tiedä kuinka paljon tämä on käytössä). Mutta pitää olla melko peluri jo 9-10-vuotiaana. Eikä pelkästään melko peluri (korkeahko rating) vaan melko peluri hyvällä tekniikalla.

Strasbourg on hieno paikka viettää mukava pöytätennisviikonloppu. Lämpöä riittää. On turvallista kävellä kaikkina vuorokaudenaikoina missä tahansa. Edullisia majapaikkoja riittää. Suosittelen! Mutta mielenkiintoa pöytätennikseen pitää siis olla! Muuten jyvälle ei pääse ollenkaan. Itselläni on aina seurannassa kymmeniä pelaajia.

Alla kilpailujen jälkeinen juhlaillalliseni. Kyllä maittoi!

M-700-luokka oli ilahduttavan tai pelottavan kovatasoinen!

Lisätty  pari kappaletta alkuosaan.

Nämä kisat aina yllättävät kesän jälkeen.  Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että kesken mukavien kesämökkipäivien pitää ruveta puuhaamaan kisoja. No, kyllä se siitä taas vaikka vähän kankeaa oli, kun pitikin olla niin kesäinen edeltävä viikko.

Pelaajia oli poisjääntienkin jälkeen mukavat 97 ja startteja 155. Näissä luvuissa jäätiin jälkeen vuoden takaisista luvuista 103/204 mutta ei se mitään. Asiaan vaikutti osaltaan Viru Cup ja Kuopion kisat lauantaina ja Seinäjoen sunnuntaina.  Hyvä vaan että kilpailuja on kauden alusta alkaen useammallakin paikkakunnalla!

Sen verran pelaajia oli jälleen, että oli otettava käyttöön 14 pöytää. Kolmen ryhmän systeemistä piti hieman tinkiä, koska viime tipassa keskimmäiseen ryhmään tuli turvoksiin asti väkeä. Kun tilaa oli aiemmin ja myöhemmin, ei karsiakaan viitsinyt. Hankaluuksiahan tämä kyllä aiheutti, kun aikataulua piti rukata kilpailukutsussa annetusta.

Ruskeasuon kovaääniset saadaan korjattua aikaisintaan ensi vuonna mutta toivottavasti joskus kuitenkin. Sitä ennen pitää vaan tulla toimeen väliaikaisilla moporatkaisuilla. Käytössä oleva yhden kaiuttimen systeemi toimitsijanpöydän ääressä on teholtaan vaatimaton. Minua kiinnostaa kuitenkin ainoastaan ja vain se, menevätkö pelaajat ja tuomari pöydälle vai eivätkö mene. Se ei minua kiinnosta, kuuleeko Jalmari tai Yrmeli kuulutukset vaiko eivät kuule. Näin on ollut kautta vuosikymmenten. Niin kauan kuin olen kisoja järjestänyt,  Jalmari ja Yrmeli ovat tulleet kertomaan, että kuulutukset eivät kuulu.  Mutta kun sillä ei vaan ole merkitystä, jos pelaajat ja tuomari menevät pöydälle! Ja elleivät mene, heidät sitten kuulutetaan erikseen. Ihan riippumatta siitä,  kuinka monta desibeliä kaiuttimista irtoaa, osa pelaajista ei kuuntele kuulutuksia eivätkä huomaa nimeään. Aina pitää jotkut kuuluttaa uudelleen. Kun olen kuuluttamassa pooleja pöydille, haluan saada homman hoidettua nopeasti. En halua juuri kuuluttamisen aikana kuunnella neuvoja sivulta, kuinka päin mikrofonia täytyy pitää. Siitä voidaan keskustella sitten erikseen. Mutta ei silloin, kun kuulutan. Ei pidä loukkaantua, jos en kuuntele silloin, kun kuulutan. En koskaan kuuntele. Ei mahda mitään, jos joku loukkaantuu, kun en kuuntele mutta en vaan kuuntele! On totta todellakin, että nyt käytössä olleessa laitteistossa pitää puhua mikrofonin kärkeen mikrofonilla suuta osoittaen, että kuuluu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sitä ihan oikeaa neuvoa minulle tarjottiin mutta väärään aikaan. Pelaajat löysivät kuitenkin pooleihinsa aivan normaalilla tavalla, vaikka en niin tehnytkään.  Ovatpa jotkut joskus tulleet (vihaisena) sanomaan, että minun pitää huutaa kovemmin mikrofoniin. Ei kiitos, en todellakaan aio huutaa 12 tunnin ajan. Jos joku haluaa tulla huutamaan avukseni, sen kuin ilmoittautuu ennen kilpailua. Paikka on kyllä vapaana vaan ei palkkaa!

