Huom: Nostin tämän jutun ylös, koska tuloksia kaapimalla sain pääkaupunkiseudun juniorimäärään vielä lisäystä. PT Espoon kisoissa oli näet Pingiskoululuokka, jonka tulokset olivat erillisenä tiedostona. Sen unohdin. Luokassa oli mukana kolme pääkaupunkiseudun junioria. Niinpä pääkaupunkiseudun junioreita oli mukana 34 eikä 31 syksyn kolmessa ensimmäisessä pääkaupunkiseudun kilpailussa. Tämä korjaus oli tärkeä, koska näin lopulta pääkaupunkiseudun kolme kilpailua voittivat YPTS:n yhden päivän kilpailut, jos verrataan pääkaupunkiseudun juniorien yhteismäärää YPTS:n kisojen junioreiden määrään. Lukemat siis 34-32 pääkaupunkiseudun hyväksi! 😀
Pääkaupunkiseutu – YPTS 34-32
PALJON ONNEA PÄÄKAUPUNKISEUTU!
Varsinaisen pääkaupunkiseudun kunnissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) on yhteensä noin 1,15 miljoonaa asukasta. Kun mukaan otetaan näissä kiinni olevat naapurikunnat, päästään jo 1,36 miljoonaan ihmiseen. Käytän sanaa pääkaupunkiseutu niin, että siinä ovat mukana nämä ympäröivät kunnatkin. Siis 1,36 miljoonan ihmistä eli melkein 25 % Suomen koko väestöstä.
Luulisi siten, että tämä alue pystyisi tuottamaan edes muutaman juniorikilpapelaajan vuosittain. Puhun siis kilpapelaajista enkä niistä junioreista, jotka pelaavat vain omassa salissa eivätkä osallistu kilpailuihin. Siinä on kyseessä kerhopingis, joka on sinällään hienoa, mutta ei ole osa kilpaurheilua.
Tutkin junioreita, jotka osallistuivat kolmeen ensimmäiseen Helsingissä järjestettyyn kilpailuun tällä kaudella eli Syksyn startti, Stiga Malja ja PT Espoon syyskisat. Näihin kilpailuihin osallistui yhteensä 34 eri junioria pääkaupunkiseudulta, tyttöä tai poikaa. Seuraavassa taulukossa on tutkittu sitä, minkä kauden aikana juniorit osallistuivat ensimmäisen kerran kilpailuihin (PT Espoon pingiskoululuokan osallistujat puuttuvat). Tämä on päätelty siitä, milloin juniorin nimi ilmestyi ensimmäisen kerran ratinglistalle. Todennäköisesti moni juniori aloitti pelaamisen seurassa jo edeltävällä kaudella, mutta unohdetaan se tässä, koska asiaa ei voi tarkistaa mistään.
Viiden vuoden aikana 2009-2014 pääkaupunkiseutu pystyi tuottamaan siis vain SEITSEMÄN sellaista junioria, jotka ottivat osaa mainittuihin kolmeen kilpailuun. Se tarkoittaa siis sitä, että tuolloin lajin aloittaneista 8-12-vuotiaista junioreista on enää seitsemän jäljellä. Kausi 2012/2013 oli todellinen pohjanoteeraus.
Kausina 2014-2018 on sentään saatu uusia junioreita 25 kappaletta. Onhan se turkasen pieni määrä, kun pelaajat jakaantuvat vielä tyttöihin ja poikiin ja eri ikäluokkiin.
Jotain pitäisi kyllä tehdä, että pääkaupunkiseutu tuottaisi edes 20 uutta kilpailevaa junioria vuodessa. Nykyinen mitätön määrä tekee kilpailut tylsiksi, kun jokaisessa kilpailussa on mukana samat muutamat juniorit. Asia pomppaa minun silmiini todella selvästi, kun teen videoita ”oman tiimini” pelaajien otteluista. Heillä tuntuu olevan vastassa samat 10 junioria nyt kuin vuosi aiemminkin. Ellei Helsingin kilpailuihin tulisi junioreita esimerkiksi Seinäjoelta, Oulusta, Hangosta, Lappeenrannasta ja Porvoosta, tilanne olisi melkein yhtä paha kuin 90-luvun kuolonkouristuksen vuosina. Tai joskus vuosina 2009-2014, jolloin junioriluokissa oli aina samat viisi pelaajaa (Tatu Pitkänen, Rolands janssons jne) – kunakin kautena aina vain vuotta vanhempina.
Tilanteen paranemiseen tarvitaan seuraavanlaisia asioita (voi niitä muitakin olla):
Joka tapauksessa se on varmaa, että JOTAKIN pitää tehdä!
Ai niin, tyttöjä saadaan mukaan vain jos heitä saadaan samoihin harjoituksiin useampia samalla kertaa. Tytöt treenaavat kyllä mielellään poikienkin kanssa, mutta ilman muiden tyttöjen antamaa seuraa kato on aivan hirveä.