Haluaisin jälleen muistuttaa siitä, että pelaajat eivät koskaan saa hakea tuomaripöytäkirjaa jatkokaavion peleihin. Tuomari tekee sen. Jos pelaajat hakevat pöytäkirjan, toimitsijapöydällä ei voi tietää, onko tuomari paikalla. Tämä outo tapa on ehkä saanut alkunsa poolipapereiden hakemisesta. Sehän on kyllä pelaajien vastuulla.

Toivon myös, että lopetetaan kokonaan tapa tulla kysymään toimitsijapöydältä ”ollaanko aikataulussa?” heti hallille tulon jälkeen. Se häiritsee tavattomasti enkä ainakaan minä anna kysymykseen koskaan muuta vastausta kuin ”ollaan”. Samoin kaikki muut turhat kysymykset on syytä jättää esittämättä, jotta huomion voisi antaa níille kysymyksille, jotka koskevat esimerkiksi vääriä tuloksia tai sitä, että joku jatkokaavio on unohtunut muiden alle eikä etene.

M-700

Ilahduttavan kovatasoisessa M-700-luokassa oli 11 pelaajaa. Heidät jaettiin kahteen pooliin. TIP-70 otti kaksoisvoiton ja kolmannet palkinnot menivät HäKiin.

M-850

A-poolin voittaja Pate Ikola joutui taipumaan B-lohkon kakkoselle Lassi Lehtolalle semifinaalissa. Niinpä finaalissa kohtasivat B-poolin kaksi parasta vaikka Vincent Joki olikin 1-2 alla Timo Turkiaa vastaan. Finaalissa sitten jatkettiin siitä, mihin STARUMMER:in 850-finaalissa jäätiin. Lehtola voitti Vincent Joen 3-2. Tällä kertaa se oli kuitenkin Lassi Lehtola keväisen Lukas Lehtolan sijaan.

M-1000

Tässä luokassa oli mukavat 15 pelaajaa. Monta mielenkiintoista ottelua nähtiin. Nuno Marttinen johti poolissa 2-1 tulevaa voittajaa Lukas Lehtolaa. Kvartassa Ismo Alanko puolestaan johti Marttista 2-0, mutta Marttinen voitti 3-2. Toinen finalisti Jarno Karjalainen oli häviöllä 0-2 Levente Kadaria vastaan kvartassa mutta voitti viidennessä 12-10. Tällaiset tulokset merkitsevät sitä, että tiukkojen kamppailujen avulla moni pelaaja on saanut hyvää kilpailukokemusta.

Kolmanneksi sijoittunut Nuno Marttinen (Maraton):

M-1150

Luokassa oli peräti 18 pelaajaa. Erittäin hyvä määrä!

M-1300

Luokkaan osallustui 14 pelaajaa. C-poolissa tapahtui suurin yllätys, kun Veera Räsänen nousi kolmossijoitetun paikaltaan pooliykköseksi. Hän tosin hävisi ykkössijoitetulle Sanna Harjunpäälle 0-3, mutta pelit menivät sillä tavalla ristiin, että Harjunpää putosi poolin neljänneksi ja Räsänen nousi ykköseksi! Ei aivan tyypillinen skenaario.

Kolmanneksi sijoittunut Valtteri Taive (TIP-70):

M-1450

Mukaan tuli vain yhdeksän pelaajaa ilmeisesti siksi, että luokka alkoi keskellä yötä eli klo 09.00.

Viikonloppuna pelattiin Tallinnassa 25. kerran veteraanien Viro-maaottelu. 11 eri kategoriassa pelatun ottelun voitti Suomi numeroin 7-4. Maaottelun tulokset on löydettävissä Viron liiton sivuilta www.lauatennis.ee.

Samassa yhteydessä pelattiin vuosittainen ViruCup, johon osallistui suomalaisten ja virolaisten lisäksi kourallinen pelaajia Venäjältä, Slovakiasta ja Ruotsista.  Kaksinpelien suomalaisvoittajia olivat Ari-Matti Koskinen (M40), Jukka Leino (M75) ja Ingvar Söderström (M80). Tarkemmat tulokset löytyvät Rein Lindmäen sivuilta www.pingpong.ee/uudised

Saimme jälleen suruviestin, sillä vuosien 1960 ja 1961 miesten kaksinpelin SM-kullan voittanut Pentti Kunnas nukkui pois keskiviikkona. ”Milli” tunnettiin taitavana puolustuspelaajana, joka juhli aikuisten Suomen mestaruuttaan vielä juniori-ikäisenä. ”Milli” kukisti aikanaan mm. sittemmin maailmanmestariksi yltäneen Ruotsin Stellan Bengtssonin.

Pöytätennisväki ottaa osaa omaisten suruun.

Esko Heikkinen

Olen vuosikaudet harmitellut sitä, että maajoukkuetasonkin harjoituksissa (seniorit ja juniorit) palloja ei pelata kunnolla loppuun saakka. Sen sijaan pallo otetaan joko suoraan käteen tai sitten tehdään jopa virnistelyiden kera joku pellelyönti. Kuitenkin vain pelaamalla kaikki pallot loppuun asti kunnolla niin tekniikkaharjoituksissa kuin harjoitusotteluissakin opitaan ne refleksit ja taidot, joilla tämä onnistuu myös kilpailuotteluissa. Siinä on mahdollisuus opetella kaikenlaisia kikkoja ja leikittelyä, jota ei muuten harjoitella. Jos asiassa ei ole mitään taustaa harjoittelusaleista, ei vaikeiden ja ennen kaikkea yllättävien tilanteiden hoitaminen onnistu kilpailuotteluissakaan.

Ohessa kolme videota siitä, että verkkosorin pelastaminen onnistui pahassakin tilanteessa, koska loppuun asti pelaaminen oli verissä ja itsestään selvää. Muuta mahdollisuutta ei pelaajilla kerta kaikkiaan ollut! Eli kaikki tapahtuu ihan automaattisesti. Treenisalien luovuttajat olisivat menettäneet jokaisessa tapauksessa pisteen suorilla jaloilla seisoen ja käsiä levitellen.

Nyt viimein tämän lyhyen jutun julkaiseminen on mahdollista, kun mukaan saatiin suomalainenkin sankaritarina kahden Viron tytön JEM-esitysten lisäksi. 😀 Pekka Korva kun yltyi erinomaiseen taisteluun Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskilpailujen M-1900-luokan jatkokaaviossa.

Näissä videoissa tehdään jotain sellaista, jonka pitäisi olla tietyissä rajoissa mahdollista tavallisille tattiaisillekin. Se vaatii vain jatkuvaa yrittämistä!

Varsinkin jos ette ole näitä aiemmin katsoneet, katsokaa nyt! Ja ottakaa mallia! 🙂

Anastassia Melnikova:

”How to save and then win a net ball like a boss (EYC 2019)”

Alina Jagnenkova:

”How to save and then win a net ball like a boss, part 2 (EYC 2019)”

Pekka Korva:

”Good save after a net ball – Pekka Korva VS. Leif Cruuka (31.8.2019)”

Kommentteissa väitetään, että Alina Jagnenkova otti vapaalla kädellä tukea pöydästä ratkaistessaan pallon. Videolta ei kuitenkaan tällaista voi nähdä, koska vapaa käsi jää Alinan vartalon taakse piiloon. Yleisen kokemuksen nojalla kuitenkin väitän, että on lähes 100 % varmaa. että hän piti kättään koko ajan niin, ettei se koskettanut pöytää. Ainakaan hän ei ottanut siitä tukea! Tämä asia on vaan niin syvällä pelureiden reflekseissä! Pöytään nojaaminen on ns. pingiskoulutason virhe.

Ei näy vapaan käden koskeminen pöytään tässäkään kuvassa, vaikka todella lähellä pöytää käsi onkin:

Puhumme siis vain siitä, mitä videolla näkyy eikä siitä, mitä Alina vastaisi, jos häneltä kysyttäisiin.

Para Finland Open on kansainvälisen liiton virallinen kilpailu, jossa kerätään rating-pisteitä Tokion Paralympialaisiin. Kansainvälisissä parakisoissa ITTF lähettää kisojen teknisen delegaatin, ylituomarin ja apulaisylituomarin. Nämä tekevät kilpailujen aikataulut, arvonnat ja tuomarilistat kisoja edeltävänä päivänä, kun luokiteltavien pelaajien luokat ovat selvillä. Tuomaripalaveri on kisoja edeltävänä iltana torstaina klo 19.30, jolloin vielä kerrataan parasäännöt ja annetaan muuta informaatiota kilpailuista, ruokailuista jne.

Tuomareille kustannetaan majoitus ja täysihoito Pajulahdessa torstain päivällisestä alkaen. Kisapäiviltä maksetaan lisäksi päiväraha 25€/päivä. Matkakustannuksista voidaan sopia erikseen. Ulkomaisia tuomareita on 1.9. mennessä ilmoittautunut 10 kuudesta eri maasta. Tavoitteena on saada paikalle vähintään 30 tuomaria, jolloin kaikille jäisi tuomitsemisen ohella aikaa nauttia ainutlaatuisesta kisatunnelmasta ja Pajulahden upeista puitteista. Mukana on 180 pelaajaa yli 30 maasta. Alustava kisa-aikataulu on seuraava: perjantai 11.10. kaksinpelien alkulohkoja klo 9-21. Lauantai 12.10. kaksinpelin ratkaisuottelut klo 9-13. Joukkuekilpailut klo 14-20. Sunnuntaina joukkuekilpailujen jatko noin 9-15.

Tuomarit käyttävät joko tummaa pikkutakkia tai järjestäjien yhtenäistä t-paitaa. Ilmoittautuessa voi ilmoittaa oman paitakokonsa. Kilpailuihin voi tulla koko ajaksi, yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. Kaikki apu on arvokasta.
Ilmoittautumiset: paratt@sptl.fi
Lisätietoja Mara Autio 050-570 4730

PARAPÖYTÄTENNISSÄÄNNÖT PÄHKINÄNKUORESSA

Parapöytätenniksessä noudatetaan pääosin normaaleja pöytätennissääntöjä. Parapöytätenniksen syöttösääntöä sovelletaan siten, että otetaan mahdolliset fyysiset rajoitteet huomioon. Pelaaja voi esimerkiksi syöttää mailan päältä.

Istuvien luokissa (1-5) syöttösäännöt poikkeavat normaalisäännöistä siten, että syöttö UUSITAAN, jos syöttö ei tule ulos pöydän päädystä. Uusittavia syöttöjä ovat esim. nopea muuten oikea syöttö, joka menee pompun jälkeen sivusta ulos tai lyhyt syöttö, joka jää pöydälle tai kiertää lopulta, vaikka kuinka monennella pompulla sivusta ulos.

Pyörätuolinelinpelissä syöttö ei saa pompata taaksepäin, eikä jäädä pöydälle. Syötöt ja syötön vastaanotot suoritetaan muuten normaalissa järjestyksessä. Pallon ollessa pelissä, saa palloa pelata kumpi pelaaja vaan. Kummankaan pelaajan pyörätuoli ei kuitenkaan saa ylittää pöydän kuviteltua keskilinjaa. Jos näin tapahtuu, tuomitaan piste vastustajille.

Euroopan Pöytätennisunioni piti vuosikokoustaan EM-kisojen yhteydessä Nantesissa keskiviikkona. Nyt oli aikaa kokoustaa, kun pelisalissa ei ollut suomalaisia. Vähän harmitti, kun ensimmäinen miesten peli, johon törmäsin, oli Englanti-Luxemburg. Se olisi ollut se Suomen miesten paikka pelata…

Tässä Suomen miesten piti oleman…

Hollantilainen puheenjohtaja Ronald Kramer avasi kokouksen klo 9.30. Tuttuun tapaan isäntämaan eli Ranskan liiton puheenjohtaja piti pienen puheen ja ITTF:n ruotsalainen varapuheenjohtaja (ja Ruotsin liiton puheenjohtaja) Petra Sörling toi kansainvälisen liiton terveiset. ETTU:n hallituksen jäsen Sonja Grefberg istui paraatipaikalla. Sitten todettiin äsnäolijat, joita oli 43 ja lisäksi kaksi valtakirjalla. Poissa oli 13 jäsentä.

Esityslistan ulkopuolelta saatiin ensin kuulla yllätysohjelmaa, kun ITTF:n toimitusjohtaja Steve Dainton pääsi puhumaan. Syy oli se, että ETTU:n ja ITTF:n välillä asiat eivät ole oikein kunnossa, evästi puheenjohtaja Kramer suorasanaisesti. Australialainen Dainton on eittämättä mailman pöytätenniksen vaikutusvaltaisin hahmo tällä hetkellä, joten miestä oli syytä kuunnella.

Dainton esitti, että Kiina dominoi pöydällä ja tuottaa myös 55 prosenttia kaikesta mediarahasta, mitä lajissa liikkuu. Euroopan osuus tässä laskennassa on kuulemma vain yksi prosentti! Euroopassa Saksa on ylivoimainen markkina-alue. Sitten siirryttiin itse “pihviin” eli MM-kisojen supistamiseen. ITTF kutsuu sitä laajentamiseksi, vaikka lopputurnaukseen pääsee vain 32 maata. Laajennus tulee siitä, että ITTF haluaa järjestää karsintoja, johon kaikki maat osallistuisivat. Muualla maailmassa (Aasiaa lukuunottamatta) ei ole kunnon maanosakisajärjestelmää, ja EM-kisoja ITTF haluaisi käyttää vain “MM-karsintana”. Se ei tunnu eurooppalaisista hyvältä. Muuten Ranskassa ei juurikaan puhuttu ETTU:n kilpailusta, vaan (markkinointitermi) ITTF:n Euroopan mestaruuskilpailuista.

Muuten Daintonin ja ITTF:n tavoitteena on on ottaa vahva ote mediakentästä ja lisätä rahaa huippujen palkintoihin. Daintonin mukaan ITTF auttaa Eurooppaa eri reittejä vuosittain noin 840 000 US dollarilla, mutta tuota on kyllä hankala ottaa ihan todesta. ITTF mm. maksaa Eurosportille lajin lähettämisestä, mutta lähinnä siksi, että sitä katsellaan paljon Kiinassa, ja siksi, että saksalainen suursponsori Liebherr saa tätä kautta näkyvyyttä. Tätä rahaa eurooppalainen pingis ei siis näe tai saa, mutta Dainton kyllä mietti, että pitäisikö tukea pieniä maita suoraan ETTU:n ohella. (Puhuin hänen kanssan tauolla ja sanoin, että tukemista olisi jo se, että esimerkiksi Finlandia Openista saisi paremmin rankingpisteitä, ja että sen järjestämisestä ei tarvitsisi maksaa ITTF:lle).

Vielä australialainen kertoi, että ITTF:ssa mietitään tällä hetkellä kovasti uuden keskustoimiston sijaintia. Esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että Euroopan maat eivät ole ollenkaan tyytyväisiä siihen, että niiden määrä 32 joukkueen lopputurnauksessa tulee vähenemään rajusti maanosakiintiöiden takia.

Sitten aloitettiin varsinaiset kokousasiat. Ensin kokousrutiinit ja napaihmisten ja -elinten raportit, joissa ei paljon ihmeellistä ole eikä ole koskaan ollut. Lähinnä kertomusta siitä, mssä kukin on käynyt. Tanskalainen (talouspuolen) varapuheenjohtaja Dorte Darfelt esitteli vuoden 2018 luvut, joissa noin 970 000 euron liikevaihdolla tehtiin noin 25 000 € tappiot. Järjestön talous kyllä kestää ne ja tulos oli jopa budjetoitua parempi. Numerot hyväksyttiin yhdessä tilintarkastuskertomuksen ja sisäisen tarkastuksen raportin kanssa.

Lounastauon jälkeen tanskalainen pitkän linjan pingismies Arne Madsen esitteli ETTU:n uudet säännöt eli ns. “perustuslain”. Rakenne on kopioitu suoraan ITTF:n vastaavasta. Asiaa oli käsitelty suurelta osin jo aiemmissakin kokouksissa, joten sen läpimeno oli läpihuutojuttu.

Seuraavaksi tehtiin iso joukko sääntömuutoksia, jotka kaikki olivat varsin teknisiä. Sonja oli rakennellut EM-joukkuekisaan uutta karsintasysteemiä, jossa ei enää ole yksittäisiä koti-/vieraspelejä, vaan viikonlopputurnauksia. Se kelpasi kokousväelle hyvin. Saimme myös EM-kisoihin kaksi uutta veteraanikategoriaa (45-49 ja 54-59 vuotiaat). Kokous vahvisti myös Tokion olumpiakarsintojen säännöt. Vierasmaalaisten junioripelaajien oikeus uuutta maata menee jatkossa niin, että uudessa maassa on asuttava yhtäjakoisesri vähintään viisi vuotta, ennen kuin lupa heltiää. Siis jos ei ole kyseisen maan kansalainen.

Seuraavaksi vahvistettiin noin 800 000 euron budjetti vuodelle 2020. Se on tässä vaiheessa noin 90 000 euron “pakkasbudjetti”. Uusia kunniajäseniä ei valittu, mutta ETTU:n ansiomerkin saivat Timo Boll, Leszek Kucharski, Valentina Popova, Zlatko Cordas ja itävaltalaisvalmentaja Jarek Kolodziejczyk (kohtalaisen paha sukunimi…).

Kokouksen lopuksi Puola esitteli vielä ensi vuoden EM-kisojen järjestelyjä Varsovassa (15-20. syyskuuta 2020) . Seitsemisen tuntia siinä kaiken kaikkiaan hurahti.

Isoa taukoa ei kuitenkaan pidetty, sillä heti perään alkoi Pohjois-Euroopan Pöytätennisunionin eli NETU:n kokous. Suomen (Esko ja Sonja) lisäksi paikalla olivat Färsaaret, Islanti, Latvia, Liettua, Norja, Ruotsi, Tanska ja Viro. Grönlanti puuttui tällä kertaa.

Ensin päivitettiin NETU:n mestaruuskisojen kalenteria, joka nyt näyttää seuraavalta:

• 2020 NETU Veteraanit Latvia
• 2022 NETU Veteraanit Suomi
• 2020 NETU Seniorit Liettua
• 2022 NETU Seniorit Viro
• 2020 NETU Juniorit Viro (Haapsalu)
• 2021 NETU Juniorit Islanti
• 2022 NETU Juniorit Viro (Tallinna)

Suomi siis anoi vuoden 2022 veteraanikisoja ja sai ne. Siinä veteraanivaliokunnalle purtavaa!

Tanskalainen puheenjohtaja Peter Sundbaek halusi keskustella myös NETU:n tulevaisuudesta: onko se pelkkä mestaruuskisajärjestäjien valitsija vai myös jotakin muuta. Ainakin nyt on saatu aikaan Facebook-sivusto jäsenmaille tiedonjakoa varten. Puhetta oli myös mahdollisista yhteisleireistä sekä valmentajakoulutuksesta ja jopa järjestön laajentamisesta. NETU:n säännötkin on taas löydetty ja niille tehdään jopa pieni päivitys. Hetkeen vanhoja sääntöja ei tuntunut olevan missään, joten ei tämän järjestön toiminta ihan aktiivisimmasta päästä ole ollut.

Lopuksi pääsin mainostamaan lokakuun parakisaamme sekä joulukuun Finandia Openia. Siinä se päivä sitten olikin. Kokouksissa tuli istuttua hyvin tasan kahdeksan tuntia.